Vieraannuttamisen takana on lähivanhempi, joka on asianajajan kokemuksen mukaan yleensä äiti.
Asianajaja sanoo IS:lle, että yleensä tähän kostoon sortuvat erotilanteessa lasten äidit.
Ilta-Sanomat kertoi eilen huoltajuusriidoista, joissa lapset ovat joutuneet eroavien vanhempiensa rajujen riitojen pelinappuloiksi.Suomen käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain 1800–2000 huolto- ja tapaamisriitaa.
Kaikkein julminta, mitä lapsi voi joutua kokemaan, on vieraannuttaminen tapaamisoikeuden saaneesta vanhemmasta, sanoo perheoikeuteen erikoistunut asianajaja IS:lle.
Vieraannuttamisen takana on lähivanhempi, joka on asianajajan kokemuksen mukaan yleensä äiti. Etävanhempana oleva isä ei saa äidin toiminnan seurauksena tavata lapsiaan.
Lähivanhemmalla suomeksi sanottuna ”viiraa päästä”.
Suomessa vieraannuttamista ei ole toistaiseksi kriminalisoitu. Aloitteita on tehty, mutta asia ei ole edennyt. Paineet kriminalisointiin asianajajan mukaan kasvavat.
Asianajajan mukaan lähivanhemmalla suomeksi sanottuna ”viiraa päästä”, mutta sen osoittaminen on äärimmäisen vaikeaa.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Veljen ex-vaimo oli tuollainen kusipäinen vieraannuttaja ja tapaamisten estäjä. Siinä vaiheessa, kun veljeni löysi uuden vaimon ja sai tämän kanssa lapsia, alkoikin ininä ja kitinä siitä kuinka uudet lapset saavat kaikkea ja vanhat on hylätty (!). Myöhäistä se sitten oli itkeä kuinka isä olisikin lapsille tärkeä.
Joo ja tässähän nää vieraannuttajat katkaisee välit yleensä koko toisen puolen sukuun. Lapselta viedään mahdollisuudet tavata ja tuntea omaa sukua. Koska Itse on loukkaanunut.
Olen vieraannuttajaäidin lapsi.
Vieraannuttaminen alkoi jo silloin kun isä vielä asui meillä.
Äitini väitti isän olevan väkivaltainen juoppo ja että häntä täytyy varoa. Hänelle ei myöskään saanut puhua omia asioita. Hassua sinänsä että en tällaisia piirteitä hänessä itse huomannut.
Äitini itse asiassa vieraannutti minut isäni koko suvusta. Manipuloi minut pelkäämään isän sukua. Valehteli heistä todella pahoja asioita.
Vasta aikuisena olen saanut huomata että ovat aivan tavallisia ihmisiä eivätkä mitään väkivaltaisia juoppohulluja rikollisia. En kuitenkaan ole osannut heihin tutustua enää uudestaan.
Isäni kuoli kun olin teini enkä saanut mahdollisuutta oikeasti tutustua häneen 😞
En kuitenkaan pysty uskomaan äitini juttuihin joita hän edelleen minulle syöttää.
Sen muistan lapsuudestani että meillä oli hirveän kireä ilmapiiri, mutta vain silloin kun äiti oli kotona.
Väkivaltaa tai alkoholismia en muista.
Jos on virallinen tapaamissopimus, niin sitä on lähivanhemman noudatettava. Etävanhempaa se ei sido mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset teini-ikäisinä rupeavat ottamaan etäisyyttä etäisäänsä, isä syyttää vieraannuttamisesta. Ja siirtää vastuun tapaamisten toteutumisesta teineille itselleen.
Juu, meilläkin isä syyttää minua vieraannuttamisesta. Ihan itse sai teinin kanssa asiat sekaisin, ja kun teini ei halua nähdä isäänsä, niin minä olen syyllinen....
Sinä et ole pahaa hänen kuullen isästään puhunut? Et millään tavalla johdatellut?
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat pahoja ja miehet ah niin hyviä. He haluavat kovasti osallistua lastenhoitoon ja maksavat aina ajallaan elatusavut, muistavat synttärit ja pitävät kiinni sovituista tapaamisista. Maailmahan olisi täydellinen, jos koiraat voisivat lisääntyä keskenään: ketään ei vieraannutettaisi tai hylättäisi. Kaikilla lapsilla olisi kaksi isiä.
