Hyviä uutisia: Raju insinööripula ohjelmistoalalla! Vai huonojako nämä ovat?
Insinööripula rajoittaa Suomen talouskasvua ohjelmistoalalla mikä on erittäin vakava juttu. Hidas valtiovalta lisäksi vasta leikkasi insinööriopintojen aloituspaikkojen määrää, kun nousukausi oli jo vauhdissa. Insinöörikoulutuksen lisääminen ei tuo apua kuin vasta puolen vuosikymmenen päästä mikä on pitkä aika.
Mitään vippaskonsteja ei ole, koska rivikoodari ei osaa tehdä tarvittavia fyysisiä ja matemaattisia malleja eikä tutkia järjestelmien vasteita, stabiiliutta ja värähtelyjä puhumattakaan kohinamalleista.
Osaajia haalitaan maailmalta, mutta korkean verotuksen (ja matalan lämpötilan) Suomi ei ole kovin kiehtova paikka kovapalkkaisille insinööreille, vaikka palkkataso on täälläkin hyvässä nosteessa.
Myös teknologiateollisuudessa on paikoittain rajua osaajapulaa mm. Lounais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Insinöörejä revitään firmasta toiseen rahan voimalla.
Käykö tässä niin, että alan yritykset laajentavat ulkomaille, kun Suomi sortuu omaan jäykkyyteensä?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpommin sanottu kuin tehty kirjoitti:
Heh. Eipä ole ihan halpaa kouluttaa insinööritason osaajia.
Insinööritaso ei kyllä kerro osaamisesta yhtään mitään.
Kyllä se jotain kertoo kun tutkintoon kuuluu tietynlaisia ja tietyntasoisia kursseja jotka on läpäistävä.
Läpäisyvaatimukset ovat todella matalat ainakin ammattikorkeassa, enkä usko yliopiston olevan paljon parempi.
Kyllä ainakin ne yliopisto-opinnot varmistavat sen että älyllistä kapasiteettia on riittävästi että halutessaan pystyy oppimaan. Oman kokemukseni mukaan tietojenkäsittelytieteen opinnot olivat älyllisessä mielessä paljon vaativampia kuin mikään työ mitä olen alalla tehnyt.
Mutta ongelma on se, että se opintomenestys tai äly ei paljoa kerro siitä miten töissä lopulta pärjää. Asiat joita opetetaan eivät ole ollenkaan samoja kuin mitä töissä pitää osata. Yliopistosta selvinnyt kyllä oppii ne työn asiat, jos on itseluottamusta ja motivaatiota, mutta osalta puuttuu jompikumpi, joiltakin molemmat. Yleisempi on itseluottamuksen puute: koetaan niin suurta rimakauhua aivan uusien asioiden kiireessä oppimisen kanssa ettei uskalleta kunnolla edes yrittää, ja sitten todetaan ettei tästä mitään tule. Sisukkaampi olisi saanut tulemaan.
Toinen juttu on kaikkien älyttömyyksien ja paineen sieto, joka on alalla tärkeä. Meilläkin oli täällä töissä oikeasti huippuälykkään oloinen kaveri, fysiikan maisteri koulutukseltaan, mutta hän oli hyvin periaatteen ihminen ja esim. pakkomielteisen rehellinen. Asiakkaalle ei hänestä saanut valehdella että ollaan osaajia jos ei olla, ja sillä tavallahan ei saada töitä tiimiin. Samoin häntä korpesi tarpeettomat palaverit ja metodologiat. Hän ei vaan saanut itseään hyväksymään alan työelämän käytäntöjä ja kiukutteli niitä vastaan niin kauan että pomo päätti että maksaa "kultaisen kädenpuristuksen" että pääsee tyypistä eroon vaikkei ole yt:itä...
Pystyy oppimaan mitä? Se, että menee rimaa hipoen yli todistaa sen, että on kykyä päästä rimaa hipoen yli. Kurssien läpäisyn vaatimustaso ei ole yleensä kovinkaan kummoinen. Monessa työssä tarvitsee paljon enemmän kapasiteettia. Hyvät arvosanat sitten erikseen. Ne todennäköisesti osoittavat, että on potentiaalia työskennellä alalla laaja-alaisesti. Kuitenkin jos on sosiaalisesti huono, niin osaamisella ei ole kovin suurta merkitystä.
Uhhuh. Ihan eri alan ihmisenä lähes koko keskustelu on hepreaa minulle.
Tämä ei varsinaisesti ollut mikään uutinen.
IT-alalla kehitys on nyt niin nopeaa, että suurin osa insinöörikunnasta on aina oletusarvoisesti pihalla.
Siinä ei koulutuspaikkojen lisääminen auta juuri mitään.
Tervetuloa miesten maailmaan.
Sun isoisäs oli sodassa. Luuletko että sillä oli helppoa?