Lue keskustelun säännöt.
Vuoroin vieraissa -sarja ajankuvana: oltiinko 90-luvulla vanhan näköisiä?
14.03.2017 |
Olen seurannut Areenasta tätä vuonna 1997 tehtyä sarjaa, ja huomiota on kiinnittänyt se, miten sarjan henkilöt ovat niin vanhan ja rupsahtaneen näköisiä, vaikka heidän ikänsä on kerrottu ja he ovat kohtuullisen nuoria. Esimerkiksi sarjan isä Antti, joka on täyttämässä 50 näyttää ihan papalta, helposti voisi lisätä 10 vuotta ikään. Samoin hänen vaimonsa Anneli, joka on ilmeisesti nuorempi, koska haaveilee vielä yhdestä lapsesta (arvioin tämän perusteella n. 43-vuotiaaksi). Joten olivatko ihmiset silloin muodin tai tyylin johdosta vanhemman näköisiä kuin nykyään, vai miksi tuntuu siltä, että sarjan ihmiset ovat kymmenen vuotta vanhempia, kuin kuuluisi?
Ap, joka oli yläasteella vuonna 1997
Kommentit (31)
Ysärimuoti on ehkä vielä hirveämpää kuin kasari. Meikit ja hiustyylit oli todella tunkkaisia ja vanhentavia ja vaatteet tätimäisiä ja muodottomia.
Vahamaisiksi Joe Blascolla tai Ben Nyellä paklatut ja kivipuuterilla puuteroidut kasvot ja ruskehtavat huulipunat. Räikeitä hiusvärejä oli varsinkin ysärin loppupuolella ja inhoan mahonginsävyä tämän takia vieläkin. Ysärin alussa monilla oli permanentti polkkatukassa--> kuin kolmio olisi ollut päässä. Ei nuorentanut tai kaunistanut oikein ketään tämmöinen tukkoon laitettu meikki-ja hiustyyli.
Muistan hyvin ne ysäriaikaiset villakangastakit, olkapäätoppaus tuli vähän reunoilta yli ja muodottomasti päällä roikkuva loimi hipoi nilkkoja. Mun äidillä on sama takki vieläkin käytössä, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kasarimuodissa oli karmeita olkatoppauksia kanssa (jopa collagepaidoissa), kammottavia kuvioita vaatteissa ja ne neonvärit, hyi. Hiihtohousut eli hiihtarit oli muodissa, se kuminauhanpätkä pujotettiin jalkaterän alle. Elettiin permanenttien kulta-aikaa. Kyllä kasarimuoti vie voiton kauheudessaan. Olin vuodesta -85 yläasteella.
Vierailija kirjoitti:
No kasarimuodissa oli karmeita olkatoppauksia kanssa (jopa collagepaidoissa), kammottavia kuvioita vaatteissa ja ne neonvärit, hyi. Hiihtohousut eli hiihtarit oli muodissa, se kuminauhanpätkä pujotettiin jalkaterän alle. Elettiin permanenttien kulta-aikaa. Kyllä kasarimuoti vie voiton kauheudessaan. Olin vuodesta -85 yläasteella.
Joo, ei tuo kasarimuotikaan silmää hivele. Kuitenkin 80-luvun muodissa oli leikkisyyttä, näyttävyyttä ja väriä. Vuoroin vieraissa -sarjan perusteella 90-luvun tavismuoti näyttää valjulta, mielikuvituksettomalta ja persoonattomalta. Silloin oli näköjään in yhdistää miljoona eri beigen sävyä samaan asukokonaisuuteen. Tylsää.
Yllätyin kuitenkin, että sarjassa asuntojen sisustukset näyttävät melko kivoilta (paitsi tuo kukkatapetti).