Sä ot just hyvä esimerkki ihmisestä joka ei tajua yhtään mikä tässä on oleellisinta: lapsen etu. Ei siitä kummat on pahempia, miehet vai naiset.
Harmi et suakin noin moni peukuttaa.
Vieraannuttaminen on vakavaa väkivaltaa lasta kohtaan, eikä sitä pidä sallia!
Ei tätä kriminalisoida koska tässä epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa nainen voi olla vain uhri. Ei paha tekijä. Vaikka lapset kärsisi miten, tärkeintä ettei naiset joudu edesvastuuseen.(toki vanhemmuus voidaan jakaa toisinkin, mitä käytännössä lähivanhempi = äiti)
yhtenä kriminalisoinnin esteenä oli et "mitäs sit lapselle käy jos äiti joutuu vaikka vankilaan?"
Tässä ajatus: älä tee rikosta - et joudu vankilaan
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä kriminalisoida koska tässä epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa nainen voi olla vain uhri. Ei paha tekijä. Vaikka lapset kärsisi miten, tärkeintä ettei naiset joudu edesvastuuseen.(toki vanhemmuus voidaan jakaa toisinkin, mitä käytännössä lähivanhempi = äiti)
Se on käytännössä noin, sillä isät eivät halua hakea lastensa huoltajuutta.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen huomio, että jo asetelma lähivanhempi-etävanhempi etäännyttää lasta siitä etävanhemmasta. Lähivanhemman ei oikeastaan tarvitse paljoa tehdä niin lapsen ja etävanhemman väleistä tulee etäiset ja muodolliset. Siis jos etävanhempi ei noudata tapaamisia, ei ole mukana lapsen elämässä muuten kuin pitkin hampain, haluaa vain laatuaikaa, mutta tylsä arki jää toiselle osapuolelle.
Henkilö, joka taas elää päivittäistä arkea lapsen kanssa, jakaa ilot ja surut, on läsnä elämän välillä tylsässä arjessa, muodostaa lähes automaattisesti kiinteän suhteen lapseen, johon lapsen on myös helppo turvautua ja rakentaa elämäänsä.
Siksi etävanhemman pitää olla aktiivisempi kuin aktiivinen. Lasta pitää tavata säännöllisesti ja välillä tarpeen mukaan järjestää pitempiä tapaamisia - ei pelkästään viikonloppuja. Lapselle pitää soittaa - jos ei päivittäin niin monta kertaa viikossa. Lapsen asioista pitää olla kiinnostunut, tietää mitkä asiat ovat lapsen elämässä kulloinkin pinnalla jne.
Jos ei itse tee mitään asioiden eteen on helppo turvautua toisen osapuolen haukkumiseen, mikä taas lisää turhia jännitteitä ja dramaa lasten tapaamisissa.
Nyt et ymmärrä mistä etäännyttämisessä on kyse: siitä, että lähi käyttää lasta pelinappulana. Peruu sovittuja menoja tuosta noin vaan, pompottelee muita ja puhuu paskaa lapselle jatkuvasti etävanhemmasta. Mites sellaisen kanssa pääset yhteisymmärrykseen yhtään mistään ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni vieraannuttaminen pitäisi kriminalisoida. Meillä vieraannuttaja oli isän uusi puoliso. Pikkuhiljaa vierailut isällä väheni kun uusi vauva oli tulossa. Oli milloin mitäkin raskausvaivaa ettei lapsi voinut mennä kun vaimo tarvi lepoa.
Sitten kun lapsi ja myöhemmin toinenkin syntyi oli milloin lapset kipeänä tai omallani oli ollut viikko sitten moro, eihän sitä voinut mennä tartuttamaan.
Lapsi ei ole nähnyt isäänsä neljään vuoteen! Asuu 7 kilometrin päässä. Isä ei ole muistanut edes jouluna/syntymäpäivinä. Voitte kuvitella kuinka tämä on satuttanut lastani kun isä hylkää uusien lasten vuoksi. Todella, todella sydäntäraastavaa.
Mielestäni on väärin, että etä saa tuosta vaan hyljätä oman lapsensa ilman mitään seuraamuksia. Yhtä väärin on jos lähi estää kontaktin. Millä hemmetin oikeudella?
Ei ole se uusi puoliso. Vastuu yhteydenpidosta omiin lapsiinsa on sillä isällä, ei tämän uudella kumppanilla. Syy kipataan ihan aina naisen niskaan. Varmasti syytä hänessäkin, mutta vastuu on sen isän.
