Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla vain yksi lapsi ja jos, niin miksi?
20.03.2006 |
Meillä on hirveä pähkinä miehemme kanssa: " hankkiakko" toinen lapsi vai ei? Tiedän, ettei lapsia niin vain hankita, mutta kyse onkin siitä, yrittääkkö edes vai ei. Toisaalta kaipuu toiseen lapseen on olemassa ja toisaalta taas tietoisuus siitä, että joudun fyysisen jaksamiseni kanssa taas äärirajoille(sairastan erästä lihastautia) pelottaa. Elämä nyt yhden lapsen kanssa on ihanan helppoa ja vaivatonta. Haluanko aloittaa kaiken aloista??
Kertokaa kaikki yhden lapsen vanhemmat valinnastanne ja perustelkaa ratkaisuanne! Asia on minulle oikeasti todella tärkeä ja koko ajan mielessä, enkä oikein osaa muualtakaan apua kysyä. Olkaa siis kilttejä ja kertokaa omiasta ratkaisustanne ja miksi niihin päädyitte. Myös te useamman lapsen äidit, teidänkin kommenttinne ovat enemmän kuin tervetulleita:)
Kommentit (23)
Vierailija:
Näin äkikseltään " puolustuksena" se, että kun lapsi tulee vanhemmaksi ja joskus minusta ja isästä aika jättää, olisi lapsella tällöin edes yksi sukulainen. Joku johon turvautua.
Kommenttina vain sinulle, että ei sisaruussuhde tuota aina tarkoita. Edes äitimme poismeno ei ole saanut minua ja veljeäni lähentymään :' ( Eikä meillä ole edes suuri ikäero (2v)... Kun " kemiat" eivät vain satu yhteen, on ihan sama ollaanko sitä sisaruksia vai ei. Se on surullista, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea paikka sinulla, ymärrän. Ei ole helppoa tietää, mitä haluaa :)
Minulla on 3 sisarusta, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että en ole ollut ainoa lapsi. Perheessämme on ollut monenlaista vaikeutta, ja tuntuu karulta ajatella, että olisin " yksin" , ainoana lapsena joutunut asioita pohtimaan. Kaikki sisarukset eivät tietenkään ole ylimpiä ystävyksiä, mutta meillä neljällä on aina ollut kirjoittamaton YYA-sopimus.
Minulla ja miehelläni on kaksi lasta. Toinen lapsi oli vahinko, en edes tiedä, olisiko meillä useampia lapsia ilman tätä onnekasta kierukan pettämistä. Mietimme jopa aborttia tuolloin elämäntilanteemme vuoksi, mutta onneksi annoimme hänen syntyä.
Kuopuksen vauva-aika oli raskasta, mutta ah -niin sen arvoista! Sisarukset ovat usein ihmisen elämän pisin ihmissuhde ja lapselle hyvin arvokas. Ajattelen, että esikoiselle sisarus on ollut iso lahja. Ilman sisarusta hän olisi jäänyt paitsi monesta hauskasta (ollenkaan vähättelemättä ainoan lapsen elämää, hauskaa ja ihan yhtä hyvää sekin on!)
Minulla on JO yksi lapsi :) Kaikki eivät saa edes sitä yhtä...
Toisesta lapsesta satunnaisesti haaveilen, lähinnä silloin kun näen jossain pienen pienen vauvan.. ;) ja ollaan me siitä miehen kanssa puhuttu, mutta.. Ei tällä hetkellä ainakaan ole sellaista tunnetta että toinen lapsi oikeasti haluttaisiin (eikä tietenkään voi olla varma saisimmeko vaikka haluaisimme..). Epäilemme eniten sitä, miten jaksaisimme kahden kanssa kun välillä tuntuu olevan tämän yhdenkin kanssa melkoinen tekeminen. Toisaalta sitten tuntuu taas siltä, että kiva olisi kun pojalla olisi sisarus. Myös taloudellinen puoli arvelluttaa, koska olen kotona ollut nyt pitkään eikä perusäitiyspäivärahalle putoaminen juuri houkuttele.. Mutta, toistaiseksi ei ainakaan käydä edes yrittämäänkään toista lasta, vaikka ikää alkaa olemaan jo melkoisesti.. Tyytyväisiä ja onnellisia ollaan tästä ainokaisestammekin :)