Lue keskustelun säännöt.
ADHD aikuisella?
17.03.2017 |
Olen vakavissani miettinyt, voisiko mulla olla ADHD. Psyykkisiä ongelmia on ollut läpi elämän, mutta mitään varsinaista syytä niille en ole keksinyt. Psykologeilla olen kyllä käynyt, mutta pelkästä jutteluavusta ei ole hyötyä mainittavasti.
Olen hyvin impulsiivinen, niin hyvässä kuin pahassa. Innostun nopeasti asioista, saatan saada ns. pakkomielteen jostain jutusta - kunnes mielenkiinto jo lopahtaa. Sama tosin pahassakin, reagoin todella nopeasti ja lähes hallitsemattomasti, saatan impulsiivisesti ns. "hyökätä" jos pinna palaa - en tokikaan konkreettisesti, mutta kieleni on hyvin terävä.
Tästä päästäänkin ailahteluun. Saatan ailahdella tuntienkin sisällä ääripäästä toiseen. Tunnen tunteet hyvin voimakkaina, oikeastaan kultaista keskitietä ei ole. Joko olen hyvin iloinen, lähes rasittavuuteen asti tai sitten olen hyvin surullinen. Ja näille ei tarvita suurtakaan ärsykettä...
Olen jatkuvasti levoton ja ahdistunut. En voi olla pitkään paikallani, koska on pakonomainen tarve liikkua, näpertää jotain, vaihtaa asentoa tai tehdä mitä vaan. Ahdistus on myös kokonaisvaltaista ja alati läsnä, joskin mielekkään tekemisen parissa ahdistus unohtuu kokonaan - palatakseen, kun tekeminen päättyy.
Olen hyvin epävarma ja tämän vuoksi kyseenalaistava. En luota kykyihini koskaan riittävästi, enkä pidä itseäni järin hyvänä esimerkiksi parisuhteeseen. Toisaalta taas pärjään opinnoissa erinomaisesti ja opin todella nopeasti, työssäni saan paljon kehuja. Olen silti niin suorittaja, että mikään ei tunnu riittävän.
En jaksa keskittyä pitkään, esim. esseetä kirjoittaessa (huomioitakoon, että rakastan kirjoittamista) voin keskittyä n. 20-30 minuuttia, kunnes ajatus harhailee pakonomaisesti ja pian turhaudun, kun en saa pakotettua ajatuksiani kirjoittamiseen. Tämä siis minkä tahansa tehtävän parissa, koen tarvetta vaihtaa tekemisen kohdetta usein, esim. tauko välissä helpottaa heti (kunhan tauko on täysin eriytetty itse tehtävästä).
Päätösten tekeminen on todella vaikeaa, samaten tehtävien aloittaminen. Inhoan kaupassakäyntiä, koska saatan lorvia siellä tyhjän korin kanssa puolikin tuntia kun en osaa hitto päättää mitään. Samaten tehtävien aloittaminen on raskasta, usein teen kaiken ihan viime tingassa (paineen alaisena) tai jätän puolitiehen, jos kyseinen asia ei ole erityisen tärkeä.
Tokikin nämä voivat olla jotain ihan muutakin, mutta tuo ADHD on noussut mieleen niin itseni kuin jopa muidenkin (mm. psykologi, joka ei tietenkään voi diagnosoida) mielestä.
Onko täällä ADHD-aikuisia? Millaista elämänne on, millaisia oireenne ovat/olivat?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelen itse 30v ADHD miehen kanssa. Elämäsi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin minun mieheni. Suosittelisin tutkimuksiin hakeutumista.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen itse 30v ADHD miehen kanssa. Elämäsi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin minun mieheni. Suosittelisin tutkimuksiin hakeutumista.
Odottelenkin varaamaani lääkäriaikaa (pitkät jonot...), jota psykologinikin suositteli.
Siksi tässä väliajalla heräsinkin kyselemään mahdollisia kokemuksia, koska mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän alan tähän uskoa - vaikka tietenkään itseä ei voi eikä pidä diagnosoida.
Tavallaan toivon, että jokin syy käytökseen löytyisi, sillä ei tämä kivaa ole. Tuntuu, että käytös ja tavat ovat ei-tahdonalaisia, vaikka enhän voi tietää vaikka kyseessä olisi esim. käyttäytymismallit. Turhauttaa silti...