Tuli muuten mieleen yksi keskustelu täällä, missä valitettiin että miehen uusi kumppani ei halua lasten viettävän heidän kanssaan tarpeeksi aikaa. Aloittajaa neuvottiin puhumaan naiselle, vetoamaan lapsen kehitykseen ja hyvään isäsuhteeseen, tuli linkkiä ja lukuvinkkejä, millaista tietopakettia lapsen psykologiasta voisi laittaa naisen sähköpostiin...
Kaikki kirjoittajat sekä aloittaja unohtivat täydellisesti, että lapsella on tosiaan se isä joka ei tietääkseni ollut mykkä ja neliraajahalvaantunut. Lapsen isä olisi ihan hyvin voinut lyädä nyrkin pöytään ja sanoa uudelle kumppanilleen että hän haluaa tavata lapsiaan. Mutta ei tehnyt sitä. Eikä se huolettanut ketään. Naiset hoitavat lapsen asiat naisten kesken. Lasten oma isä seuraa täydellisen passiivisena, mikä on lopputulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä kriminalisoida koska tässä epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa nainen voi olla vain uhri. Ei paha tekijä. Vaikka lapset kärsisi miten, tärkeintä ettei naiset joudu edesvastuuseen.(toki vanhemmuus voidaan jakaa toisinkin, mitä käytännössä lähivanhempi = äiti)
Se on käytännössä noin, sillä isät eivät halua hakea lastensa huoltajuutta.
Se, miksi tuollaiseen ratkaisuun päädytään, voi olla esim yhteisesti sovittuakin. Voi olla että molemmat vanhemmat pitävät sitä aluksi hyvänä ratkaisuna ja homma toimiikin, kunnes se helvetti alkaa repeämään.. mahdollisesti uus kumppani etällä tms. Silloin kontrolli on täysin lähivanhemmalla ja jotkut käyttävät sitä väärin.
Etäisillä, kaikilla jotka tunnen menee kyllä oma elämä lasten edelle. Yksi ainoa haluaisi tavata lastaan enemmän. Muutoin kyllä baareilu kiinnostaa enemmän, niin paljon enemmän, että poikien saunaillan takia perutaan tapaamiset. Sitten itkevät naisille, kun on niin ikävä lapsia kun ei ole "saanut" tavata moneen viikkoon ja näitä vielä uskotaan 😒
Vierailija kirjoitti:
Etäisillä, kaikilla jotka tunnen menee kyllä oma elämä lasten edelle. Yksi ainoa haluaisi tavata lastaan enemmän. Muutoin kyllä baareilu kiinnostaa enemmän, niin paljon enemmän, että poikien saunaillan takia perutaan tapaamiset. Sitten itkevät naisille, kun on niin ikävä lapsia kun ei ole "saanut" tavata moneen viikkoon ja näitä vielä uskotaan 😒
No tämä on sitten eri asia. Nyt puhuttiin vieraannuttamisesta. Oliko siihen mitään sanomista? Vai meinasitko tuolla viestilläsi vihjailla ettei sellaista tapahdu ollenkaan ja sun kokemusten (jos on edes totta) mukaan tuollaisen voi yleistää koskemaan kaikkia tapauksia?
Vierailija kirjoitti:
Etäisillä, kaikilla jotka tunnen menee kyllä oma elämä lasten edelle. Yksi ainoa haluaisi tavata lastaan enemmän. Muutoin kyllä baareilu kiinnostaa enemmän, niin paljon enemmän, että poikien saunaillan takia perutaan tapaamiset. Sitten itkevät naisille, kun on niin ikävä lapsia kun ei ole "saanut" tavata moneen viikkoon ja näitä vielä uskotaan 😒
Onko nää sun tuntemat etäisät oikeesti sun omia tuttuja vai kavereiden exiä? Tuleeko tieto isiltä itseltään vai näiltä lasten äideiltä?
Siinäkin on vähän eroa...
Niin, lähivanhempi on yleensä äiti ja etävanhemman on aika vaikea etäännyttää. En kyllä yhtään epäile, etteikö miehetkin pääsisi tässä kunnostautumaan samassa suhteessa kuin yksinhuoltajaisyys tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Ei ne miehet yhtään sen parempia ja reilumpia ihmisiä ole - ne eivät vaan keskimäärin halua lähivanhemmaksi kun rusinat pullasta -etävanhemmuus kuulostaa hauskemmalta.
