Lue keskustelun säännöt.
Elämä rajoittuu uhmaikäisen kanssa lähes neljän seinän sisälle.
17.03.2017 |
Et voi mennä esim. ulos syömään, koska raivari tulossa viimeistään sitten kun ruoka pöydässä.
Leikkipuistoon jos pääset, sielä olet niin kauan että taapero on saanut leikkiä kyllikseen ja suostuu lähtemään suosiolla pois. Mitään aikataulutettua ohjelmaa on turha järjestää samalle päivälle. Kaupassakäyntikin on suoritettava jännittyneenä ja keskittyen mitä reittiä minkäkin raaka-aineen haku onnistuu nopeiten ennen kuin raivari yllättää. Turvatuoliin on turha yrittää edes saada suolapatsaaksi jähmettynyttä kiljuvaa mukulaa jos et omista Hulkin lihasvoimaa.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Nyt äkkiä apua.
Millaista suosittelisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko tai älä, useamman lapsen kanssa on helpompaa. Karavaani kulkee uhmasta riippumatta, ryhmäpaine ja isosisaruksien paheksunta taltuttavat taaperon, ja itse olet karaistunut pikku huudoille. Puistosta lähdetään, kun aika on.
Tuollaista meilläkin, tosin lapsella on allergia-refluksi-astma-kombo, joka nostaa uhman potenssiin kymmenen.
Mikä ikäinen lapsi, ap? Oma lapsi oli ihan kamala jossain vaiheessa, leikkipuistosta lähdettiin 90% ajasta niin, että sain kantaa rimpuilevaa ja huutavaa lasta puiston portilta kotiovelle. Ja huuto oli siis aivan kamalaa, lapsi karjui "LASKE ALAS KÄVELEN ITSE" ja jos erehdyin laskemaan, niin joko makailtiin tiellä tai juostiin karkuun. Nyt viisivuotiaana lapsi on selkeästi rauhoittunut, vaikka edelleen persoonallisuudessa on ns. nollasta sataan -piirteitä. Kaupassakin voidaan nykyään käydä. :D Pitkää pinnaa, sitä kyllä tarvitaan...
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, useamman lapsen kanssa on helpompaa. Karavaani kulkee uhmasta riippumatta, ryhmäpaine ja isosisaruksien paheksunta taltuttavat taaperon, ja itse olet karaistunut pikku huudoille. Puistosta lähdetään, kun aika on.
Totta turiset! Siinä vaan todetaan uhmaikäiselle, että nyt mennään, jos haluat kiljua niin ihan vapaasti... Life is a beach and then you dive...😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaikä on vanhemmille raskasta aikaa mutta lapsen kehityksen kannalta tärkeä vaihe. Kaikkia raivareita ei voi välttää mutta joitain tilanteita voi ainakin yrittää helpottaa. Esim. puistosta lähtemistä kannattaa ennakoida lapselle eikä vaan yhtäkkiä ilmoittaa että nyt lähdetään. Voi kertoa että kohta on aika lähteä ja vaikka sopia lapsen kanssa mitä vielä ehtii tehdä. Lapsi voi siten itse osallistua suunnitteluun ja kokea että voi vaikuttaa asioihin. Voi myös jo etukäteen kertoa mitä sitten tehdään kun mennään kotiin. Mielellään jotain yhteistä tekemistä, yleensä lapsi mielellään puuhailee yhdessä aikuisen kanssa vaikka ihan kotitöissä autellen. Kehu lasta hyvästä käytöksestä, se vahvistaa itsetuntoa ja todennäköisesti lapsi toimii samoin uudelleenkin. Kaikkihan me tykkäämme kehuista, lapset ja aikuiset. Uhmakohtauksesta ei kannata tehdä sen suurempaa numeroa, lapsi ei voi mitään voimakkaille tunteilleen ja vasta harjoittelee niiden hallitsemista. Leikin varjolla voi myös kannustaa lasta toimimaan toivotulla tavalla. Jos lapsi ei vaikka illalla malttaisi lopettaa leikkejä voi äiti tai isä "ottaa aikaa" kuinka kauan lelujen kerääminen kestää tai kuinka kauan yöpuvun vaihtaminen kestää. Huumorilla ja kekseliäisyydellä pääsee pitkälle. Kaupassa voi antaa lapsen osallistua tavaroiden keräämiseen, useimpien lasten mielestä tämäkin on kivaa. Samoin lapsi voi nostella ostoksia kassahihnalle ja auttaa pakkaamisessa. Ylipäätään lapsi haluaa mielellään osallistua asioihin. Kaupassakin lapsi voi tehdä pieniä valintoja; otetaanko tätä vai tuota toista leipää jne. Kaksi tai kolme vaihtoehtoa riittää, muuten menee liian vaikeaksi.
Nyt äkkiä apua.