Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Naiset! Miksi pidätte miehenne nimen, vaikka olette eronneet?

Vierailija
15.03.2017 |

Ei ole vaikeaa muuttaa se? Älkää selittäkö sillä, että lapset on saman nimisiä. Tiedän kyl et kaikkien nimet muuttuu nopsasti, jos vain haluaa. Jopa niin nopsasti, että mies ei sitä tiedä.

Kommentit (42)

Vierailija
21/42 |
15.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa muuttaa se? Älkää selittäkö sillä, että lapset on saman nimisiä. Tiedän kyl et kaikkien nimet muuttuu nopsasti, jos vain haluaa. Jopa niin nopsasti, että mies ei sitä tiedä.

En pidä, koska en vaihtanut omaa sukunimeäni mihinkään.

Miehen nimi oli omani perässä avioliittomme ajan, eron jälkeen poistin sen.

Lapsilla on äidin sukunimi - eli minun.

Sovimme sen jo ennen lapsia, exäni ei ole kovin määräilynhaluinen einä edes naistenvihaaja.

Ystäväni on avoliitossa,

heillä on lapsia, joista tytöillä on äidin nimi, pojilla isän.

Edelleen toinen ystäväni otti vanhempiensa eron jälkeen äitinsä tyttönimen,

jonka hänen äitinsäkin otti itselleen takaisin.

Ystäväni veli pitää isän nimen.

Nykyavioliitoissa vaimon ei enää ole pakko ottaa miehen nimeä,

tällainen pakkolaki vaimoja varten oli vielä niin myöhään kuin 1980-luvulla.

Misogyynisen patriarkaatin jäänne,

jota kukaan itseäänkunnioittava ja historiansa tunteva mies tai nainen ei enää noudata.

Mites tuo on mahdollista, asuuko ystäväsi kenties ulkomailla? Suomessa kun lapsilla joilla on sama isä ja äiti ei voi olla eri sukunimiä. Myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin vanhempi sisaruksensa.

"Vanhemmat eivät kuitenkaan voi valita lapsen sukunimeä silloin, kun vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, vaan myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin hänen sisaruksellaan jo on."

http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/esitteet/puolisonsukunimi…

Vierailija
22/42 |
15.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siksi koska halusin pitää hienomman, ulkomaalaisperäisen "Tomlinson" nimen, enkä mennä takaisin "Jäppiseen". :D (nimet muutettu, mutta ymmärsit varmaan yskän)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/42 |
15.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

KOSKA MIEHEN NIMI KUULOSTAA PAREMMALTA J AVIELÄ PAREMPI JOS SE ALKAA AAKKOSTEN NELJÄN ENSIMMÄISEN KIRJAIMEN MUKAAN....

OMAAN SUKUNIMEEN PALAAMATTA JÄTTÄVÄT OVAT NÄITÄ JUNTTISIA, PÖNKKÖSIÄ, KERÄSIÄ, RYTKYSIÄ...

JOS OMA SUKUNIMI OLISI Ehrnrooth tai von Hellens , siihen olisi palattu totta kai!

Syy on : KOSMEETTINEN

Ja höpölöpö. Mun tyttönimi oli ihan tavis ja miehen nimi on ihan tavis. En näe mitään järkeä alkaa muutella nimeä ja joutua siihen korttirumbaan. Tää on mun nimi ja tällä mennään. Mua ei haittaa, joten miksi sen pitäis haitata jotain muuta? Miksi ihmisiä yleensäkin haittaa jonkun muun nimi? 

Vierailija
24/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa muuttaa se? Älkää selittäkö sillä, että lapset on saman nimisiä. Tiedän kyl et kaikkien nimet muuttuu nopsasti, jos vain haluaa. Jopa niin nopsasti, että mies ei sitä tiedä.

En pidä, koska en vaihtanut omaa sukunimeäni mihinkään.

Miehen nimi oli omani perässä avioliittomme ajan, eron jälkeen poistin sen.

Lapsilla on äidin sukunimi - eli minun.

Sovimme sen jo ennen lapsia, exäni ei ole kovin määräilynhaluinen einä edes naistenvihaaja.

Ystäväni on avoliitossa,

heillä on lapsia, joista tytöillä on äidin nimi, pojilla isän.

