Lue keskustelun säännöt.
Naiset! Miksi pidätte miehenne nimen, vaikka olette eronneet?
15.03.2017 |
Ei ole vaikeaa muuttaa se? Älkää selittäkö sillä, että lapset on saman nimisiä. Tiedän kyl et kaikkien nimet muuttuu nopsasti, jos vain haluaa. Jopa niin nopsasti, että mies ei sitä tiedä.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan että minulla, lapsilla ja lapsenlapsilla on sama nimi. Sillä on oikeasti merkitystä minulle, olemme sukua. Toisaalta olen tottunut nimeeni viimeise 34 vuoden aikana, minut tunnetaan aikuiselämässä sillä nimellä, nimi on osa identiteettiäni. Olin teini kun menin naimisiin.
En ole koskaan ajatellut ottavani tyttönimeäni takaisin, mutta voisin ottaa ihan uuden kolmannen nimen. Jos lapset ja lapsenlapset vaihtaisivat nimensä myös.
Kaikki lapsesi ja lapsenlapsesi ovat poikia? Tai tyttöjä, jotka eivät missään tapauksessa aio muuttaa nimeään, jos esim. menevät naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan että minulla, lapsilla ja lapsenlapsilla on sama nimi. Sillä on oikeasti merkitystä minulle, olemme sukua. Toisaalta olen tottunut nimeeni viimeise 34 vuoden aikana, minut tunnetaan aikuiselämässä sillä nimellä, nimi on osa identiteettiäni. Olin teini kun menin naimisiin.
En ole koskaan ajatellut ottavani tyttönimeäni takaisin, mutta voisin ottaa ihan uuden kolmannen nimen. Jos lapset ja lapsenlapset vaihtaisivat nimensä myös.
Minusta tämä oli hyvä perustelu!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikeaa muuttaa se? Älkää selittäkö sillä, että lapset on saman nimisiä. Tiedän kyl et kaikkien nimet muuttuu nopsasti, jos vain haluaa. Jopa niin nopsasti, että mies ei sitä tiedä.
En pidä, koska en vaihtanut omaa sukunimeäni mihinkään.
Miehen nimi oli omani perässä avioliittomme ajan, eron jälkeen poistin sen.
Lapsilla on äidin sukunimi - eli minun.
Sovimme sen jo ennen lapsia, exäni ei ole kovin määräilynhaluinen einä edes naistenvihaaja.
Ystäväni on avoliitossa,
heillä on lapsia, joista tytöillä on äidin nimi, pojilla isän.
Edelleen toinen ystäväni otti vanhempiensa eron jälkeen äitinsä tyttönimen,
jonka hänen äitinsäkin otti itselleen takaisin.
Ystäväni veli pitää isän nimen.
Nykyavioliitoissa vaimon ei enää ole pakko ottaa miehen nimeä,
tällainen pakkolaki vaimoja varten oli vielä niin myöhään kuin 1980-luvulla.
Misogyynisen patriarkaatin jäänne,
jota kukaan itseäänkunnioittava ja historiansa tunteva mies tai nainen ei enää noudata.
Se maksaa, tällä hetkellä ei ole varaa muuttaa sitä. Olen köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan että minulla, lapsilla ja lapsenlapsilla on sama nimi. Sillä on oikeasti merkitystä minulle, olemme sukua. Toisaalta olen tottunut nimeeni viimeise 34 vuoden aikana, minut tunnetaan aikuiselämässä sillä nimellä, nimi on osa identiteettiäni. Olin teini kun menin naimisiin.
En ole koskaan ajatellut ottavani tyttönimeäni takaisin, mutta voisin ottaa ihan uuden kolmannen nimen. Jos lapset ja lapsenlapset vaihtaisivat nimensä myös.Kaikki lapsesi ja lapsenlapsesi ovat poikia? Tai tyttöjä, jotka eivät missään tapauksessa aio muuttaa nimeään, jos esim. menevät naimisiin?
Kollega meni naimisiin:
hänen miehensä otti vaimon sukunimen.
Tällainen ei ole koskaan juolahtanut mieleesikään?
...kun epäilet tyttäriä, että muuttavatkohan he kuitenkin vielä nimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin mieheni kanssa, mutta hän ei suostu ottamaan takaisin poikanimeään. Kuulemma on tärkeää, että hänellä on lastensa kanssa sama sukunimi. Voisit mennä ap kertomaan saman ex-miehelleni.
Jos lapsilla on samat vanhemmat niin sisaruksilla pitää olla samat sukunimet. Ja tämä fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikeaa muuttaa se? Älkää selittäkö sillä, että lapset on saman nimisiä. Tiedän kyl et kaikkien nimet muuttuu nopsasti, jos vain haluaa. Jopa niin nopsasti, että mies ei sitä tiedä.
En pidä, koska en vaihtanut omaa sukunimeäni mihinkään.
Miehen nimi oli omani perässä avioliittomme ajan, eron jälkeen poistin sen.Lapsilla on äidin sukunimi - eli minun.
