Hyviä uutisia: Raju insinööripula ohjelmistoalalla! Vai huonojako nämä ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Facepalm, "pula" on täysin itseaiheutettu ja korjautuisi aika äkkiä jos ohjelmistoalalle kelpaisivat yli 40v. Tarkoitus on ilmeisesti tuoda ulkomaista työvoimaa koska kotimainen korkeakoulutettu osaaminen on tälläkin alalla niin paskaa että joku javascriptin alkeiskurssin käynyt ulkomainen menee haluttavuudessa heittämällä ohi suomalaisten korkeakoulutettujen ohjelmistoinsinöörien.

Osaavatko ne yli 40v näitä uusia kieliä ja menetelmiä? Jos on 20v tehnyt samaa hommaa eikä ole päivittänyt osaamistaan, voi tippua kelkasta.

En oikein tiedä missä tällä alalla voisi olla töissä niin ettei osaisi, ja ettei joutuisi koko ajan oppimaan uutta. Minä en ainakaan sellaista työpaikkaa ole nähnyt.

Itse olen 42-vuotias softa-alan ammattilainen. Ainakin näissä töissä jota itse teen, osaamisen päivittäminen ei ole ollenkaan vapaaehtoista. Projektit vaihtuu, ja asiakkaat vaihtuu, ja jokaiseen tulee erilaisia teknologia-stackeja. Kaikki ne on opeteltava lennosta, ilman kursseja, ilman erityistä aikaa opiskeluun, siinä vaan työtä tehdessä.

Onhan se stressaavaa alkuun kun sinut on myyty asiantuntijana projektiin jonka tekniikoista et ole ehkä käyttänyt mitään ennen, mutta se on tämän alan arkea. Kaikkien on selvittävä siitä ja kitisemättä ainakaan asiakkaalle, tai muuten kyllä joutuu vaihtamaan alaa viimeistään yt:issä. 

Itselläni esimerkiksi viimeisen vuoden aikana vastaan tulleita tekniikoita joita on ollut pakko vaan kylmiltään alkaa ammattilaisena tehdä ja siinähän ne on oppinut: React.js, Node.js, Atmosphere sse, Wildfly sovelluspalvelin (ennen meillä käytettiin Weblogicia), ansible-skriptit, Jenkins-asennusautomaatio, Docker. 

Näin, ja juuri tämä on eräs isoimmista syistä miksi ala on henkisesti todella stressaava. Ihmisten jotka pärjäävät alalla ei niinkään tarvi olla esim. huippuälykkäitä, mutta täytyy olla valmis sietävään jatkuvaa sisäistä epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta siitä että jatkuvasti olet projekteissa joissa et vielä osaa käytettävää teknologiaa ja silti joudut toimimaan kuin asiantuntija, koska asiakas maksaa esim. 120 euroa per tunti palveluistasi. Ei siinä käy itkeminen, että olen vähän hidas kun vielä  opettelen. Se täytyy tehdä vaikka kotona ilmaisina ylitöitä jos ei muu auta, ja toivoa että sen opettelurupeaman jälkeen sama projekti ja tekniikat säilyisi edes hetken että saisi huoahtaa ennen seuraavaa rutistusta. 

Kaukana takana on ne ehkä tavallaan onnelliset ajat, jolloin joskus harvoin tuli joku uusi ohjelmointikieli tai kirjasto, ja ennen sen käyttöönottoa kaikki kurssitettiin siihen ja hitaasti ja rauhallisesti aloiteltiin sen kanssa. Kilpailu ja projektien ja tekniikoiden vaihtuvuus on nykyään niin kovaa että pakko oppia ihan itsekseen.

Tervetuloa miesten maailmaan.

Sun isoisäs oli sodassa. Luuletko että sillä oli helppoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty kirjoitti:

Heh. Eipä ole ihan halpaa kouluttaa insinööritason osaajia.

Insinööritaso ei kyllä kerro osaamisesta yhtään mitään.

Kyllä se jotain kertoo kun tutkintoon kuuluu tietynlaisia ja tietyntasoisia kursseja jotka on läpäistävä. 

Läpäisyvaatimukset ovat todella matalat ainakin ammattikorkeassa, enkä usko yliopiston olevan paljon parempi. 

Kyllä ainakin ne yliopisto-opinnot varmistavat sen että älyllistä kapasiteettia on riittävästi että halutessaan pystyy oppimaan. Oman kokemukseni mukaan tietojenkäsittelytieteen opinnot olivat älyllisessä mielessä paljon vaativampia kuin mikään työ mitä olen alalla tehnyt.

Mutta ongelma on se, että se opintomenestys tai äly ei paljoa kerro siitä miten töissä lopulta pärjää. Asiat joita opetetaan eivät ole ollenkaan samoja kuin mitä töissä pitää osata. Yliopistosta selvinnyt kyllä oppii ne työn asiat, jos on itseluottamusta ja motivaatiota, mutta osalta puuttuu jompikumpi, joiltakin molemmat. Yleisempi on itseluottamuksen puute: koetaan niin suurta rimakauhua aivan uusien asioiden kiireessä oppimisen kanssa ettei uskalleta kunnolla edes yrittää, ja sitten todetaan ettei tästä mitään tule. Sisukkaampi olisi saanut tulemaan. 

Toinen juttu on kaikkien älyttömyyksien ja paineen sieto, joka on alalla tärkeä. Meilläkin oli täällä töissä oikeasti huippuälykkään oloinen kaveri, fysiikan maisteri koulutukseltaan, mutta hän oli hyvin periaatteen ihminen ja esim. pakkomielteisen rehellinen. Asiakkaalle ei hänestä saanut valehdella että ollaan osaajia jos ei olla, ja sillä tavallahan ei saada töitä tiimiin. Samoin häntä korpesi tarpeettomat palaverit ja metodologiat. Hän ei vaan saanut itseään hyväksymään alan työelämän käytäntöjä ja kiukutteli niitä vastaan niin kauan että pomo päätti että maksaa "kultaisen kädenpuristuksen" että pääsee tyypistä eroon vaikkei ole yt:itä...

Pystyy oppimaan mitä? Se, että menee rimaa hipoen yli todistaa sen, että on kykyä päästä rimaa hipoen yli. Kurssien läpäisyn vaatimustaso ei ole yleensä kovinkaan kummoinen. Monessa työssä tarvitsee paljon enemmän kapasiteettia. Hyvät arvosanat sitten erikseen. Ne todennäköisesti osoittavat, että on potentiaalia työskennellä alalla laaja-alaisesti. Kuitenkin jos on sosiaalisesti huono, niin osaamisella ei ole kovin suurta merkitystä. 

Uhhuh. Ihan eri alan ihmisenä lähes koko keskustelu on hepreaa minulle.

Tämä ei varsinaisesti ollut mikään uutinen.

IT-alalla kehitys on nyt niin nopeaa, että suurin osa insinöörikunnasta on aina oletusarvoisesti pihalla.

Siinä ei koulutuspaikkojen lisääminen auta juuri mitään.