Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys viikonloppuisin
17.03.2017 |
Olemme lapsiperhe, lapset päiväkoti-ikäisiä.
Asumme pääkaupunkiseudulla, joten tekemistä viikonlopuksi periaatteessa on (hoplopit, Korkeasaari, Hki keskusta, tapahtumat yms).
Kaikista eniten kuitenkin kaivattaisiin ystäviä. Ihmisiä, joita nähdä, joiden kanssa jutella.
Viikonloppuisin mietimme aina, muuttaisimmeko toiselle puolelle Suomea, jotta meillä olisi jotain sosiaalista elämää. Työt vaan pitävät pk-seudulla.
Näin perjantai-iltana taas tällaisia mietteitä.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan ikävää teidän kannaltanne, mutta minulta ei heru ymmärrystä, koska teillä on kuitenkin perhe. Minulla esimerkiksi ei ole perhettä eikä ystäviä. Yksinäinen viikonloppu taas edestä.
Vierailija kirjoitti:
On varmaan ikävää teidän kannaltanne, mutta minulta ei heru ymmärrystä, koska teillä on kuitenkin perhe. Minulla esimerkiksi ei ole perhettä eikä ystäviä. Yksinäinen viikonloppu taas edestä.
Mulla sama. Onneksi on sentään alko. Tulee maanantai nopeammin
Tässä itsekin miettinyt että mikä on mennyt elämässä vikaan kun on jo 31v ja ei löydy oikeastaan ketään jonka kanssa voisi viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama kuin ap:llä. Olemme ystäväporukka Uudeltamaalta. Viikonloppuisin aina keräännymme yhteen ja koemme yksinäisyyttä.
Ette te silloin kauheen yksinäiseltä mielestäni vaikuta jos teitä on porukka, mä en nyt oikeen ymmärrä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon N34 ikisinkku, ja aika monta viikonloppua on mennyt niin, että tulen perjantaina kotiin klo 17 ja seuraavan kerran näen ihmisiä maanantaina töissä.
En vain oikein onnistu löytämään ystäviä, jotka haluaisivat hengailla, poikaystävästä puhumattakaan. Tänä lauantaina menen ehkä kahvilaan/baariin ja sunnuntaina ajattelin käydä kirkossa, jos sieltä vaikka löytyisi juttukaveria.
Me? Onko miestä/vaimoa? Pankaa ja vielä sen päälle seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä itsekin miettinyt että mikä on mennyt elämässä vikaan kun on jo 31v ja ei löydy oikeastaan ketään jonka kanssa voisi viettää aikaa.
Jep, tulee niin semmoinen olo, että mussa on jotain vikaa...
Vierailija kirjoitti:
Mä oon N34 ikisinkku, ja aika monta viikonloppua on mennyt niin, että tulen perjantaina kotiin klo 17 ja seuraavan kerran näen ihmisiä maanantaina töissä.
En vain oikein onnistu löytämään ystäviä, jotka haluaisivat hengailla, poikaystävästä puhumattakaan. Tänä lauantaina menen ehkä kahvilaan/baariin ja sunnuntaina ajattelin käydä kirkossa, jos sieltä vaikka löytyisi juttukaveria.
Minulla sama tilanne. Kaupan kassaa ja naapureita moikkaan viikonloppuisin. Kyllä minulla on ollut ystäviä, mutta he ovat muuttaneet ulkomaille/toiselle puolelle Suomea. Yhteydenpito on jäänyt.
N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten perheellinen voi olla yksinäinen? Olen ikisinkku 44v, kaikki illat, viikonloput ja lomat täysin yksin. Sitä kutsun yksinäiseksi elämäksi. Onneksi sentään saan käydä töissä tapaamassa ihmisiä..
