9-luokkalaisella usein "kuumetta" ja huonoa oloa ja ei mene kouluun

Kouluterkkarille meno voi olla noloa hänelle. Ehkä ihan muualle lääkärille meneminen olisi hänelle helpompaa.

Vähän ihmetyttää nämä kouluterkkarit, psykologit ja kuraattorit, mitä täällä tarjoillaan kuin jonain patenttiratkaisuna asioihin. Eivät ne osaa auttaa. Eikä nuoren ole niille helppo mennä puhumaan henkilökohtaisista asioista. Kyllä se avun saanti kodin ulkopuolelta usein on juuri tätä. Mene sinne ja tänne, pilleripurkki käteen ja näkemiin.

Eikö koulusta ole jo otettu yhteyttä? On hämmästyttävää, kuinka monelle vanhemmalle täytyy minun, opettajan, ehdottaa, että voisiko sen lapsen viedä lääkäriin, kun se koko ajan sairastaa. Ensin pitää poissulkea fyysiset sairaudet, sitten pitää puuttua siihen ilmeiseen ahdistukseen ja masennukseen.

Nuori voi kokea koulun ahdistavaksi ihan omista syistään. Usein ysiluokkalaista alkaa ahdistaa lapsuuden loppu ja se, että pitäisi alkaa ottaa ohjia omiin käsiin, päättää jatko-opintopaikasta jne. Nuori saattaa reagoida siten, että yrittää välttää koulua ja asioiden ajattelemista. Hän saattaa tarvita keskusteluapua, masennuslääkitystä jne.

Jos tilanne ei vielä ole vakava, motivointi palkitsemalla voi toimia myös. Lintsauskierre on katkaistava mahdollisimman nopeasti hinnalla millä hyvänsä, koska ennuste on sitä huonompi, mitä useammin nuori on "päässyt pälkähästä". Lähes aina näissä tapauksissa poissaolomäärät lisääntyvät koko ajan ja lopulta rästihommia on niin paljon, ettei nuori halua senkään takia tulla kouluun.

Kuulostaa ihan multa. Tosin oon yliopistossa eikä kukaan seuraa mun paikallaoloa eikä kotiin jäämistä tarvitse kellekään perustella. Syynä ihan vain se, että koululla on yksinäistä eikä ole kavereita ja mieliala laskee tosi matalalle siellä. Harva haluaa väkisin aiheuttaa itselleen kurjaa oloa

Vierailija kirjoitti:

Laiskahan se on, työkaverin tyttö teki tuota samaa. Nyt sai peruskoulun käytyä ja makaa päivät kotona, ei päässyt niillä papereilla mihinkään kouluun. Tuskin edes hakikaan. Ikinä ei ole ollut töissä, ulkona käy varmaan kerran pariin viikkoon. Siinä meille tulossa hyvä eläkkeiden maksaja. 

Mistä tiedät, ettei tytöllä ole jotain fyysistä sairautta, masennusta tai muita ongelmia mielenterveyden kanssa tms?

Käykää ensin lääkärillä, ja kertokaa tilanne. Mun pojalla oli 8-luokalla samanlaista ja taustalla oli oikeasti joku mononukleoosi, (voi olla että nimi meni väärin). Mutta joku tauti oli ollut ja jäänyt elimistöön.

Voi hyvinkin olla masennusta, monet eivät siitä kovin helposti tahdo avautua juuri sen takia, koska pelkäävät, että vastaanotto on jotain tuollaista kuin kommentissa nro 18.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmetyttää nämä kouluterkkarit, psykologit ja kuraattorit, mitä täällä tarjoillaan kuin jonain patenttiratkaisuna asioihin. Eivät ne osaa auttaa. Eikä nuoren ole niille helppo mennä puhumaan henkilökohtaisista asioista. Kyllä se avun saanti kodin ulkopuolelta usein on juuri tätä. Mene sinne ja tänne, pilleripurkki käteen ja näkemiin.

Totta, ja noilta menee täysin ohi jos se vika ei olekaan siellä pään sisällä. Itselläni meni keliakia stressin ja masennuksen piikkiin. Ja laihtuminen ja ruokahaluttuus oli toki vaan teinin oikuttelua ja syömishäiriön ensioireita.

Pelkkä anemiakin voi olla. Menkää lääkäriin.

Kouluun ja koulukuraattoriin ja terveydenjoitajaan yhteyttä. Nuorella voi olla masennusta. Ota käyttöön ositiivinen palaute ja palkitsemisjärjestelmä. Palkitse läksyjen teosta ja koulunkäynnistä pienillä yhteisillä jutuilla. Yhteinen leffailta kotona, yhteinen kaupunkireissu, yhdessä museoon, tee siis jotain arjesta poikkeavaa yhdessä nuoren kanssa kahdestaan. Oletko seurannut Wilmasta onko tekemättömiä läksyjä ja liittyykö poissaolopäivät niihin?

onko nuorella kavereita, ystäviä, joita hän tapaa vapaa-ajalla? Entä harrastuksia, joissa on samanhenkistä porukkaa? Jollei, hälytyskellojen pitää soida. Jokainen tarvitsee sosiaalisia kontakteja.

yleisohjeena pitäisin sellaisen, että asialliset hommat hoidetaan, niin siitä saa palkinnon ja vapaa-ajalla saa sitten olla kuin ellun kana (tai kukko). 

