Onko täällä ketään, joka ei käy lapsensa kansaa oikeastaan ikinä ulkona?
Minä olen vain niin laiska, että en viitsi mennä lasten kanssa ulos ainakaan talvella. Keväällä ja kesällä sitten käydään suunnilleen joka toinen päivä tai joka päivä kerran. Riippuu ihan ilmasta.
Tosin ei lapset osaa sinne ulos niin kaivatakkaan.
Muita?
Kommentit (57)
Ja joo joo, voi tuulettaa -ei se silti ole lähellekään sama kuin olla ulkona! Puhumattakaan siitä että lapset oppivat kököttämään hissuksiin aloillaan ulkona reippaan liikkumisen sijaan. Oma on mokasi.
Tuskin sekään likumäkeä laskemalla taitojaan on oppinut.
Vierailija:
Ja joo joo, voi tuulettaa -ei se silti ole lähellekään sama kuin olla ulkona! Puhumattakaan siitä että lapset oppivat kököttämään hissuksiin aloillaan ulkona reippaan liikkumisen sijaan. Oma on mokasi.
Epäilenpä!
Kaikella ihmeen tavalla sitä pitääkin yrittää itsetuntoaan kohentaa..
Voi tietysti olla tylsää äidille jäädä ihmettelemään naapurin lumilapiota tai kukkaruukkua, mutta älkää nyt sanoko, että se lapsi ei osaisi olla ulkona tai nauttia ulkonaolosta. Tämä pieni voi saada yhtä paljon irti uusien asioiden ihmettelemisestä kuin joku toinen siitä, että juoksee itsensä uuvuksiin pitkin puistoa. Minusta on tosi ihanaa, kun pieni on niin aidosti innoissaan ihan tavallisista asioista, vaikka sitten kukkaruukusta.
tietokoneen kanssa sisällä. Näin lapsi oppii taitoja, joita tarvitaan nykyaikana, ei kivikaudella.
Vierailija:
Epäilenpä!
Kaikella ihmeen tavalla sitä pitääkin yrittää itsetuntoaan kohentaa..
meillä ulkoillaan 2xpäivässä (tietty säästä riippuen) 1-2 tuntia kerrallaan ja lapset on terveitä,ruoka maittaa ja uni tulee illalla.
nyt ap otat itseäsi niskasta kii ja suunnistat ulos, omakin mieli virkistyy.
jotta hänen motoriset taitonsa kehittyvät ja hänelle kehittyy hyvä yleiskunto!
En ole ulkoiluhysteerikko, mutta tämän kun muistaa niin voi ainakin yrittää toimia lapsensa parhaaksi.
Vierailija:
jotta hänen motoriset taitonsa kehittyvät ja hänelle kehittyy hyvä yleiskunto!En ole ulkoiluhysteerikko, mutta tämän kun muistaa niin voi ainakin yrittää toimia lapsensa parhaaksi.
Varsinkin kotihoidossa olevien lasten kanssa.
Ihmekös, että suomalaiset lapset lihovat kovaa tahtia. Jos kaikki aika vietetään kotona, ei lapsi saa kulutettua tarpeeksi energiaa.
vaikka oppisikin jotain, ei elä pitkään niin huonokuntoisena.
Tosin omaa viitseliäisyyttä siinä tarvitaan, jotta lapset pysyisivät tyytyväisinä iltaan saakka. Helpommalla pääsee, kun ulkoilee pari kertaa päivässä, mutta ihan kauheita ongelmia ei esiinny silloinkaan kun olemme pakosta olleet sisällä.
Meillä yksi lapsista saa useampana päivänä viikosta epilepsiakohtauksia, eikä silloin ulkoilla. Mutta kuten sanoin, lapset viihtyvät, jos minä jaksan keksiä heille puuhaa.
Vierailija:
Varsinkin kotihoidossa olevien lasten kanssa.Ihmekös, että suomalaiset lapset lihovat kovaa tahtia. Jos kaikki aika vietetään kotona, ei lapsi saa kulutettua tarpeeksi energiaa.
mutta mulla on sellanen puolitoistavuotias, joka saa raivarit kun sen vie leikkikentälle, jossa ei pääse kunnolla kävelemään. Joskus yritin viedä häntä ulos, mutta kun se oli vaan raivoamista, meni itsellä hermot. Rattaissa kyllä tykkää istua, ja siksi teemmekin pitkiä kävelylenkkejä lähes päivittäin - saa lapsi raitista ilmaa ja äiti liikuntaa :)
Tällaista ulkoiluhysteriaa en mäkään tajua. No, jotkut haluaa päsmäröidä kun on niin hyviä äitejä. Koitetaan ymmärtää.
Eikö ulkoilu ole luonnollista? Raitista ilmaa ja liikuntaa.
Ei kyseessä ole mikään päsmäröinti ja täydellisen äidin esittäminen.
hyppii sohvilla, juoksee, kiipeää portaita jne.
ulkona hän nimenomaan ihmettelee kukkaruukkuja, ei viitsi kävellä vaan haluaa istua rattaissa jne.
kummassako siis saa tämän 2h liikunnan? mutta käydään me toki ulkona, ja välillä on enemmän ja välillä vähemmän aktiivista.
Vierailija:
Voi tietysti olla tylsää äidille jäädä ihmettelemään naapurin lumilapiota tai kukkaruukkua, mutta älkää nyt sanoko, että se lapsi ei osaisi olla ulkona tai nauttia ulkonaolosta. Tämä pieni voi saada yhtä paljon irti uusien asioiden ihmettelemisestä kuin joku toinen siitä, että juoksee itsensä uuvuksiin pitkin puistoa. Minusta on tosi ihanaa, kun pieni on niin aidosti innoissaan ihan tavallisista asioista, vaikka sitten kukkaruukusta.
Minustakin on ihanaa, kun toinen ihmettelee suurta maailmaa. Ja rakastan häntä ihan omana itsenä rauhallisena mietiskelijänä. Kyse oli vain siitä, ettei kumpikaan meistä (minä tai lapsi) jaksa kovin kauaa siellä pihalla seisoa. Minä kyllästyn yleensä tietenkin nopeammin, mutta ei se sitä tarkoita, että me ei koskaan mitään tehdä. ;) Ja itseasiassa tänään sain hänet jopa laskemaan vähän liukumäkeä, kyllä se siitä, ajan kanssa.
Minä ulkoilin paljon lasteni kanssa kun olivat pieniä ja kun olin vielä heidä kanssaan kotona. Sitten aloittivat hoidossa ja minä menin töihin eikä enää ole niin aikaa ulkoilla viikolla. Erityisesti talvisin on hankalaa kun asumme maalla, on pimeää ja joka paikkaan pitäisi lähteä autolla jos haluaa esim. luistella. Mutta viikonloppuisin yritämme sitten kyllä olla ulkosalla.
Meidän ulosmenoa estää myös se, että tyttäreni on tosiaan kovin ulkona-viihtymätön-tyyppi. Harvoin siellä viihtyy pidempiä aikoja. En minä sille mitään voi. Hän vain on sellainen, vaikka itse pidänkin ulkonaolosta kuin myös poikani.
lapsethan ovat hoidossa ulkona 2 kertaa per päivä. Se riittää mainiosti. Viikonloppuina sitten taas pitäisi ulkoilla. Jokisen ihmisen, ei vaan lapsien.
Itsellä sisko joka ei vie lastaan ulos, lapsi 3v. Kalpea, syö huonosti, väsynyt, huno motoriikka. Aikuisten läsnäollessa nyhjöttää vieressä istumassa.