Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa salaköyhän, piiloköyhyyden?
14.03.2017 |
Kun menet kylään jonkun luo, niin havaitsetko köyhyyden?
Kommentit (19)
No mitä omakohtaisesta kokemuksesta tulee mieleen, niin helpoin tapa tunnistaa "salaköyhä" on pyytää häntä tekemään kanssasi jotakin spontaania ja maksullista. Pyydä vaikka lounaalle jonnekin ravintolaan parin päivän päästä, leffaan ja kaljalle viikonloppuiltana, joogatunnille tai oikeastaan mihin vaan. Itselleni nuo olivat (ja ovat joskus edelleenkin) tosi hankalia tilanteita. Muuten pienipalkkaisuutta ei musta huomaa millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko ap kertoa, miksi haluat tunnistaa salaköyhän? Anna ihmisten olla.
Vierailija kirjoitti:
No mitä omakohtaisesta kokemuksesta tulee mieleen, niin helpoin tapa tunnistaa "salaköyhä" on pyytää häntä tekemään kanssasi jotakin spontaania ja maksullista. Pyydä vaikka lounaalle jonnekin ravintolaan parin päivän päästä, leffaan ja kaljalle viikonloppuiltana, joogatunnille tai oikeastaan mihin vaan. Itselleni nuo olivat (ja ovat joskus edelleenkin) tosi hankalia tilanteita. Muuten pienipalkkaisuutta ei musta huomaa millään tavalla.
Ja piti vielä lisätä, että kodista sitä taloudellista tilannetta ei välttämättä tosiaankaan huomaa. Olen ollut ihan normipalkkaisissa töissä viimeiset vuodet ennen nykytilannetta ja sinä aikana olen kerryttänyt ihan normaalit ja kivat huonekalut ja kodinelektroniikka on jopa parempaa keskitasoa tai hintavampaa. Vaatteita mulla on enemmän kuin tarpeeksi ja olen ostanut laadukkaita takkeja ja kenkiä, jotka ovat ajattomia ja kestävät kauan. Eri asia tietysti jos on elämäntapaköyhä ja ei ole koskaan ollutkaan normituloja, niin sittenhän tämä olisi mahdotonta. Autottomuus voisi tosin paljastaa mut, mutta asun Helsingissä ja en tarvitsisikaan autoa mihinkään. Jos jääkaapin sisältö olisi jotain halvinta sika-nautaa ja sokerisinta euroshopperjugua, niin siitä voisin ehkä ajatella, että raha on niukassa. Toisaalta se voi kertoa vaan surkeista ruokailutottumuksista tai siitä, ettei omat syömiset juurikaan kiinnosta.
Kysy suoraan mikset osta omaa asuntoa niin kuin oma kaverini teki...
Eihän sitä voi tunnistaa, köyhäily voi olla elämäntapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät harrasta ja ei ole kirjoja.
Köyhimmän oloiset ihmiset ovat toisinaan hemmetin varakkaita. Rahaa vain ei haluta käyttää mihinkään ja köyhäily on elämäntapa, spontaaneja menoja ei hyväksytä vaikka oikeasti olisi varaa. Joissakin tapauksissa saa ihmetellä mihin sitä rahaa edes pantataaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät harrasta ja ei ole kirjoja.
Tuohan on ihan avointa köyhyyttä.
- loppukuusta aina rahat vähissä, pitää laskea pennejä.
- ei koskaan käy missään tai tee mitään erikoista esim. ulkomailla tai ravintolassa syömässä tai elokuvissa, hotelleissa yöpymisiä, konsertteja
- ei hienoja vaatteita tai kenkiä, laukkuja
- elämä on "peruselämää" makaroonilaatikkoineen
- ei muuta kallista omaisuutta kuten kallista autoa, kesämökkiä, asuktovaunua
- ajattelee aina ensin rahaa mitä mikin maksaa
- ei käy kosmetogilla, kampaajalla kovin usein
- pienistä asioista tulee isoja asioita esim; jos käy pitsalla niin se on hänelle "luksusta"
- vaatteet on kirpparilta ostetun näköisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päältäpäin ei varmaan mitenkään, jos menee kotiin niin ehkä siitä että kämppä on enemmän tai vähemmän täynnä kaikkea mihin on selvästi mennyt rahaa ja kämppä on muutenkin suurehko ja hyvällä paikalla, silti asukas/omistaja antaa monesti ymmärtää että rahaa on niukasti.
