"Onko normaalia?"
Oonko ainut jota tuo kysymys hämmentää? En usein ymmärrä mitä tuolla tarkoitetaan. Miksi henkilö haluaa tietää, onko jokin normaalia?
Terveyskysymyksissä ymmärrän, koska normaalilla tarkoitettaneen silloin sitä, onko aihetta huoleen. Eli ymmärrän vaikka tämän: "Pikkuvarpaani on punainen. Onko normaalia?", vaikkakin olisi selkeämpää sanoa mieluummin: "Pikkuvarpaani on punainen. Onko syytä huolestua? / Onko se välttämättä vaarallista?"
Mutta sitten vaikka "tykkään asiasta x, olenko normaali?" tai "olen sellainen tai tuollainen, olenko normaali?" on vaikeampi kysymys, koska en tiedä mitä henkilö haluaa tietää. Että onko hän kelvollinen? Onko hänen mielenkiinnonkohteensa hyväksyttävä? Onko hän tavallinen? Onko hänellä "lupa" olla tietynlainen?
Vaikea kertoa toiselle onko hän normaali, kun ei tiedä mitä sillä tarkoitetaan.
Selittäkää.
Olenkohan normaali, kun mietin tällaisia...
Kommentit (3)
On normaalia kysyä noin. Suomen kieli on rikas kieli ja samaa asiaa voi kysyä monella eri tavoin, myös noin. Sinä olet nyt vain liikaa jäänyt makustelemaan tuota asiaa, mutta se ei ole vaarallista. (<- Mun mielestä tuohon taas sopisi paljon paremmin "mutta se on ihan normaalia!". :-) )
Kiitos ystävällisistä vastauksistanne.
Aina silloin tällöin on hauskaa ihmetellä joitain yleisiä lausahduksia. Että miksi ihmiset sanovat niin epäselvästi ja monitulkintaisesti, vaikka saman voisi sanoa niin, että varmasti ymmärretään mitä tarkoitetaan.
Esim. retoriset kysymykset voisi usein kääntää väittämäksi, mutta jokainen joutuu käyttämään tulkintaansa, että mikä tuo väittämä on. Esim. "Kuka idiootti tuollaista takee?" ei tarkoita, että kysyjä haluaisi tietää, kuka jotain tekee, vaan hän tarkoittaa uskoakseni "Noin tekevä ihminen on idiootti", mutta miksei hän sitten vain kirjoita suoraan niin?
Ap.
Olet täysin nomaali. Kaiken lisäksi olet Hyvä!