Kiitos vastauksestasi!
ap
Suosittelen lukemaan täyttä elämää ADHD:n kanssa (Essi Jäntti). Sisältää myös aikuisten omakohtaisia kertomuksia ADHD:sta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lukemaan täyttä elämää ADHD:n kanssa (Essi Jäntti). Sisältää myös aikuisten omakohtaisia kertomuksia ADHD:sta.
Kiitos vinkistä! Täytyykin tutustua :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan samoja oireita. Ihan kuin sisällä olisi moottori, josta puuttuu off-nappula.
Olen menossa ADHD-testeihin toukokuussa. Piti mennä jo 2 vuotta sitten, mutta tarvittavien papereiden hankkimiseen meni tuo aika...
N28
Numero 9 lisää vielä, että tässä on humoristinen ADHD-"testi" sellaista hetkeä varten, jolloin oireet ahdistavat erityisen paljon ja olisi hyvä vaihteeksi myös nauraa kommelluksilleen. https://www.youtube.com/watch?v=iozAFIr3BEw
Varaa lääkärille aika, niin ei tarvitse miettiä enää onko ADHD vai ei. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän toi tietyllä tavalla ADHD:lta kuulostaa. Mutta oireet voivat liittyä myös moneen muuhun. Ehkä huomionarvoista on, että sanoit pärjänneesi opinnoissasi ja työskenteleväsi nyt. Teetkö koulutusta vastaavaa työtä? Entä mitä nämä psyykkiset ongelmat läpi elämän ovat olleet? Luultavasti jos ajattelet olevasi nimenomaan ADHD etkä ADD niin ehkä sulla olisi jotakin häiriökäyttäytymistä tms. joka olisi havaittu jo lapsena.
Entä arjen pyörittäminen? Pystytkö pitämään kodin siistinä. Vai tuntuuko, että elät aina kaaoksen keskellä etsien tavaroita ja myöhästyen tapaamisista?
En tiedä oletko mies vai nainen (ehkä mainitsit sen jossain kohtaa mutta en pysty keskittymään koko ketjuun), mutta tytöt ja naiset jäävät usein ilman diagnoosia, koska heillä ei ilmene lapsena samanlaista ulkoista riehumista kuin pojilla. Monilla tytöillä energia kääntyy sisäänpäin ja heistä tulee ns. haaveilijoita. Aikuseksi kasvaessaan hormonitasot muuttuvat ja ADHD oireet puhkeavat eri tavalla esiin. Monet ADHD-naiset olivat lapsena hiljaisia ja hyväkäytöksisiä, mutta esim. lapsen saatuaan oireet pahenevat, siksi useimmat naiset saavat diagnoosin vasta aikuisena.
Komppaan edellistä, joka mainitsi arjen ongelmat. Jos arki ei suju yrityksistä huolimatta, sinulla on melko todennäköisesti ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toi tietyllä tavalla ADHD:lta kuulostaa. Mutta oireet voivat liittyä myös moneen muuhun. Ehkä huomionarvoista on, että sanoit pärjänneesi opinnoissasi ja työskenteleväsi nyt. Teetkö koulutusta vastaavaa työtä? Entä mitä nämä psyykkiset ongelmat läpi elämän ovat olleet? Luultavasti jos ajattelet olevasi nimenomaan ADHD etkä ADD niin ehkä sulla olisi jotakin häiriökäyttäytymistä tms. joka olisi havaittu jo lapsena.
Entä arjen pyörittäminen? Pystytkö pitämään kodin siistinä. Vai tuntuuko, että elät aina kaaoksen keskellä etsien tavaroita ja myöhästyen tapaamisista?
Peruskoulussa en pärjännyt koulussa (olin ennemminkin laiska kuin tyhmä). Yhä edelleenkään en pärjää aineissa, jotka eivät minua kiinnosta (mm. matemaattiset aineet), mutta muuten opintomenestys on erinomaista. Teen opintojani vastaavaa työtä.
Kyllä minuun on kiinnitetty paljon huomiota (ja huolta) jo lapsena. Mitään diagnoosia en ole koskaan saanut, mutta ala-asteiästä saakka olen käynyt psykologilla enemmän tai vähemmän. Äiti on aina ollut sitä mieltä, etten ole ns. normaali (eikä lainkaan syyttävästi, vaan pikemminkin yrittänyt ajaa asiaa eteenpäin) mutta se ei koskaan johtanut mihinkään. Huomioitakoon, että sisaruksillani ei ole koskaan ollut samankaltaisia ongelmia kuin minulla (jos esim. kasvatuskysymystä mietitään). Äitini sanoin "sinun elämäsi on aina ollut, alusta saakka enemmän tai vähemmän takkuista".