Ei paljon heru sympatiaa noille jotka sujuvasti unohtaa tuloistaan elatusmaksut ynnä muut, maksaa yli tonnin vuokraa asunnosta jonka aikovat myöhemmin lunastaa ja siinä sivussa jotain osamaksuja.
Tuommoisille voi noihin laskelmiin niin tulojen kuin menojen osalta laittaa vaikka nollan perään ja ongelmat olisi silti ihan samat.
Vierailija kirjoitti:
- loppukuusta aina rahat vähissä, pitää laskea pennejä.
- ei koskaan käy missään tai tee mitään erikoista esim. ulkomailla tai ravintolassa syömässä tai elokuvissa, hotelleissa yöpymisiä, konsertteja
- ei hienoja vaatteita tai kenkiä, laukkuja
- elämä on "peruselämää" makaroonilaatikkoineen
- ei muuta kallista omaisuutta kuten kallista autoa, kesämökkiä, asuktovaunua
- ajattelee aina ensin rahaa mitä mikin maksaa
- ei käy kosmetogilla, kampaajalla kovin usein
- pienistä asioista tulee isoja asioita esim; jos käy pitsalla niin se on hänelle "luksusta"
- vaatteet on kirpparilta ostetun näköisiä.
Jätät listalta ekan pois ja kuvailit juuri mun miehen.... tuolleen se eläisi jos minä en kuulisi talouteen. On sillä rahaa ihan riittämiin, mutta kun ei tarvitse mitään. Toki sitten kun omasta mielestä tarvitsee, niin ostaa....halvimman välttävän, ei edes kaikkia ominaisuuksia joita tarvitsisi.
Jostain syystä minä hoidan meidän perheen shoppailut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- loppukuusta aina rahat vähissä, pitää laskea pennejä.
- ei koskaan käy missään tai tee mitään erikoista esim. ulkomailla tai ravintolassa syömässä tai elokuvissa, hotelleissa yöpymisiä, konsertteja
- ei hienoja vaatteita tai kenkiä, laukkuja
- elämä on "peruselämää" makaroonilaatikkoineen
- ei muuta kallista omaisuutta kuten kallista autoa, kesämökkiä, asuktovaunua
- ajattelee aina ensin rahaa mitä mikin maksaa
- ei käy kosmetogilla, kampaajalla kovin usein
- pienistä asioista tulee isoja asioita esim; jos käy pitsalla niin se on hänelle "luksusta"
- vaatteet on kirpparilta ostetun näköisiä.
Öö.. Eihän tämä ole mitään salaköyhyyttä vaan ihan avointa köyhyyttä tai köyhäilyä.
Eikä tuokaan mitään meinaa. Tuttavani mummi asui talossa, josta tuli vesi sisään ja vessan oli huussi, vaatteet vähintään 20 vuotta jne. Kuoleman jälkeen perikunnalle jäi jaettavaksi seitsemän numeroiden omaisuus...
Salaköyhä on sellainen, jolla on paljon asuntovelkaa ja muuta kulutusvelkaa, jota sitten tuloistaan lyhentelee niin, että käyttörahaa on loppujen lopuksi todella vähän. Ja ympäristö luulee, että kyseessä on varakas tyyppi kun on hieno kämppä, auto, vene jne, mutta todellisuudessa käyttövarat ovat samat kuin avoimesti köyhällä opiskelijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kertokaas mikä ero on " piiloköyhällä" ja köyhällä?