Minä olen sitten vissiin vieraannuttaja. Olen vaatinut isää keskustelemaan lapsen asioista vähintään naamatusten, mutta mieluummin perheneuvolassa objektiivisten ammattilaisten luona. Tausta tälle on se, että olen joutunut hakemaan hätääntyneitä lapsia öisin pois kännissä riehuvalta isältään ja olen luvannut heille, ettei heidän tarvitse enää pelätä. Isä ei suostu ollenkaan juttelemaan kanssani (enkä siis tiedä, onko putki päällä), vaan on jättänyt tapaamissopimuksen noudattamatta, eikä juuri pidä yhteyttä lapsiin. Puskista sitten huutelevat, että minä vieraannutan lapset hyvästä isästään.
Asioilla on aina kaksi puolta. Osa vieraannuttamistarinoista pitää varmasti paikkansa, mutta osassa kyse muusta. Lasten edun nimissä pitäisi pyrkiä sopuun ja yhteiseen vanhemmuuteen sekä unohtaa eroon liittyvät negatiiviset tunteet.
Ihan oikein. Miehet ovat täysin kyvyttömiä vanhempia. Pornot levällään, runkataan näkyvästi ja pornoillaan ties mitä. Miesten käsissä lapsia vain raiskattaisiin. Nainen on lasten eteen työn tehnyt. Toki silloin olettaa saavansa kunnian huoltajuudesta. Vai jäävätkö isät kotiin hoitamaan vauvoja? Isätkö käyvät vanhenpainilloissa? Missä isien järjestämät synttärit? Jep jep.
Kyllä minä olen vieraannuttajaäidin tavannut. En vielä tänä päivänä ymmärrä, miksi toimi niin. Mies oli oikeasti nössö, ainahan tuo lapsia avioliiton aikana hoiti, kun nainen meni ja tuli omissa huveissaan. Nainen löysi uuden miehen ja otti nuoremman lapsen mukaansa. Vanhempi jäi isälle, nuorempi vieraili säännöllisesti. Vuotta myöhemmin keksi, että vanhempikin lapsi tulee asumaan hänelle, koska siellä on tulossa yhteinen vauva ja pitää saada perhe kasaan. Mies ei suostunut. Oikeus määräsi vanhemman lapsen äidille, vaikka lapsella oli olosuhdeselvityksen mukaan hyvä isällä, koulut, harrastukset, mummulat lähellä jne. Mutta kun äidin oikeus vaan kävelee yli. Tämän jälkeen alkoi vieraannutus. Kumpikaan lapsi ei enää tullutkaan isälle kuin harvakseltaan. Äiti opetti lapsille (jotka oli jotain 5 ja 10), että uutta miestä pitää kutsua iskäksi, jotta ollaan yhtenäisempi perhe, kun on se vauvakin. Isää piti kutsua etunimellä. Nuorempi lapsi omaksui käytännön nopeasti, vanhempi lapsi oli aivan sekaisin ja tarvittiin perheneuvolaakin, jossa äitiä kyllä painostettiin asiasta, että on väärin pakottaa lapsi sanomaan isäpuolta isäksi ja omaa isää "matiksi". Kesti 2-3 vuotta ennen kuin tapaamiset saatiin oikeuden kautta kuntoon, lapset vieraantui isästä ja kumpikin alkoi vaan puhua isästä etunimellä ja tosiaan isäpuoli on nyt isä.
Ja kyllä, tunnen kummankin osapuolen. En vain ymmärrä. En ymmärtänyt sitäkään, että vanhempi lapsi siirrettiin väkisin äidille, joka oli kuitenkin jättänyt lapsen ensin isälle ja isällä oli koko lapsen elämä. Vietiin toiseen kaupunkiin asumaan oikeuden päätöksellä, vaikkei mitään erityistä syytä ollut koko kuvioon kuin vain se perusfakta, että äiti voittaa aina nuo lähivanhempitaistelut.
Olen lähipiirissä seurannut kuinka yks normaalilta muuten vaikuttava äiti harrastaa tällaista henkisen väkivallan muotoa lastaan kohtaan. Järkyttävintä on se , et moni hänen lähipiiristä siunaa toiminnan. Kas kun ero ei mennyt hänelle mieleisellä tavalla ja on näin oikeutettu kostoon. No kukahan tästä kostosta eniten kärsii?! Olen yrittänyt puuttua asiaan. Tuloksetta. Jos tämäkin olisi rikos niin kuin kuuluisi olla, ehkä muutkin tuomitsisi.