Koti ei tosiaankaan pysy siistinä. Perussiisteys toki, mutta mulla on AINA tavaroita levällään. En ole alkuunkaan järjestelmällinen, ja itse saatan ajatella kodin olevan ns. siisti, kun olen imuroinut ja tiskannut, vaikka mm. ruokapöydällä voi lojua papereita ja sohvalla vaatteita.
Toisaalta olen tarkka tavaroistani ja ajoista; en koskaan hukkaa mitään (tärkeää), enkä ikinä myöhästy. Toisaalta taas mm. koulupaperit voivat olla hukassa, saatan "hukata" jonkin vaatteeni tai vastaavaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oletko mies vai nainen (ehkä mainitsit sen jossain kohtaa mutta en pysty keskittymään koko ketjuun), mutta tytöt ja naiset jäävät usein ilman diagnoosia, koska heillä ei ilmene lapsena samanlaista ulkoista riehumista kuin pojilla. Monilla tytöillä energia kääntyy sisäänpäin ja heistä tulee ns. haaveilijoita. Aikuseksi kasvaessaan hormonitasot muuttuvat ja ADHD oireet puhkeavat eri tavalla esiin. Monet ADHD-naiset olivat lapsena hiljaisia ja hyväkäytöksisiä, mutta esim. lapsen saatuaan oireet pahenevat, siksi useimmat naiset saavat diagnoosin vasta aikuisena.
Komppaan edellistä, joka mainitsi arjen ongelmat. Jos arki ei suju yrityksistä huolimatta, sinulla on melko todennäköisesti ADHD.
Olen nainen.
Mainitsit tuossa hyvinkin tärkeän asian; lapsen saamisen. Olen siis saanut lapsen muutama vuosi takaperin ja juurikin hänen myötään olen herännyt vielä enemmän näihin ongelmiin. Tuntuu, että elämämme on yhtä kaaosta ja on kamala ajatus, että lapseni kärsii ailahtelustani. Lähdöt ovat välillä kamalia, koska saatan olla hukannut esim. lapsen hatun ja 100% turhautuneena etsin sitä ja tiuskin ja äyskin.
Vastapainoksi toisaalta olen hyvin heittäytyvä äiti, samalla lapsen riemulla voin heittäytyä lumisotaan tai maalata vesiväreillä kädet mustiksi, voin "painia" ja olla todella riemukkaasti ja energisesti leikeissä.
Sen tiedän, että kaikki tämä kuitenkin haittaa lasta. Päivähoidossakin on herännyt huoli, ei niinkään lapsesta vaan minusta. Tämäkin kertoo jo omaa tarinaansa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ADHD. Tosin olen myös Asperger-syndroomainen, mikä saattaa hieman tasapainottaa ADHD-oireita ja auttaa tekemään asioita rauhallisemmin. Toisaalta taas ADHD auttaa siinä mielessä, että pystyn paremmin kommunikoimaan ihmisten kanssa.
Näin se joskus menee. Itsellä sairaalloinen liikalihavuus ja toisaalta ylinopea aineenvaihdunta, joten paino pysyy normaalina. Samaan aikaan kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa molemmat vaiheet yhtä aikaa päällä pitää mielentilan melkein tasapainossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toi tietyllä tavalla ADHD:lta kuulostaa. Mutta oireet voivat liittyä myös moneen muuhun. Ehkä huomionarvoista on, että sanoit pärjänneesi opinnoissasi ja työskenteleväsi nyt. Teetkö koulutusta vastaavaa työtä? Entä mitä nämä psyykkiset ongelmat läpi elämän ovat olleet? Luultavasti jos ajattelet olevasi nimenomaan ADHD etkä ADD niin ehkä sulla olisi jotakin häiriökäyttäytymistä tms. joka olisi havaittu jo lapsena.
Entä arjen pyörittäminen? Pystytkö pitämään kodin siistinä. Vai tuntuuko, että elät aina kaaoksen keskellä etsien tavaroita ja myöhästyen tapaamisista?
Peruskoulussa en pärjännyt koulussa (olin ennemminkin laiska kuin tyhmä). Yhä edelleenkään en pärjää aineissa, jotka eivät minua kiinnosta (mm. matemaattiset aineet), mutta muuten opintomenestys on erinomaista. Teen opintojani vastaavaa työtä.
