Tiedätkö tämän sijoitetuista lapsista?

Höpöhöpö! Sijaisperheeseen sijoitettu lapsi on mahdollista saada takaisin ja niihin toimiin on myös ryhdyttävä jos sijoituksen syy on ns kumoutunut ja perheen olosuhteet ovat sellaiset, ettei esteitä kotoutumiseen ole. Lapsen etua on ajateltava. Tiedän itsekkin perheitä joissa on esikoinen sijoitettu ja muut kotona, tilanteet elävät ja muiden lasten sijoitukseen ei ole ollut aihetta. Näissä tapauksissa on usein vanhempi/vanhemmat itse halunneet antaa lapsensa sijoitettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on se, että lapsia ei sijoiteta huvin vuoksi vaan lapsen parhaaksi. Vaikka vanhemmat tekisivät liudan lapsia lisää, se ei poista ensimmäisen lapsen kokemuksia eikä takaa, että vanhemmista on vanhemmiksi. Usein näissä perheissä käytännössä asuu perhetyöntekijä, joka varmistaa, että vanhemmat ovat ihmisiksi ja "uudet lapset" saavat lapsuuden. Vanhin lapsi jäi usein sitä vaille ja sijaiskoti pystyy tarjoamaan enemmän kuin vanhemmat + 24/7 perhetyöntekijä.

Perhetyöntekijä ei koskaan sentään asu kenenkään luona,

kauhea ajatuskin!

Perhetyöntekijä on lastensuojeluviranomaisten apuri,

lähihoitaja, jonka työ on kyläillä epäilyksenalaisissa lapsiperheissä,

haastatella ihmisiä ja tarkkailla toimintaa ja kodin kuntoa sekä sitten ilmiantaa mahdolliset epäkohdat.

Esim. huomattva likaisuus, lasten hoitamattomuus (pitkät kynnet, rikkinäiset vaatteet, hammasharja puuttuu, ei aamiaista)

ja vanhempien kunto ovat merkkejä sopimattomuudesta vanhemmiksi.

Lapsen oireet, tuhriminen tai lapsen liiallinen kiltteys ja hiljaisuus ovat oireita kaltoinkohtelusta.

Näitä kunnan lähihoitaja perhetyöntekijä-nimikkeellä käväisee kerran-pari viikossa kartoittamassa.

Perhetyöntekijä muistuttaa, että aamulla noustaan, pestään hampaat, puetaan lapset ja viedään nämä tarhaan, varmistetaan varavaatteetkin. Sitten siivotaan, tiskataan jne. ja tarvittaessa käydään kuntouttavissa ryhmissä. Ei vedetä viinaa ja huumeita. Sitten muistetaan käydä kaupassa, hakea lapset, puhua näille ja olla läsnä. Lapsi ei lyödä, lapsille ei huudeta, lapsille on turvaa ja rauhaa ja kunnollista ruokaa, puhtaat vaatteet jne.

Lapsia ei oteta huostaan liian pitkien kynsien takia (ei edes äidin kynsien takia), vaan kaltoinkohtelun, laiminlyömisen, väkivallan, vanhempien  mielenterveysongelmien tai huumeidenkäytön takia jne. Vanhempien mielestä urkitaan hammasharjaa, koska he eivät muista eilen poltelleensa lapsen selkää tupakalla.[/quote

No nyt menee kyllä jo yli että heilahtaa. Yllä mainitun kaltaisia vanhempiakin on, mutta kyllä he ovat sieltä karmeimmasta päästä. Suuri osa lastensuojelun asiakkaista ei todellakaan(onneksi) ole noin räikeitä tapauksia. Monissa perheissä joissa käy perhetyöntekijä, voi olla tilapäisiä kriisejä esim.vanhemman tai lapsen sairastuttua,on tullut konkurssia tai muuta ja ongelmat kasautuneet. Eivät ne vanhemmat ole mitään kehitysvammaisia tai aivottomia ameeboja, jotka polttavat lapsia tupakalla ja joilla ei ole pienintäkään ymmärrystä normaalista elämästä.