Edelleen toinen ystäväni otti vanhempiensa eron jälkeen äitinsä tyttönimen,

jonka hänen äitinsäkin otti itselleen takaisin.

Ystäväni veli pitää isän nimen.

Nykyavioliitoissa vaimon ei enää ole pakko ottaa miehen nimeä,

tällainen pakkolaki vaimoja varten oli vielä niin myöhään kuin 1980-luvulla.

Misogyynisen patriarkaatin jäänne,

jota kukaan itseäänkunnioittava ja historiansa tunteva mies tai nainen ei enää noudata.

Mites tuo on mahdollista, asuuko ystäväsi kenties ulkomailla? Suomessa kun lapsilla joilla on sama isä ja äiti ei voi olla eri sukunimiä. Myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin vanhempi sisaruksensa.

"Vanhemmat eivät kuitenkaan voi valita lapsen sukunimeä silloin, kun vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, vaan myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin hänen sisaruksellaan jo on."

http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/esitteet/puolisonsukunimi…

Lapsilla on eri äidit ja eri huoltajakokoonpano. Siten se on mahdollista.

Vierailija
25/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se oli mieheni, joka otti minun sukunimeni!

Vierailija
26/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö siihen tarvi kuitenkin isän luvan jos lapsien sukunimiä vaihtelee?? Muutenhan kuka vaan voisi kiusaksi vaihtaa lasten nimet itselleen mieluisiksi ilman että ex puoliso edes tietää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Angela Merkelillä on ex-miehen sukunimi.

Vierailija
28/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan että minulla, lapsilla ja lapsenlapsilla on sama nimi. Sillä on oikeasti merkitystä minulle, olemme sukua. Toisaalta olen tottunut nimeeni viimeise 34 vuoden aikana, minut tunnetaan aikuiselämässä sillä nimellä, nimi on osa identiteettiäni. Olin teini kun menin naimisiin.

En ole koskaan ajatellut ottavani tyttönimeäni takaisin, mutta voisin ottaa ihan uuden kolmannen nimen. Jos lapset ja lapsenlapset vaihtaisivat nimensä myös.

Mikä se sellainen identiteetti on, joka vaihtuu miehen mukaan, mutta jolle isän ja äidin nimi ei kelpaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa muuttaa se? Älkää selittäkö sillä, että lapset on saman nimisiä. Tiedän kyl et kaikkien nimet muuttuu nopsasti, jos vain haluaa. Jopa niin nopsasti, että mies ei sitä tiedä.

En pidä, koska en vaihtanut omaa sukunimeäni mihinkään.

Miehen nimi oli omani perässä avioliittomme ajan, eron jälkeen poistin sen.

Lapsilla on äidin sukunimi - eli minun.

Sovimme sen jo ennen lapsia, exäni ei ole kovin määräilynhaluinen einä edes naistenvihaaja.

Ystäväni on avoliitossa,

heillä on lapsia, joista tytöillä on äidin nimi, pojilla isän.

Edelleen toinen ystäväni otti vanhempiensa eron jälkeen äitinsä tyttönimen,

jonka hänen äitinsäkin otti itselleen takaisin.

Ystäväni veli pitää isän nimen.

Nykyavioliitoissa vaimon ei enää ole pakko ottaa miehen nimeä,

tällainen pakkolaki vaimoja varten oli vielä niin myöhään kuin 1980-luvulla.

Misogyynisen patriarkaatin jäänne,

jota kukaan itseäänkunnioittava ja historiansa tunteva mies tai nainen ei enää noudata.

Mites tuo on mahdollista, asuuko ystäväsi kenties ulkomailla? Suomessa kun lapsilla joilla on sama isä ja äiti ei voi olla eri sukunimiä. Myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin vanhempi sisaruksensa.

"Vanhemmat eivät kuitenkaan voi valita lapsen sukunimeä silloin, kun vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, vaan myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin hänen sisaruksellaan jo on."

http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/esitteet/puolisonsukunimi…

Miten on mahdollista että minulla on facekaverina nainen jonka lapsilla on erisukunimet ja sama isä? :o

Vierailija
30/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan että minulla, lapsilla ja lapsenlapsilla on sama nimi. Sillä on oikeasti merkitystä minulle, olemme sukua. Toisaalta olen tottunut nimeeni viimeise 34 vuoden aikana, minut tunnetaan aikuiselämässä sillä nimellä, nimi on osa identiteettiäni. Olin teini kun menin naimisiin.

