9-luokkalaisella usein "kuumetta" ja huonoa oloa ja ei mene kouluun

Jatko-opinnoille sitten bye bye vaan...

Vierailija kirjoitti:

Jatko-opinnoille sitten bye bye vaan...

Ai jaa, miksi?

Onko masentunut? Itse olin samalainen yläasteikäisenä, kun halunnut/uskaltanut kertoa vanhemmilleni oikeaa syytä minkä takia en jaksa mennä kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Onko masentunut? Itse olin samalainen yläasteikäisenä, kun halunnut/uskaltanut kertoa vanhemmilleni oikeaa syytä minkä takia en jaksa mennä kouluun.

Tätäkin mietin.

Miten kannattaisi lähteä asiaa selvittämään? Nuori menee ihan lukkoon kun yrittää keskustella, en saa siitä mitään irti.

Tämä siis silloin kun yrittää keskustella ns. vakavia. Joskus onnistuu, yleensä ei.

Ap

Kouluterkkarille, koulupsykologille tai kuraattorille. Ja sinne vaan on mentävä. Jos ei muuten suostu niin sumplit asian niin, että haetaan tunnilta suoraan sinne.

Kuulostaa masennukselta tai ahdistukselta, jos ei kyse kiusaamisesta tai kavereiden puutteesta.

Kysyppä, että kiusataanko tms. Nuo koulut ovat tietyillä alueilla liki hullujenhuoneita. 

Meillä käytiin eilen myös aika rankkaa keskustelua nuoren kanssa. On ysillä samoin kuin ap:n lapsi. Jotenkin tuli sellainen vaikutelma, että ihan valtavat paineet päällä tällä hetkellä. Koulupäivät pitkiä, pitkät koulumatkat, murrosikä. Vaikutti jotenkin niin väsyneeltä ja stressaantuneelta, että itse aloin miettimään, että pitäisikö vain kylmästi sanoa, että huomenna jäät kotiin lepäämään. No tänään sitten kuitenkin lähti kouluun, kun on todella tunnollinen. Ei kai tässä muuta kuin ymmärrystä näille nuorille - monta asiaa päällekäin tällä hetkellä.

Jos yhtään lohduttaa, niin lintsasin luokilla 7-9 paljon kun välillä vain aamuisin väsytti eikä mua huvittanut lähteä kouluun. Ei mua silti kiusattu sen enempää kuin muitakaan keskivertotyyppejä. Vanhemmille tossa iässä ollessani en kyllä olisi kertonut mitään.

Minua olisi auttanut motivoitumaan kouluun ehkä jokin palkinto tyyliin, jos käyt nyt koulussa kaksi kuukautta, niin saat 100 e rahaa. Laittaisin jonkun lahjuksen ja sopivan tavoitteen. Tavoitteen on oltava aluksi tarpeeksi pieni ja aikavälin lyhyt.

Jos lapsesi hakee jatko koulutukseen ja arvosanat eivät nyt lintsauksen vuoksi putoa kauheasti ja tiedät keiden seurassa hän liikkuu vapaa-ajalla, niin asiat on suht. hyvin vielä. Tiedätkö polttaako hän pilveä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko masentunut? Itse olin samalainen yläasteikäisenä, kun halunnut/uskaltanut kertoa vanhemmilleni oikeaa syytä minkä takia en jaksa mennä kouluun.

Tätäkin mietin.

Miten kannattaisi lähteä asiaa selvittämään? Nuori menee ihan lukkoon kun yrittää keskustella, en saa siitä mitään irti.

Tämä siis silloin kun yrittää keskustella ns. vakavia. Joskus onnistuu, yleensä ei.

Ap

En tiedä mikä on paras vaihtoehto, kun äitini vain kerran tuli kesken päivän kotiin ja vei lääkäriin, ei siis kertonut etukäteen mihin ollaan menossa. Jokatapauksessa sieltä pääsin eteenpäin ja sain tarvittavan avun vaikka ensin hirveästi äidilleni loukkaannuinkin tästä.

Minun lapsella on samaa, vaikka on vasta 6. luokalla. Käytin lääkärissä ja löytyi paha b-vitamiini vaje. Nyt ollaan menossa jatkotutkimuksiin miksi vitaminit ei imeydy. On tosi rasittavaa kytätä puhelinta ja miettiä meneekö lapsi kouluun. Mut lähtökohtaisesti kouluun mennään tai sit vaihtoehtona on lääkäriin meno.

Itse muistin kasi luokalla olleeni masentunut ja käyttäydyn noin. Meni sit itsekseen ohi.

Koita saada nuori puhumaan, jos ei kotoa löydy henkilöä jolle avautua niin sitten niitä ammattilaisia löytyy esim. kouluterveydenhoitajan luota aloittamalla.  Meillä ei juttelu aina onnistu kotona, usein nuoremme käyttää mielellään tekstiviestintää kanssamme vaikeista asioista jutellessa. Käy myös psykologilla.

Meillä oli samanlaista 8 ja 9-luokan aikana, paheni sitten kun aloitti jatkokoulutuksen. Nyt on sairaslomalla ja lääkityksellä ja terapiassa. Hänellä meni muutama vuosi että suostui hakemaan apua vaikka kuinka yritimme saada menemään lääkärille tai psykologille, mutta sitten itsekin ymmärsi ettei olo parane. Hän on aikomassa palata kouluun vielä tänä keväänä. Peruskoulussa ei ollut mitään kiusaamista, tosin koulun ilmapiiri oli huono.