Kyllä minuun on kiinnitetty paljon huomiota (ja huolta) jo lapsena. Mitään diagnoosia en ole koskaan saanut, mutta ala-asteiästä saakka olen käynyt psykologilla enemmän tai vähemmän. Äiti on aina ollut sitä mieltä, etten ole ns. normaali (eikä lainkaan syyttävästi, vaan pikemminkin yrittänyt ajaa asiaa eteenpäin) mutta se ei koskaan johtanut mihinkään. Huomioitakoon, että sisaruksillani ei ole koskaan ollut samankaltaisia ongelmia kuin minulla (jos esim. kasvatuskysymystä mietitään). Äitini sanoin "sinun elämäsi on aina ollut, alusta saakka enemmän tai vähemmän takkuista".
Koti ei tosiaankaan pysy siistinä. Perussiisteys toki, mutta mulla on AINA tavaroita levällään. En ole alkuunkaan järjestelmällinen, ja itse saatan ajatella kodin olevan ns. siisti, kun olen imuroinut ja tiskannut, vaikka mm. ruokapöydällä voi lojua papereita ja sohvalla vaatteita.
Toisaalta olen tarkka tavaroistani ja ajoista; en koskaan hukkaa mitään (tärkeää), enkä ikinä myöhästy. Toisaalta taas mm. koulupaperit voivat olla hukassa, saatan "hukata" jonkin vaatteeni tai vastaavaa.
ap
Itsellä ehkä yksi vahvimmista piirteistä on alisuoriutumisen tunne, ylipäätään elämässä ja opinnoissa. Peruskoulussa itse pärjäsin vielä lähes kiitettävästi, lukiossa huonommin mutta pääsin kuitenkin ylioppilaaksi ajallaan.
Lukion jälkeen onkin sitten ollut aikamoista haahuilua mutta nyt suoritan (edelleen) alempaa korkeakoulututkintoa.
En tietystikään tiedä millä alalla olet ja mitä olet opiskellut. Voi tietysti olla, että olet menestynyt siksi, koska olet löytänyt sinua kiinnostavan aiheen. Mutta näin mututuntumalla voisi sanoa, että jos sulla on ADHD ja ole päässyt opiskelemaan, pärjännyt opinnoissasi, valmistunut ajallaan ja saanut koulutusta vastavaa työtä, jossa myöskin pärjäät. Niin joko sulla ADHD aika lieväoireisena tai sitten olet pystynyt älykkyydellä kompensoimaan oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toi tietyllä tavalla ADHD:lta kuulostaa. Mutta oireet voivat liittyä myös moneen muuhun. Ehkä huomionarvoista on, että sanoit pärjänneesi opinnoissasi ja työskenteleväsi nyt. Teetkö koulutusta vastaavaa työtä? Entä mitä nämä psyykkiset ongelmat läpi elämän ovat olleet? Luultavasti jos ajattelet olevasi nimenomaan ADHD etkä ADD niin ehkä sulla olisi jotakin häiriökäyttäytymistä tms. joka olisi havaittu jo lapsena.
Entä arjen pyörittäminen? Pystytkö pitämään kodin siistinä. Vai tuntuuko, että elät aina kaaoksen keskellä etsien tavaroita ja myöhästyen tapaamisista?
Peruskoulussa en pärjännyt koulussa (olin ennemminkin laiska kuin tyhmä). Yhä edelleenkään en pärjää aineissa, jotka eivät minua kiinnosta (mm. matemaattiset aineet), mutta muuten opintomenestys on erinomaista. Teen opintojani vastaavaa työtä.
Kyllä minuun on kiinnitetty paljon huomiota (ja huolta) jo lapsena. Mitään diagnoosia en ole koskaan saanut, mutta ala-asteiästä saakka olen käynyt psykologilla enemmän tai vähemmän. Äiti on aina ollut sitä mieltä, etten ole ns. normaali (eikä lainkaan syyttävästi, vaan pikemminkin yrittänyt ajaa asiaa eteenpäin) mutta se ei koskaan johtanut mihinkään. Huomioitakoon, että sisaruksillani ei ole koskaan ollut samankaltaisia ongelmia kuin minulla (jos esim. kasvatuskysymystä mietitään). Äitini sanoin "sinun elämäsi on aina ollut, alusta saakka enemmän tai vähemmän takkuista".
