Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko kuollutta itkeä
07.07.2023 |
Jotain luvatonta kai aloituksessani oli kun se poistettiin.
Kysyin olenko huono tai viallinen ihminen, kun appiukon ei-yllätyksenä tullut kuolema ei ole liikuttanut. Jopa omien koirien lopettamisia olen surrut kyllä ja niitä kaivannut pitkään. Samoin omien läheisten poismenoja.
Kommentit (17)
Itku tulee jos on tullakseen . Jos ko. henkilö on merkinnyt sinulle jotain . Ja jos yleensäkin olet itkevää lajia. Kukin suree tavallaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa vastata, toiset surevat ilman itkua, kuten minä. Oman lapseni kuolema oli pahinta, mitä olin voinut kuvitellut. Ei tullut itkua, mutta tunteet ovat edelleenkin täynnä tuskaa ja surua.
Toivon, että joskus helpottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itku tulee jos on tullakseen . Jos ko. henkilö on merkinnyt sinulle jotain . Ja jos yleensäkin olet itkevää lajia. Kukin suree tavallaan .
Siinäpä se kun olen yleensä itkevää lajia.
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata, toiset surevat ilman itkua, kuten minä. Oman lapseni kuolema oli pahinta, mitä olin voinut kuvitellut. Ei tullut itkua, mutta tunteet ovat edelleenkin täynnä tuskaa ja surua.
Toivon, että joskus helpottaa
Niin surullista, voimia Sinulle.
Toivon sydämestäni kaikkea hyvää elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa vastata, toiset surevat ilman itkua, kuten minä. Oman lapseni kuolema oli pahinta, mitä olin voinut ku...
Näytä kokonaan
Niin surullista, voimia Sinulle.
Toivon sydämestäni kaikkea hyvää elämääsi!
Voi kiitos
Toivon sydämeni pohjasta, että kukaan ei juuttuisi suruun. Jos suru pitkittyy, on haettava apua. Surun aiheuttama stressi pitää välttää keinolla, millä hyvänsä.
Hyvä vaan jos ei sureta, mutta joskus paljonkin myöhemmin suru voi palata. Kunhan antaa sen tulla ja erityisesti mennä menojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatiiko ap sinua joku itkemään? Mitä merkitystä sillä on itketkö vai etkö?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärää tapaa reagoida.
Paitsi huutaa jahuu kovalta ja korkeelta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa ikäväähän siinä yleensä itketään. Jos ei ollut mitenkään tärkeä ihminen sinulle, niin mitäpä sitä väkisten kyyneliä kaapimaan.,
Minusta oli helpotus kun se niin sanottu isä kuoli sydäriin. Eipähän tarvinut enää pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaa ikäväähän siinä yleensä itketään. Jos ei ollut mitenkään tärkeä ihminen sinulle, niin mitäpä sitä väkisten kyyneliä kaapimaan.,
No, ehdittiinhän me tuntea kymmeniä vuosia, muttei hän minulle mitenkään läheinen ollut. Välillä ihan rehellisen ilkeäkin, asioista joihin edes en itse voinut mitenkään vaikuttaa. Oli sitä mieltä ettei naisista ollut muuhun kuin hoivaamaan ja kokkaamaan; ei myöskään kohdellut lapsiaan tai lapsenlapsiaan tasapuolisesti.
Kiitos vastanneille. En kanna huonoa omatuntoa enää.
Kuten jo moneen kertaan todettukin: jokainen saa surra tavallaan. Ei suru ole mikään kilpailu, jossa eniten vettä silmistä vuodattanut suree eniten. Varsinkaan, jos et ollut appiukkosi kanssa läheinen, on ihan normaalia, ettei hänen kuolemansa kosketa samalla tavalla kuin läheisten. Ja oikein läheisen kuoleman kohdalla voi käydä niin, että shokki on niin kova, ettei itku tule vaikka jopa toivoisi sen tulevan.
Itkeä saa jos itkettää, mutta voipi myös olla itkemättä