En ole koskaan ajatellut ottavani tyttönimeäni takaisin, mutta voisin ottaa ihan uuden kolmannen nimen. Jos lapset ja lapsenlapset vaihtaisivat nimensä myös.

Mikä se sellainen identiteetti on, joka vaihtuu miehen mukaan, mutta jolle isän ja äidin nimi ei kelpaa?

No jos on ollut vanhempien sukunimi 18vuotta ja miehen 34 niin kummankohan sitä tuntee omakseen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun äitini sanoi, että tyttönimen ottaminen olisi tuntunut samalta kuin muuttaisi takaisin lapsuudenkotiin. Ja joku sanoi että sama sukunimi lasten kanssa on pelkkä tekosyy, kun voi lastenkin sukunimen vaihtaa. Mutta kaikista viimeiseksi nyt niiden lasten sukunimeä pitäisi alkaa vaihtamaan, eihän ne lapset ole kenestäkään eronneet! Kyllä minua ainakin olisi ottanut rankasti aivoon jos minun nimeäni olisi alettu alaikäisenä muuttelemaan minulta mitään kysymättä.

Vierailija
32/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan että minulla, lapsilla ja lapsenlapsilla on sama nimi. Sillä on oikeasti merkitystä minulle, olemme sukua. Toisaalta olen tottunut nimeeni viimeise 34 vuoden aikana, minut tunnetaan aikuiselämässä sillä nimellä, nimi on osa identiteettiäni. Olin teini kun menin naimisiin.

En ole koskaan ajatellut ottavani tyttönimeäni takaisin, mutta voisin ottaa ihan uuden kolmannen nimen. Jos lapset ja lapsenlapset vaihtaisivat nimensä myös.

Mikä se sellainen identiteetti on, joka vaihtuu miehen mukaan, mutta jolle isän ja äidin nimi ei kelpaa?

No jos on ollut vanhempien sukunimi 18vuotta ja miehen 34 niin kummankohan sitä tuntee omakseen...

Ja seuraavan miehen nimi kelpaa heti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan että minulla, lapsilla ja lapsenlapsilla on sama nimi. Sillä on oikeasti merkitystä minulle, olemme sukua. Toisaalta olen tottunut nimeeni viimeise 34 vuoden aikana, minut tunnetaan aikuiselämässä sillä nimellä, nimi on osa identiteettiäni. Olin teini kun menin naimisiin.

En ole koskaan ajatellut ottavani tyttönimeäni takaisin, mutta voisin ottaa ihan uuden kolmannen nimen. Jos lapset ja lapsenlapset vaihtaisivat nimensä myös.

Mikä se sellainen identiteetti on, joka vaihtuu miehen mukaan, mutta jolle isän ja äidin nimi ei kelpaa?

Sellainen, jolle etunimi on tärkeämpi. Sitä en vaihtaisi koskaan, se olen minä.

Vierailija
34/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En vaihtanut nimeä, sillä olen ollut tämän niminen koko aikuisikäni. Työskentelen tutkijana, julkaisuni ovat tällä nimellä ja haluan olla jatkossakin yhdistettävissä niihin ilman selittelyjä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa muuttaa se? Älkää selittäkö sillä, että lapset on saman nimisiä. Tiedän kyl et kaikkien nimet muuttuu nopsasti, jos vain haluaa. Jopa niin nopsasti, että mies ei sitä tiedä.

En pidä, koska en vaihtanut omaa sukunimeäni mihinkään.

Miehen nimi oli omani perässä avioliittomme ajan, eron jälkeen poistin sen.

Lapsilla on äidin sukunimi - eli minun.

Sovimme sen jo ennen lapsia, exäni ei ole kovin määräilynhaluinen einä edes naistenvihaaja.

Ystäväni on avoliitossa,

heillä on lapsia, joista tytöillä on äidin nimi, pojilla isän.

Edelleen toinen ystäväni otti vanhempiensa eron jälkeen äitinsä tyttönimen,

jonka hänen äitinsäkin otti itselleen takaisin.

Ystäväni veli pitää isän nimen.