Mutta eipä heidän lapsiaan edes aiota ottaa huostaan! Nyt puhutaan sijoitetuista lapsista, perhetyöntekijät käyvät muunlaisissakin perheissä.

Huostaanotto ja sijoitus ovat muuten kaksi eri asiaa. Sijoitus pyritään aina purkamaan(tai näin ainakin pitäisi tehdä, ei vaan taida aina toteutua.) Sijoituksen pohjana on, että vanhempi tai vanhemmat ei jostain syystä kykene sillä hetkellä lapsesta huolehtimaan asianmukaisesti ja tilanne pyritään muuttamaan. Sijoitus voidaan tehdä, jos esim. yksinhuoltajaäiti sairastuu ja joutuu sairaalahoitoon eikä voi lapsesta huolehtia. 

Huostaanotto taas on pysyvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on se, että lapsia ei sijoiteta huvin vuoksi vaan lapsen parhaaksi. Vaikka vanhemmat tekisivät liudan lapsia lisää, se ei poista ensimmäisen lapsen kokemuksia eikä takaa, että vanhemmista on vanhemmiksi. Usein näissä perheissä käytännössä asuu perhetyöntekijä, joka varmistaa, että vanhemmat ovat ihmisiksi ja "uudet lapset" saavat lapsuuden. Vanhin lapsi jäi usein sitä vaille ja sijaiskoti pystyy tarjoamaan enemmän kuin vanhemmat + 24/7 perhetyöntekijä.

Perhetyöntekijä ei koskaan sentään asu kenenkään luona,

kauhea ajatuskin!

Perhetyöntekijä on lastensuojeluviranomaisten apuri,

lähihoitaja, jonka työ on kyläillä epäilyksenalaisissa lapsiperheissä,

haastatella ihmisiä ja tarkkailla toimintaa ja kodin kuntoa sekä sitten ilmiantaa mahdolliset epäkohdat.

Esim. huomattva likaisuus, lasten hoitamattomuus (pitkät kynnet, rikkinäiset vaatteet, hammasharja puuttuu, ei aamiaista)

ja vanhempien kunto ovat merkkejä sopimattomuudesta vanhemmiksi.

Lapsen oireet, tuhriminen tai lapsen liiallinen kiltteys ja hiljaisuus ovat oireita kaltoinkohtelusta.

Näitä kunnan lähihoitaja perhetyöntekijä-nimikkeellä käväisee kerran-pari viikossa kartoittamassa.

Perhetyöntekijä muistuttaa, että aamulla noustaan, pestään hampaat, puetaan lapset ja viedään nämä tarhaan, varmistetaan varavaatteetkin. Sitten siivotaan, tiskataan jne. ja tarvittaessa käydään kuntouttavissa ryhmissä. Ei vedetä viinaa ja huumeita. Sitten muistetaan käydä kaupassa, hakea lapset, puhua näille ja olla läsnä. Lapsi ei lyödä, lapsille ei huudeta, lapsille on turvaa ja rauhaa ja kunnollista ruokaa, puhtaat vaatteet jne.

Lapsia ei oteta huostaan liian pitkien kynsien takia (ei edes äidin kynsien takia), vaan kaltoinkohtelun, laiminlyömisen, väkivallan, vanhempien  mielenterveysongelmien tai huumeidenkäytön takia jne. Vanhempien mielestä urkitaan hammasharjaa, koska he eivät muista eilen poltelleensa lapsen selkää tupakalla.[/quote

No nyt menee kyllä jo yli että heilahtaa. Yllä mainitun kaltaisia vanhempiakin on, mutta kyllä he ovat sieltä karmeimmasta päästä. Suuri osa lastensuojelun asiakkaista ei todellakaan(onneksi) ole noin räikeitä tapauksia. Monissa perheissä joissa käy perhetyöntekijä, voi olla tilapäisiä kriisejä esim.vanhemman tai lapsen sairastuttua,on tullut konkurssia tai muuta ja ongelmat kasautuneet. Eivät ne vanhemmat ole mitään kehitysvammaisia tai aivottomia ameeboja, jotka polttavat lapsia tupakalla ja joilla ei ole pienintäkään ymmärrystä normaalista elämästä.