Sovimme sen jo ennen lapsia, exäni ei ole kovin määräilynhaluinen einä edes naistenvihaaja.Ystäväni on avoliitossa,
heillä on lapsia, joista tytöillä on äidin nimi, pojilla isän.Edelleen toinen ystäväni otti vanhempiensa eron jälkeen äitinsä tyttönimen,
jonka hänen äitinsäkin otti itselleen takaisin.
Ystäväni veli pitää isän nimen.Nykyavioliitoissa vaimon ei enää ole pakko ottaa miehen nimeä,
tällainen pakkolaki vaimoja varten oli vielä niin myöhään kuin 1980-luvulla.
Misogyynisen patriarkaatin jäänne,
jota kukaan itseäänkunnioittava ja historiansa tunteva mies tai nainen ei enää noudata.
--- Ystäväni on avoliitossa,
heillä on lapsia, joista tytöillä on äidin nimi, pojilla isän.---
Tämä ei ole mahdollista, koska lapsilla pitää olla sama sukunimi. Tietysti silloin, jos on uusioperhe ja tytöt ovat edellisestä liitosta ja pojat yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan että minulla, lapsilla ja lapsenlapsilla on sama nimi. Sillä on oikeasti merkitystä minulle, olemme sukua. Toisaalta olen tottunut nimeeni viimeise 34 vuoden aikana, minut tunnetaan aikuiselämässä sillä nimellä, nimi on osa identiteettiäni. Olin teini kun menin naimisiin.
En ole koskaan ajatellut ottavani tyttönimeäni takaisin, mutta voisin ottaa ihan uuden kolmannen nimen. Jos lapset ja lapsenlapset vaihtaisivat nimensä myös.Kaikki lapsesi ja lapsenlapsesi ovat poikia? Tai tyttöjä, jotka eivät missään tapauksessa aio muuttaa nimeään, jos esim. menevät naimisiin?
Kollega meni naimisiin:
hänen miehensä otti vaimon sukunimen.Tällainen ei ole koskaan juolahtanut mieleesikään?
...kun epäilet tyttäriä, että muuttavatkohan he kuitenkin vielä nimensä.
Esitin vaihtoehdon/mahdollisuuden, että tytöt saattavat vaihtaa nimensä. En väittänyt, että näin ehdottomasti käy. Aiempi kirjoittajahan ei päätöstä tee suuntaan eikä toiseen, mutta kuulosti siltä, että hän ei ole ottanut tätä mahdollisuutta huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menen elämässä eteenpäin, en palaa menneisyyteen. Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän sen siksi koska se on mun nimi, ja tykkään siitä. Miksi pitäisi vaihtaa?
Koska se on minun nimeni? Mikset sinä Vaihda nimeäsi vaikka Martiksi? Tai Anneliksi? Voisit minusta vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan koska se on minun nimeni. Minä olin se joka suostui muuttamaan nimensä jotta perheellä olisi yhteinen nimi. Minut tunnetaan tällä nimellä niin töissä kuin muuallakin. Miksi ihmeessä minun pitäisi taas vaihtaa? Ex vaihtakoon jos haluaa olla eriniminen kuin minä :)
Koska en halua isäni sukunimeä enkä uuttakaan keksi.
Se oli tuolloin oma nimeni, joten pidin sen, kunnes avioiduin uudelleen.
Se on minun nimi kun olen sen ottanut. Nimen vaihdosta on aikuisella iällä hirveästi harmia, korttirumbaa ja muuta. Ja minä olen nyt xxx yyy. En ole enää se cxx cee joka olin. Voi olla että joskus olisin xxx bee, mutta en usko.
KOSKA MIEHEN NIMI KUULOSTAA PAREMMALTA J AVIELÄ PAREMPI JOS SE ALKAA AAKKOSTEN NELJÄN ENSIMMÄISEN KIRJAIMEN MUKAAN....
OMAAN SUKUNIMEEN PALAAMATTA JÄTTÄVÄT OVAT NÄITÄ JUNTTISIA, PÖNKKÖSIÄ, KERÄSIÄ, RYTKYSIÄ...
JOS OMA SUKUNIMI OLISI Ehrnrooth tai von Hellens , siihen olisi palattu totta kai!
Syy on : KOSMEETTINEN
No en todellakaan vaihda nimeä erotessa. En vaihtaisi enää myöskään naimisiin mennessä.
Koska haluan että minulla, lapsilla ja lapsenlapsilla on sama nimi. Sillä on oikeasti merkitystä minulle, olemme sukua. Toisaalta olen tottunut nimeeni viimeise 34 vuoden aikana, minut tunnetaan aikuiselämässä sillä nimellä, nimi on osa identiteettiäni. Olin teini kun menin naimisiin.
En ole koskaan ajatellut ottavani tyttönimeäni takaisin, mutta voisin ottaa ihan uuden kolmannen nimen. Jos lapset ja lapsenlapset vaihtaisivat nimensä myös.