Onhan tuo Tahdon asiakin vanhentunut tätisarjaksi vaikka ei olisi ikinä uskonut. Siitä on vain kymmenen vuotta ja tuntuu ettei mikään ole muuttunut mutta kun sitä nyt katsoo niin JAIKS :O
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu ihmisestä, miltä silloin näytettiin. Mulla oli silloin parikymppisenä mokkaminihametta ja minihametta, tiukahkoja yläosia, reiteen ulottuvia sukkia syksyllä kera sortsien, 70-luvun mokkatakki, tummanvihreä mustalla karvakauluksella, platoonpohjia, korkokenkiä, ei ikinä olkatoppauksia, ei mitään vanhoja permanentteja ollut päässä, sileä pitkä tukka. Paljon kirppariaarteita, 70-luvun hyvännäköisiä vaatteita. No, olinkin kuvataideopiskelija. Ns. tavismuodista en välittänyt. Baarit olivat mukavan hämyisiä, onhan monet nytkin sitä, mutta joskus 2000-luvun alussa olivat liian valoisia. Mua ei haitannut tupakan savukaan, vaikken ole koskaan polttanutkaan.
Sama ihminen täällä. Pukeuduin poikaystäväni ja itsenikin mieliksi noin. Oli mukavaa, kun vartalo oli normaali, jopa hoikahko. Silloin ei värjätty hiuksia niin paljon, mulla oli oma vaalea pitkä tukka. 90-luku oli mulla hauskaa aikaa, opiskelin ja juhlin. Tuli tänään taas ikävä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu ihmisestä, miltä silloin näytettiin. Mulla oli silloin parikymppisenä mokkaminihametta ja minihametta, tiukahkoja yläosia, reiteen ulottuvia sukkia syksyllä kera sortsien, 70-luvun mokkatakki, tummanvihreä mustalla karvakauluksella, platoonpohjia, korkokenkiä, ei ikinä olkatoppauksia, ei mitään vanhoja permanentteja ollut päässä, sileä pitkä tukka. Paljon kirppariaarteita, 70-luvun hyvännäköisiä vaatteita. No, olinkin kuvataideopiskelija. Ns. tavismuodista en välittänyt. Baarit olivat mukavan hämyisiä, onhan monet nytkin sitä, mutta joskus 2000-luvun alussa olivat liian valoisia. Mua ei haitannut tupakan savukaan, vaikken ole koskaan polttanutkaan.
Sama ihminen täällä. Pukeuduin poikaystäväni ja itsenikin mieliksi noin. Oli mukavaa, kun vartalo oli normaali, jopa hoikahko. Silloin ei värjätty hiuksia niin paljon, mulla oli oma vaalea pitkä tukka. 90-luku oli mulla hauskaa aikaa, opiskelin ja juhlin. Tuli tänään taas ikävä sinne.
Minusta taas 90-luku oli ankeaa aikaa, koska olin murrosikäinen ja koulukiusattu. Vuoroin vieraissa -sarjaa oli mielenkiintoista katsoa mutta välillä ahdistus hiipi mieleen, kun niin moni asia muistutti kouluajoista.
Usein kuulee sanottavan, että ennen oli kaikki paremmin. Minä olen kyllä iloinen, että 90-luku on mennyttä. En ikävöi markkaa, lankapuhelimia enkä videonauhureita. Silloin ei ollut av:takaan. :)
Vierailija kirjoitti:
No kasarimuodissa oli karmeita olkatoppauksia kanssa (jopa collagepaidoissa), kammottavia kuvioita vaatteissa ja ne neonvärit, hyi. Hiihtohousut eli hiihtarit oli muodissa, se kuminauhanpätkä pujotettiin jalkaterän alle. Elettiin permanenttien kulta-aikaa. Kyllä kasarimuoti vie voiton kauheudessaan. Olin vuodesta -85 yläasteella.
On muuten jännä juttu, miten olkatoppaukset mielletään 80-luvun jutuksi, vaikka kyllähän niitä oli ysärilläkin bleisereissä ja villakangastakeissa. Ehkä erona on se, että 90-luvulla siluetti oli suora ja laatikkomainen, kun taas 80-luvulla huomio kiinnittyi olkatoppausten ansiosta nimenomaan hartioihin mutta vyötäröä saatettiin korostaa myös: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/d2/90/4b/d2904b20a4a8bb9d8565…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä käytttiin vahvempaa meikkiä ja tukkaa laitettiin enemmän pönäköille hiuslakkakampauksille. Tämä tekee ihmisestä vanhan näköisen (ainakin nykyihmisen silmään). Katsokaa vaikka missejä ainakin vielä jokin aika sitten paksuissa meikeissään, tytöt eivät todellakaan näytä 18-vuotiailta vaan kymmenen vuotta vanhemmilta pynttäyksissään.