Mutta eipä heidän lapsiaan edes aiota ottaa huostaan! Nyt puhutaan sijoitetuista lapsista, perhetyöntekijät käyvät muunlaisissakin perheissä.

Huostaanotto ja sijoitus ovat muuten kaksi eri asiaa. Sijoitus pyritään aina purkamaan(tai näin ainakin pitäisi tehdä, ei vaan taida aina toteutua.) Sijoituksen pohjana on, että vanhempi tai vanhemmat ei jostain syystä kykene sillä hetkellä lapsesta huolehtimaan asianmukaisesti ja tilanne pyritään muuttamaan. Sijoitus voidaan tehdä, jos esim. yksinhuoltajaäiti sairastuu ja joutuu sairaalahoitoon eikä voi lapsesta huolehtia. 

Huostaanotto taas on pysyvä ratkaisu.

Huostaanottokin on mahdollista purkaa, se on sitten pidempi ja vaikeampi prosessi.

Näitä tapauksia on lastensuojelun uhrit fb-palsta pullollaan. Ottaisin siellä kirjoittavilta kaikki lapset juostaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on pienenä sijoitettu sijaisperheeseen häntä ei saa millään takaisin kotiin. Monet ovat tehneet lisää lapsia ja näitä lapsia ei ole sijoitettu vaikka esikoislapsi onkin sijoitettu. Tällaisia tapauksia tunnen useita. Mietteitä?

Tiedän yhden perheen. Tai oikeammin äidin. Tehnyt lapsia usean eri miehen kanssa. 3 sijoitettu, yksi kuollut. Kaksi asuu vielä äidin ja tämän uusimman miehen kanssa joka myös on nuorimman isä. Varmasti sijoitetaan nämäkin jossain vaiheessa. Merkit on kyllä ilmassa... Harmi vaan että kelvottomat vanhemmat saavat ensin tehdä peruuttamatonta tuhoa lasten psyykkiseen kehitykselle.

Eivät sijaisvanhemmat estä lasta tapaamasta biologisia vanhempia. Sen tekevät lastensuojeluviranomaiset, jos katsovat, että lapsen ei ole hyväksi tavata vanhempiaan. Jos lapsi on otettu huostaan ja sijoitettu jo puolivuotiaana, niin ei hänellä ole vielä juurikaan kiintymyssuhdetta omiin vanhempiinsa, jotka ovat saattaneet jättää vauvan toistuvasti heitteille, kun ovat lähteneet ryyppyreissuilleen.  Jos lapsi sitten yhtäkkiä pakotetaan tapaamaan joitain uppo-outoja aikuisia ja sanotaan, että tässä on äitisi ja isäsi, niin ei ole ihme, jos lapsi hämmentyy ja alkaa oirehtia.

Tiedän pariskunnan, joka sai useita lapsia, jotka aina otettiin huostaan, koska vanhemmat eivät kyenneet hoitamaan niitä. Kyseessä ei ollut alkoholi- tai huumeongelmaiset, vaan keskitasoa heikkolahjaisemmat ihmiset. Pari pystyi elämään aivan normaalia elämää, mutta joillakin osa-alueilla oli ongelmia, esim. ehkäisy ei onnistunut. Nykyään ei kai steriloida ihan suoralta kädeltä, kuten aikaisemmin tehtiin. Ilmeisesti nainen lopulta suostui sterilointiin ja pari sai pitää kuopuksen luonaan useita vuosia. Koulussa kuitenkin oltiin huolissaan lapsen huonosta hoidosta sekä konkreettisella että psyykkisellä tasolla ja niin hänetkin otettiin huostaan. Vanhemmat olivat kyllä lapsirakkaita, mutta minkäs teet, kun äly ei kaikkeen yllä.