Vihaan vähäsen nykyajan ihme psykologihömppää ja terapioita ja palavereja missä mietitään pää kenossa, että voi voi sentään, mikäs nyt on...huoh! Masennus vaan lisääntyy sellaisesta. Se teini suorastaan reipastuu silmissä kun kylmästi pakotat sen kouluun tai vaihtoehtoisesti lääkärille. Jokainen aamu kun meinaa olla pois, niin lääkärille todentamaan sairaus. Väsyneenäkin voi mennä kouluun, en ole ikinä ymmärtänyt tuotakaan perustelua. Iltapäivällä voi sitten vaikka ottaa tunnin tirsat, jos väsyttää, mutta kouluun voi mennä väsyneenä. Muistan kuinka nuorena jaksoi bilettää tai rakastuneena kuherrella koko yön ja silti pystyi kouluun ja kesätöihin. Jos väsymys on ylitsepääsemätöntä, se pitää tutkia, ettei taustalla ole joku sairaus. Periaatteessa 15-kesäisen pitäisi olla täydessä elämän keväässä ja voimissaan! Ja iloinen, kun peruskoulu lopussa ja elämä alussa!

Jos kyse on kiusaamisesta, tilanne ei muutu kotiin jäämällä vaan eskaloituu pahemmaksi ja kouluun palaaminen on joka krt vaikeampaa. Kiusaaminen pitää selvittää tai sitten opettaa lapselle kovempaa nahkaa, sitä todella tarvitsee tässä maailmassa, just saying. Koska selvitykset kiusaajien kanssa eivät usein johda mihinkään. Pientä kiusaamistakin kestää - been there done that - jos kuitenkin on myös ystäviä, jotka pysyvät sun puolella ja joiden kanssa voi hengata ja viettää aikaa. Jollei yhtään ystävää ole, teidän pitää heti panostaa kaikkenne, että niitä löytyisi!

Palkitseminen -> jos kevät sujuu hyvin ,saa kesällä jotain mitä haluaa. En nyt sano että hevosen tai mopon, mutta se mihin teillä on varaa ja nuorella halua. Parin viikon kesätyö toisi myös itsetuntoa ja voimaa, jos sellaisen jostain pystytte järkkäämään. 

Minä istuin meidän teinin (pikkusiskon) kanssa alas tuhannentena aamuna. Istuin ja kerroin rauhallisesti mitä vaihtoehtoja hänellä on ja mitä seuraa jos yläasteen loppumetreillä lintsailee noin paljon. Syytä poissaoloihin en tiennyt, joten en sitä olettanutkaan vaan kerroin vaihtoehtoiset toimintapolut kaikkiin syihin. Esim. jos on koulukiusausta, miten asiaa lähdetäön purkamaan ja kehen ollaan yhteydessä. Kerroin että jo masentaa, sen kanssa ei tarvitse pärjätä yksin. Ja että se voi laueta jos alkaa puhumaan ja ottaa apua vastaan. Kerroin, että vaihtoehtoja puhekaveriksi on monia, minä, äiti, tätinsä tai jos haluaa niin voisimme kokeilla terapia tai psyklogia.

Jos syynsä olivat puhtaasti sairauteen liittyvää, kerroin että olen huolissani ja että ei varmaan hänestäkään ole kivaa viikkotolkulla sängyssä maata. Ehdotin että voimme mennä yhdessä lääkärintutkimuksiin tai jos kyseessä on arkaluontoinen asia, voin viedä hänet ja hän saa halutessaan yksinkin käydä lääkärillä. Viimeisenä kerroin myös, että jos kyse on vain laiskuudesta ja tahallisesta lintsauksesta, se ei tule nyt kuuloonkaan, koska peruskoulu on pakollinen kaikille ja se on suoritettava loppuun. Kerroin että yhteiskunnan kaikilla jäsenillä on omat velvollisuutensa, ja tällä hetkellä yläasteen loppuunsaattaminen on hänen. Kerroin kaveripiiristäni pari esimerkkiä, joilla jäi yläaste laahaamaan. Kerroin, miten toinen sai sen myöhemmällä iällä loppuun aikuiskoulutuksessa ja miten toiselle kävi. Sanoin myös, että jos haluaa niin yläasteen jälkeen voi pitää mietintäpausiin mitä elämältään haluaa (tätä en suositellut), mutta kerroin, että on mahdollista jos ei tiedä vielä mihin haluaa hakea.

Sisko nousi ylös sanoen tyyliin "aha" ja meni kouluun. Muutaman viikon päästä äiti kertoi, että sisko oli pyytänyt varaamaan psykologille ajan. Koulussa on käynyt prosentuaalisesti enenmmän kuin ennen keskustelua. Eli petrannut aikatavalla. Luulen, että nuori ei vain tiedä. Teinien kommunikointitaidotkin tuntuu välillä olevan puutteelliset, että se tivaaminen "no mikä on" ei johda mihinkään.

Kun en tiennyt mikä on, niin kerroin kaikki vaihtoehdot. Tämä (kovin monologinen) eskustelu selkeästi herätti siskossa ajatuksia, koska lopputulos on tämänhetkinen hyvä tilanne.

Joten tämä on minun neuvoni: istu alas, puhu rauhassa, älä odota vastauksia, kerro vain faktat ja seuraukset rauhassa. Sitten ilmoitat, että tilanteen on muututtava ja teini saa itse valita sinun kertomistasi vaihtoehdoista omaan tilanteenseensa sopivimman vaihtoehdon.