Nykyavioliitoissa vaimon ei enää ole pakko ottaa miehen nimeä,

tällainen pakkolaki vaimoja varten oli vielä niin myöhään kuin 1980-luvulla.

Misogyynisen patriarkaatin jäänne,

jota kukaan itseäänkunnioittava ja historiansa tunteva mies tai nainen ei enää noudata.

Mites tuo on mahdollista, asuuko ystäväsi kenties ulkomailla? Suomessa kun lapsilla joilla on sama isä ja äiti ei voi olla eri sukunimiä. Myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin vanhempi sisaruksensa.

"Vanhemmat eivät kuitenkaan voi valita lapsen sukunimeä silloin, kun vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, vaan myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin hänen sisaruksellaan jo on."

http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/esitteet/puolisonsukunimi…

Miten on mahdollista että minulla on facekaverina nainen jonka lapsilla on erisukunimet ja sama isä? :o

Sulle ei ilmeisesti ole kerrottu ihan kaikkea ;)

Vierailija
36/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä tunnen kolme, jotka eivät vaihtaneet. Kaksi heistä oli aviossa 30 vuotta ja sanoivat ajattelevansa, että kyse on heidän nimestä. Toisaalta ymmärrän, mutta niin minäkin olin aviossa 20 vuotta, mutta en koskaan kokenut miehen nimeä omakseni, joten vaihdoin salamana.

Kolmas ystäväni oli naimisissa 7 vuotta, ja hänen tyttönimensä on yhtä "hyvä" kuin miehen nimi. Hän ei vain saanut aikaiseksi vaihtaa - hän yleensäkään ei saa mitään aikaiseksi - ja miehen nimi vain jäi.

Vierailija
37/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa muuttaa se? Älkää selittäkö sillä, että lapset on saman nimisiä. Tiedän kyl et kaikkien nimet muuttuu nopsasti, jos vain haluaa. Jopa niin nopsasti, että mies ei sitä tiedä.

En pidä, koska en vaihtanut omaa sukunimeäni mihinkään.

Miehen nimi oli omani perässä avioliittomme ajan, eron jälkeen poistin sen.

Lapsilla on äidin sukunimi - eli minun.

Sovimme sen jo ennen lapsia, exäni ei ole kovin määräilynhaluinen einä edes naistenvihaaja.

Ystäväni on avoliitossa,

heillä on lapsia, joista tytöillä on äidin nimi, pojilla isän.

Edelleen toinen ystäväni otti vanhempiensa eron jälkeen äitinsä tyttönimen,

jonka hänen äitinsäkin otti itselleen takaisin.

Ystäväni veli pitää isän nimen.

Nykyavioliitoissa vaimon ei enää ole pakko ottaa miehen nimeä,

tällainen pakkolaki vaimoja varten oli vielä niin myöhään kuin 1980-luvulla.

Misogyynisen patriarkaatin jäänne,

jota kukaan itseäänkunnioittava ja historiansa tunteva mies tai nainen ei enää noudata.

Mites tuo on mahdollista, asuuko ystäväsi kenties ulkomailla? Suomessa kun lapsilla joilla on sama isä ja äiti ei voi olla eri sukunimiä. Myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin vanhempi sisaruksensa.

"Vanhemmat eivät kuitenkaan voi valita lapsen sukunimeä silloin, kun vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, vaan myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin hänen sisaruksellaan jo on."

http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/esitteet/puolisonsukunimi…

Miten on mahdollista että minulla on facekaverina nainen jonka lapsilla on erisukunimet ja sama isä? :o

No omassa lapsuudessa mulla oli kaveri pirkko möttönen ja hänellä sisarukset petteri ja kaisa nieminen. Kaikilla samat vanhemmat. Paitsi ettei ollutkaan.

Pirkon biologinen isä oli kuollut tämän ollessa pieni ja sisarusten biologinen isä päätti pirkon adoptoida. Oli tässä vaiheessa kuitenkin jo niin vanha että sai päättää sen, ettei halunnut nimeään vaihtaa. Ja ihan isänsi kutsuu tätä herra niemistä ja pitäö oikeana isänään, ei vaan jaa sukunimeä.

Tosin aikuisena pirkko kävi pika-avioliitossa, muutti nimensä pirkko grönholmiksi, erosi alle 2 v häistä ja piti uuden nimensä.