Toivottavasti nuoresi ymmärtää hakea apua, vaikea tilanne koska muut eivät voi hänen puolestaan sitä tehdä.

No se koulussa käyminen ei ole vapaaehtoista ysiluokalla. Jos on kipeä, niin sitten mennään lääkäriin. Ei töistäkään voi joka viikko paria päivää olla poissa. Et enää hyväksy lapsen poissaoloja, ohjaat lääkäriin jos meinaa jäädä pois koulusta päiväksikin.

Tietysti siellä on takana jotain mielialaan liittyvää tai sosiaalisessa elämässä ongelmia. Voisitko itse olla yhteydessä kuraattoriin ja kysyä miten toimitaan?

Ota yhteyttä koulupsykologiin tai -terveydenhoitajaan ja pyydä niiden ottamaan yhteyttä nuoreen suoraan siellä koulussa. Nuoren on vaikea puhua omille vanhemmille ja tee se heti, voi olla kysymys masennuksesta ja mitä nopeammin sitä päästään hoitamaan, sen parempi. Googlaa myös kalaöljytablettien vaikutus lievään masennukseen, alkuvaiheessa ainakin ne antavat energiaa, annostukset ovat melko korkeita, mutta meillä ainakin lääkäri suositteli niitä

Vie se lääkäriin, tuo ei ole välttämättä kiusaamista tai "vain" psyykkistä oireilua. Lintsasin ihan älyttömästi tuossa iässä, koska olin aina väsynyt ja päähän ei jäänyt mitään. En muistanut tuntien päätteeksi edes millä tunnilla olin ollut. Taustalta löytyi oppimishäiriö ja todella paha kilpirauhasen vajaatoiminta.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsella on samaa, vaikka on vasta 6. luokalla. Käytin lääkärissä ja löytyi paha b-vitamiini vaje. Nyt ollaan menossa jatkotutkimuksiin miksi vitaminit ei imeydy. On tosi rasittavaa kytätä puhelinta ja miettiä meneekö lapsi kouluun. Mut lähtökohtaisesti kouluun mennään tai sit vaihtoehtona on lääkäriin meno.

Itse muistin kasi luokalla olleeni masentunut ja käyttäydyn noin. Meni sit itsekseen ohi.

Lapsesi on sairas ja tämän kouluun meno on se osa joka rasittaa sinua? Just.

Minulla tuo johtui aikanaan masennuksesta. Apua en saanut vaikka koulussa sitä yritin pyytää. Äidille en kehdannut sanoa mitään.

Laiskahan se on, työkaverin tyttö teki tuota samaa. Nyt sai peruskoulun käytyä ja makaa päivät kotona, ei päässyt niillä papereilla mihinkään kouluun. Tuskin edes hakikaan. Ikinä ei ole ollut töissä, ulkona käy varmaan kerran pariin viikkoon. Siinä meille tulossa hyvä eläkkeiden maksaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsella on samaa, vaikka on vasta 6. luokalla. Käytin lääkärissä ja löytyi paha b-vitamiini vaje. Nyt ollaan menossa jatkotutkimuksiin miksi vitaminit ei imeydy. On tosi rasittavaa kytätä puhelinta ja miettiä meneekö lapsi kouluun. Mut lähtökohtaisesti kouluun mennään tai sit vaihtoehtona on lääkäriin meno.

Itse muistin kasi luokalla olleeni masentunut ja käyttäydyn noin. Meni sit itsekseen ohi.

Lapsesi on sairas ja tämän kouluun meno on se osa joka rasittaa sinua? Just.

Vain ihminen, joka ei ole itse väsynyt tai jolla ei ole huolia tms. kuormitusta voi sanoa näin. Todellinen henkinen kermaperseilijä, siis. Kaikki hyvin henkisesti, mutta silti jaksetaan nillittää niille, joilla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko masentunut? Itse olin samalainen yläasteikäisenä, kun halunnut/uskaltanut kertoa vanhemmilleni oikeaa syytä minkä takia en jaksa mennä kouluun.

Tätäkin mietin.

Miten kannattaisi lähteä asiaa selvittämään? Nuori menee ihan lukkoon kun yrittää keskustella, en saa siitä mitään irti.

Tämä siis silloin kun yrittää keskustella ns. vakavia. Joskus onnistuu, yleensä ei.

Ap

Varatkaa aika kuraattorille tai koulupsykologille. Voit soittaa heille suoraan.

Tai varatkaa aika koulun ulkopuoliselle psykologille.

joka tapauksessa älä jätä auttamatta. Kampeaa lapsesi vastaan, mutta kun pääsee sen kynnyksen yli, niin toivottavasti apu kelpaa. Ole sinä se apu. Juttelu ulkopuolisen kanssa....voithan mennä ensin yhdessä ja sitten hän yksin.

Jotain siellä on. Ei muuten jää pois. Voihan olla, että on joukosta pois jättämistä. Se on niin näkymätöntä ja se tuntuu tosi pahalta.