Koti ei tosiaankaan pysy siistinä. Perussiisteys toki, mutta mulla on AINA tavaroita levällään. En ole alkuunkaan järjestelmällinen, ja itse saatan ajatella kodin olevan ns. siisti, kun olen imuroinut ja tiskannut, vaikka mm. ruokapöydällä voi lojua papereita ja sohvalla vaatteita.
Toisaalta olen tarkka tavaroistani ja ajoista; en koskaan hukkaa mitään (tärkeää), enkä ikinä myöhästy. Toisaalta taas mm. koulupaperit voivat olla hukassa, saatan "hukata" jonkin vaatteeni tai vastaavaa.
ap
Itsellä ehkä yksi vahvimmista piirteistä on alisuoriutumisen tunne, ylipäätään elämässä ja opinnoissa. Peruskoulussa itse pärjäsin vielä lähes kiitettävästi, lukiossa huonommin mutta pääsin kuitenkin ylioppilaaksi ajallaan.
Lukion jälkeen onkin sitten ollut aikamoista haahuilua mutta nyt suoritan (edelleen) alempaa korkeakoulututkintoa.
En tietystikään tiedä millä alalla olet ja mitä olet opiskellut. Voi tietysti olla, että olet menestynyt siksi, koska olet löytänyt sinua kiinnostavan aiheen. Mutta näin mututuntumalla voisi sanoa, että jos sulla on ADHD ja ole päässyt opiskelemaan, pärjännyt opinnoissasi, valmistunut ajallaan ja saanut koulutusta vastavaa työtä, jossa myöskin pärjäät. Niin joko sulla ADHD aika lieväoireisena tai sitten olet pystynyt älykkyydellä kompensoimaan oireita.
Itselläni on myös, outoa kyllä, alisuoriutimisen tunnetta. Suoritan ja suoritan, lähes hulluuteen asti, mutta en koskaan ole tyytyväinen. Uskon, että olen löytänyt oman alani, sillä tämä aidosti kiinnostaa ja tätä todella haluan tehdä - pohjalla taas on useampikin kesken jätetty tutkinto.
Tosin oikean opiskeludraivin olen löytänyt vasta lapsen syntymän ja äitiysvapaan jälkeen - ennen sitä oli jo yksi keskeytyskin tästä samasta koulusta (kyllä, impulsiivinen päätös suorittaa asepalvelus).
Pidän itseäni älykkäänä ja nopeasti oppivana, mutta myös äärimmäisen herkästi kyllästyvänä, mielenkiinnon menettävänä ja turhautuvana. Jos koen, etten osaa tai onnistu, luovutan herkästi ja motivaatiota on sen jälkeen hyvin vaikea löytää. Tämän vuoksi tällä(kin) alalla mulla roikkuu jatkuvasti rästejä, koska en koe osaavani enkä saa itseäni motivoitua oppimaan, ja vaikka yritän, keskittyminen harhailee. Saan kyllä kaiken tehtyä, mutta sanottakoon esimerkkinä että eräs kurssi oli vuosi sitten, tein sen "päättötehtävän" valmiiksi noin kuukausi sitten...
ap
Itse olen huomannut, että jos on pärjännyt opinnoissa ihan hyvin, eikä ole siis ADHD- henkilö, vaan ADD eli puuttuu impulsiivuus ja ylivilkkaus, niin muut ihmiset eivät usko tähän. Itse olen kokenut järkyttävää välinpitämättömyyttä ja syyllistämistä ihan läheisiltänikin omaa diagnoosiani kohtaan. En ole kuitenkaan sellainen henkilö, joka käyttäisi ADD:tä syynä huonoon käytökseen, vaan välillä olisi oikeasti kiva saada vain tukea ja jakaa kokemuksia. On ollut aika rankkaa aloittaa lääkekokeilu sivuoireineen ym. ja itse yksin pärjätä tästä kaikesta, koska läheisille en viitsi edes puhua enää aiheesta.
Monelle se ADHD-henkilö on edelleen 5- vuotias ylivilkas poika, ei esim. korkeakoulussa opiskeleva nainen. Vaikka itseltäni puuttuukin impulsiivuus ja ylivilkkaus niin kyllä ADHD- ihmisetkin voivat suhteellisen normaaleilta vaikuttaa ulkoapäin.
Itselläni on ADHD. Tosin olen myös Asperger-syndroomainen, mikä saattaa hieman tasapainottaa ADHD-oireita ja auttaa tekemään asioita rauhallisemmin. Toisaalta taas ADHD auttaa siinä mielessä, että pystyn paremmin kommunikoimaan ihmisten kanssa.