Vierailija
38/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa muuttaa se? Älkää selittäkö sillä, että lapset on saman nimisiä. Tiedän kyl et kaikkien nimet muuttuu nopsasti, jos vain haluaa. Jopa niin nopsasti, että mies ei sitä tiedä.

En pidä, koska en vaihtanut omaa sukunimeäni mihinkään.

Miehen nimi oli omani perässä avioliittomme ajan, eron jälkeen poistin sen.

Lapsilla on äidin sukunimi - eli minun.

Sovimme sen jo ennen lapsia, exäni ei ole kovin määräilynhaluinen einä edes naistenvihaaja.

Ystäväni on avoliitossa,

heillä on lapsia, joista tytöillä on äidin nimi, pojilla isän.

Edelleen toinen ystäväni otti vanhempiensa eron jälkeen äitinsä tyttönimen,

jonka hänen äitinsäkin otti itselleen takaisin.

Ystäväni veli pitää isän nimen.

Nykyavioliitoissa vaimon ei enää ole pakko ottaa miehen nimeä,

tällainen pakkolaki vaimoja varten oli vielä niin myöhään kuin 1980-luvulla.

Misogyynisen patriarkaatin jäänne,

jota kukaan itseäänkunnioittava ja historiansa tunteva mies tai nainen ei enää noudata.

Mites tuo on mahdollista, asuuko ystäväsi kenties ulkomailla? Suomessa kun lapsilla joilla on sama isä ja äiti ei voi olla eri sukunimiä. Myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin vanhempi sisaruksensa.

"Vanhemmat eivät kuitenkaan voi valita lapsen sukunimeä silloin, kun vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, vaan myöhemmin syntynyt lapsi saa saman sukunimen kuin hänen sisaruksellaan jo on."

http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/esitteet/puolisonsukunimi…

Miten on mahdollista että minulla on facekaverina nainen jonka lapsilla on erisukunimet ja sama isä? :o

Sulle ei ilmeisesti ole kerrottu ihan kaikkea ;)

Ilmeisesti!

Vierailija
39/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näille jotka lässyttää "koska se on mun nimi": ei, se ei ole sinun alkuperäinen nimesi, ei sinulle annettu nimi tai periaatteessa edes sinun vapaavalintaisesti valitsema nimi. Olet ottanut sen rakkaudesta mieheen. Olet halunnut näyttää kuuluvasi miehellesi. Mutta kun et kuulu enää. Miksi siis OIKEASTI et vaihda takaisin ihan ikiomaan alkuperäiseen nimeesi? Move on with your life people.

Vierailija
40/42 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan että minulla, lapsilla ja lapsenlapsilla on sama nimi. Sillä on oikeasti merkitystä minulle, olemme sukua. Toisaalta olen tottunut nimeeni viimeise 34 vuoden aikana, minut tunnetaan aikuiselämässä sillä nimellä, nimi on osa identiteettiäni. Olin teini kun menin naimisiin.

En ole koskaan ajatellut ottavani tyttönimeäni takaisin, mutta voisin ottaa ihan uuden kolmannen nimen. Jos lapset ja lapsenlapset vaihtaisivat nimensä myös.

Mikä se sellainen identiteetti on, joka vaihtuu miehen mukaan, mutta jolle isän ja äidin nimi ei kelpaa?

No jos on ollut vanhempien sukunimi 18vuotta ja miehen 34 niin kummankohan sitä tuntee omakseen...

Mä luulen et tää kysymys on suunnattu vähän nuoremmille. Mun äiti on about sun ikäinen ja erosivat joku aika sitten isäni kanssa. En todellakaan odota että hän vaihtaa.sukunimensä. MUTTA. Mun kihlatun ex-vaimo ei ole suostunut vaihtamaan takaisin tyttönimeään, vaikka olivat mun miehen kanssa aviossa huimat 2 vuotta. Ei tee mieli ottaa miehen sukunimeä kun hänen ex-vaimollaan on myös hänen nimensä. Exä siis muutenkin vihaa minua ja haluaisi mieheni takaisin vaikka itse jätti hänet aikoinaan. Tekee siis kaiken kiusatakseen minua ja miestäni.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kuusi kahdeksan