Yksinäisyys ei välttämättä tarkoita että olisi kirjaimellisesti kokonaan yksin. Ihminen jolla on pari kaveria ja poikaystävä tai mies ja lapsi voi tuntea itsensä yksinäiseksi myös. Vaikea se voi olla tajuta jos itsellä ei ole ketään läheistä mutta ei ne ihmiset joilla on muita joiden kanssa viettää aikaa välttämättä vie yksinäisyyttä pois jos niiden kanssa ei ole kunnollista suhdetta tai jos on vaan on sellainen ihminen joka tarvitsee enemmän ihmissuhteita. Turha vertailla omaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakaan ei ole ystäviä enää. Mun entiset ystävät eivät jaksaa enää mun kanssa koska en haluaa ryypätä viikonloppuisin. En ole kumminkin yksin koska minulla on avopuoliso ja koirat. Jos avopuoliso on töissä koko viikonloppu menen äidin luo (25 km) muutamaksi tunniksi. On se erilainen ja pahempi yksinäisyys kun asuu yksin ja ei ole ystäviä eikä perhe lähellä. Voi olla tosi surullista jos oikeesti kaipaa seuraa eikä voi saada sitä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon N34 ikisinkku, ja aika monta viikonloppua on mennyt niin, että tulen perjantaina kotiin klo 17 ja seuraavan kerran näen ihmisiä maanantaina töissä.
En vain oikein onnistu löytämään ystäviä, jotka haluaisivat hengailla, poikaystävästä puhumattakaan. Tänä lauantaina menen ehkä kahvilaan/baariin ja sunnuntaina ajattelin käydä kirkossa, jos sieltä vaikka löytyisi juttukaveria.
Minulla sama tilanne. Kaupan kassaa ja naapureita moikkaan viikonloppuisin. Kyllä minulla on ollut ystäviä, mutta he ovat muuttaneet ulkomaille/toiselle puolelle Suomea. Yhteydenpito on jäänyt.
N29
"Kiva" kuulla että jollain muullakin on samanlaisia tuntemuksia. Ikävintä on ehkä se että oon yrittänyt tosi aktiivisestikin tutustua ihmisiin, yritin järjestää kerran bileet ja kukaan ei tullut... Asun vielä kaikenlisäksi ulkomailla eli lapsuuden ystäviä ei ole, ja jostain syystä en pääse muiden ulkomaalaisten porukkaan. Paikallisista puhumattakaan kun ei tuo kieli taivu vielä.
No, kuten tuossa ylempänä kirjoitin, meinaan kuitenkin edes lähteä kumpanakin päivänä ulos kämpästä. Onhan sekin jo jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon N34 ikisinkku, ja aika monta viikonloppua on mennyt niin, että tulen perjantaina kotiin klo 17 ja seuraavan kerran näen ihmisiä maanantaina töissä.
En vain oikein onnistu löytämään ystäviä, jotka haluaisivat hengailla, poikaystävästä puhumattakaan. Tänä lauantaina menen ehkä kahvilaan/baariin ja sunnuntaina ajattelin käydä kirkossa, jos sieltä vaikka löytyisi juttukaveria.
Minulla sama tilanne. Kaupan kassaa ja naapureita moikkaan viikonloppuisin. Kyllä minulla on ollut ystäviä, mutta he ovat muuttaneet ulkomaille/toiselle puolelle Suomea. Yhteydenpito on jäänyt.
N29
"Kiva" kuulla että jollain muullakin on samanlaisia tuntemuksia. Ikävintä on ehkä se että oon yrittänyt tosi aktiivisestikin tutustua ihmisiin, yritin järjestää kerran bileet ja kukaan ei tullut... Asun vielä kaikenlisäksi ulkomailla eli lapsuuden ystäviä ei ole, ja jostain syystä en pääse muiden ulkomaalaisten porukkaan. Paikallisista puhumattakaan kun ei tuo kieli taivu vielä.
No, kuten tuossa ylempänä kirjoitin, meinaan kuitenkin edes lähteä kumpanakin päivänä ulos kämpästä. Onhan sekin jo jotain.
Minun kokemukseni mukaan ihmisillä on omat ystäväpiirit ja heitä ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. Pitäsi löytää muita yksinäisiä, niin sitten voisi tutustuminen onnistua.
N29
Olen nyt ollut yhdessä Facen ystäväryhmässä jonkin aikaan. Mitään kontakteja en ole (sieltäkään) saanut, noin muuten siellä on mukava lukea toisten viestejä vertaistuki mielessä ja ryhmässä on positiivinen henki.
Yksinäisyys on kyllä perseestä ja taas vloppu...
voiko monta ihmistä yhdessä olla yksinäisiä?
Alue: Aihe vapaa
Ilmaista juttuseuraa tarjoaa muun muassa SPR.