Tässä on kyllä perää. Ysärillä iho puuteroitiin tasaisen mattapintaiseksi, mitään varjostuksia tai valokyniä ei harrastettu. Huulipuna oli ruskehtavaa. Hiukset värjättiin erittäin tummiksi, erittäin vaaleiksi tai erittäin mahonginpunaisiksi.
Nykyäänhän meikkitrendeissä mennään entistä enemmän siihen suuntaan, että meikkipohja on kuultavan hehkuva ja kasvojen korkempia kohtia korostetaan. Samoin hiusväreissä luonnollinen maantienväri tuntuu olevan in.
Muusta en tiedä, mutta kyllä valokynät olivat jo 90-luvulla ihan perustuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä käytttiin vahvempaa meikkiä ja tukkaa laitettiin enemmän pönäköille hiuslakkakampauksille. Tämä tekee ihmisestä vanhan näköisen (ainakin nykyihmisen silmään). Katsokaa vaikka missejä ainakin vielä jokin aika sitten paksuissa meikeissään, tytöt eivät todellakaan näytä 18-vuotiailta vaan kymmenen vuotta vanhemmilta pynttäyksissään.
Tässä on kyllä perää. Ysärillä iho puuteroitiin tasaisen mattapintaiseksi, mitään varjostuksia tai valokyniä ei harrastettu. Huulipuna oli ruskehtavaa. Hiukset värjättiin erittäin tummiksi, erittäin vaaleiksi tai erittäin mahonginpunaisiksi.
Nykyäänhän meikkitrendeissä mennään entistä enemmän siihen suuntaan, että meikkipohja on kuultavan hehkuva ja kasvojen korkempia kohtia korostetaan. Samoin hiusväreissä luonnollinen maantienväri tuntuu olevan in.
Muusta en tiedä, mutta kyllä valokynät olivat jo 90-luvulla ihan perustuotteita.
Niiden käyttö ei ollut varmaan yhtä yleistä kuin nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, valokynä tuli 90-luvulla, samoin smoky eyes-meikki. Lueskelin noista aiheista netistä. Hölmön nököistä taas oli nää tummat rajaukset yhdessä vaaleamman huulipunan kanssa. Netti on hyvä keksintö, mutta eipä silloin roikuttu netissä tai pelattu pitkiä aikoja päivittäin. Mua välillä ärsytti, kun käytin älypuhelinta, aina kilahteli puhelin. Kun nettiä ei ollut, tuli luettua kirjoja ja ulkoiltua enemmän. Kuulun esim. facebookkiin, mutta siellä vietettyä aikaa osaan kontrolloida. Mutta miksi pitää olla aina tavoitettavissa? Mulla olla tavallinen kännykkä. Monilla ystävilläni oli kännykkä 96-97.
Se riippuu ihmisestä, miltä silloin näytettiin. Mulla oli silloin parikymppisenä mokkaminihametta ja minihametta, tiukahkoja yläosia, reiteen ulottuvia sukkia syksyllä kera sortsien, 70-luvun mokkatakki, tummanvihreä mustalla karvakauluksella, platoonpohjia, korkokenkiä, ei ikinä olkatoppauksia, ei mitään vanhoja permanentteja ollut päässä, sileä pitkä tukka. Paljon kirppariaarteita, 70-luvun hyvännäköisiä vaatteita. No, olinkin kuvataideopiskelija. Ns. tavismuodista en välittänyt. Baarit olivat mukavan hämyisiä, onhan monet nytkin sitä, mutta joskus 2000-luvun alussa olivat liian valoisia. Mua ei haitannut tupakan savukaan, vaikken ole koskaan polttanutkaan.