Vierailija kirjoitti:
- loppukuusta aina rahat vähissä, pitää laskea pennejä.
- ei koskaan käy missään tai tee mitään erikoista esim. ulkomailla tai ravintolassa syömässä tai elokuvissa, hotelleissa yöpymisiä, konsertteja
- ei hienoja vaatteita tai kenkiä, laukkuja
- elämä on "peruselämää" makaroonilaatikkoineen
- ei muuta kallista omaisuutta kuten kallista autoa, kesämökkiä, asuktovaunua
- ajattelee aina ensin rahaa mitä mikin maksaa
- ei käy kosmetogilla, kampaajalla kovin usein
- pienistä asioista tulee isoja asioita esim; jos käy pitsalla niin se on hänelle "luksusta"
- vaatteet on kirpparilta ostetun näköisiä.
Eipä se ole aina noin yksiselitteistä. Itse elän tällä hetkellä työttömänä peruspäivärahalla ja olen siis köyhä, ollut jo kolme vuotta ilman duunia. Silti matkustan vähintään kaksi kertaa vuodessa ulkomaille, yleensä tosin vain Tallinnaan ja viime kesänä peräti Keski-Eurooppaan. Aiemmin kävin usein matkoilla. Asun omistusasunnossa, josta maksan lainanlyhennyksiä joka kk suuren osan tuloistani. Käyn lähes viikoittain ravintolassa syömässä. Elokuvissakin käyn usein, sillä ostan aina Hulluilta Päiviltä sarjalippuja. Mulla on paljon vaatteita ja kenkiä, olen suht trendikäs, osa kirpparilta uutena ostettuja, osa laadukkaita uutena kaupasta ostettuja. Ei ole enää varaa shoppailla, kuten töissä käydessäni aiemmin, mutta vaatteeni ovat hyväkuntoisia, olen jonkin sortin kenkäfriikkikin, joten panostan harvoihin kenkäostoksiini. Suosin vaatteissa ja kengissä laadukkaita materiaaleja. Syön mielstäni hyvin ja terveellisesti, mutta en juurikaan mitään eineksiä, vaan mm. laadukkaita kasviksia, marjoja ja kanaa. Käyn kampaajalla harvoin ja vain leikkauttamassa pitkiä hiuksiani, värjään itse lähelle omaa luonnollista sävyäni, joten hiukseni näyttävät hyviltä. Olen piiloköyhä. Ei minusta varmasti päällepäin kukaan näe köyhyyttäni, vaikka elänkin alle toimeentulotuen minimillä.
piiloköyhä käyttää feikkituotteita/jäljennöksiä ja yrittää parantaa statustaan
salaköyhä taas yrittää vältellä kontakteja joissa taloudellinen tilanne paljastuis
No yksi juttu tuli mieleen että ystävät kyllä käyvät kylässä ja tarjoilu kelpaa. Mutta eivätpä vain kutsu koskaan vastavierailulle. En sitten tiedä onko kyse a) köyhyydestä b) heidän kotinsa on sotkuinen eikä kehtaa kutsua vieraita c) lokkeilusta
Ei sitä köyhyyttä voi koskaan tietää ellei ihminen kerro itse tai näytä tiliotetta.
Yhdelläkin tutullani täysin paljas yksiö, mutta tilillä vähintäänkin puol milliä. Toisella tutullani taas valtava omakotitalo maalla, paljon lapsia ja kauniit huonekalut, mutta ihan rutiköyhä, kaupassakin pitää kolikoita laskea.
No eikö koko termi tarkoita, että sitä ei voi havaita. Salaköyhänä voi pysytellä, jos kotona on vielä kaikki tarvittavat tavarat, eivätkä ne ole vanhoja tai rikkinäisiä. Jos köyhyys näkyy, se ei ole salaköyhyyttä. Salaköyhä voi myös ostaa hyvät tarjottavat ja olla sitten loppuviikon kaurapuurodieetillä.