Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin vielä lapsen, mutta en kestä ajatustakaan siitä ronkkimisesta taas
13.03.2017 |
Esikoisen raskausaikana en asiaa edes juuri miettinyt. Meni ihan hyvin ja oli vaan ne normaalit käynnit terkkarilla jne. Kuopuksen raskaudessa oli sitten sitä sun tätä säätöä. Vaivoja, vuotoja, tulehduksia. Koko ajan sai juosta jossain ronkittavana haarat levällään, otettiin kokeita, kytättiin syömisiä ja painoa ja otettiin mittoja.
Nyt kun ollaan mietitty kolmatta, suurimmaksi esteeksi minulle on muodostunut tuo raskausaika. En halua että yksikään hoitaja tai lääkäri koskee minuun. Tuntuu ettei raskausaikana ole minkäänlaista itsemääräämisoikeutta ja oma keho jotain yleistä törkkimis- ja arviointimateriaalia.
Onko kohtalotovereita? Johonkin nuppitohtoriinko tässä tie käy.. ?
Kommentit (43)
No ethän sä voi tietää vaikka kolmas raskaus menee yhtä helposti kun eka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienet on murheet sinullakin. Eipäs ole ikinä nuo asiat tulleet mieleenkään..
Aivan. Olen pahoillani kun sinulla on suuria murheita. Voimia niihin!
AP
Jos et halua, että sinun ja syntyvän lapsesi terveydestä ja hyvinvoinnista pidetään huolta, voit toki olla menemättä "ronkittavaksi".
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua, että sinun ja syntyvän lapsesi terveydestä ja hyvinvoinnista pidetään huolta, voit toki olla menemättä "ronkittavaksi".
Ymmärrän kyllä miksi niitä tehdään. Mutta kyse olikin nyt miten pääsen omista tuntemuksistani yli. Kyllähän jokainen ymmärtää senkin että esim. alatiesynnytys lähtökohtaisesti on lapselle paras. Mutta joskus ei vaan pääse peloista yms yli.
AP
En minäkään pitänyt siitä. Tuli tunne, ettei omista omaa kehoaan vaan on jonkinlainen kasvatusalusta. Lisäksi se, että kuka vaan saa muka kommentoida ja koskea on ällöttävää. Kolmen lapsen verran olen sitä sietänyt, mutta ymmärrän hyvin mistä puhut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa mainita aina ennen ronkkimista, että ronkkija olisi varovainen. Minulla tämä auttoi, kun kerroin huonoista kokemuksistani, niin ei uudet kokemukset olleetkaan yhtä pahoja. Jos saat aivan vääränlaisen ronkkijan, niin pyydä toinen.
Voit toki päättää ettet mene "ronkittavaksi" vaikka mikä olisi vialla mutta riskit pitää tiedostaa ja niiden kanssa elää tai kuolla. Ei kukaan väkisin sinua hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ethän sä voi tietää vaikka kolmas raskaus menee yhtä helposti kun eka?
Tai huonommin, ku kuopuksen. Ikinä ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ronkittavana? Luuletko että terveydenhuollon ammattihenkilöstö huvikseen tai omasta tarpeestaan ronkkii (tutkii). Kyllä se on sun tarpeesi jota tutkimuksilla selvitetään ja hoidetaan. Ja aina voi kieltäytyä ja ottaa riskin , se on sun valintasi.
Koita ajatella että ei ne lääkärit ja hoitajat sua huvikseen ronki, vaan ihan sun ja sun vauvasi hyvinvointia ja terveyttä ajatellen he sitä tekevät. Vai olisiko parempi että olisivat välinpitämättömiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kertoa se asia aina kun menee ja joka kerta kun pitää tehdä esim. alakautta tutkimuksia niin ohjeistaa että hoitaja/lääkäri pyytää joka kerran erikseen luvan ennenkuin aloittaa ja kertoo koo ajan mitä on tekemässä jne.. ihan jotta saat tunteen siitä että sinun itsemääräämisoikeutta ei rikota.
Minulla kävi ihan samalla tavalla. Toisen lapsen jälkeen tuntui, että sitä ronkkimista oli enemmän kuin tarpeeksi. Viimeisinä viikkoina jalkopäässä oli joka päivä joku tyyppi hääräämässä, kun yliaikainen raskaus ei meinannut käynnistyä millään, joten sektioksi meni. Kolmatta lasta meillä ei ollut suunnitteilla, mutta seuraavaan gynekäyntiinkin meni useampi vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja. Kaikkea ei voi saada. Omaan kehoon on kyllä itsemääräämisoikeus joten ei kukaan tule sinua sorkkimaan jos et halua. Tosin oman tai vauvan terveyden tähden pitää joskus vain hyväksyä tietyt hoidot.
Ei kaikki raskaudet ole samanlaisia. Voi hyvinkin olla, että jos alkaisit taas odottamaan, niin tämä kolmas raskaus menisi taas ilman suurempia ronkkimisia (siis muita kuin ne raskauden seuraamisen kannalta tärkeät neuvolassa tehtävät). Mulla eka raskaus oli vaikea. oli sitä ronkkimista ja kyttäämistä, eikä synnytyskään ollut helppo. Ajattelin silloin, et kiitos yksilapsi riittää.
No muutama vuos meni, niin eikös vaan se naisen mieli jo muuttunut ja olin kärttämässä mieheltä, että tehtäiskö toinen. No tehtiinhän me ja se kuopuksen raskaus ja synnytys oli mulle todella helppoja.
Voihan hyvinkin olla, että sullakin se seuraava raskaus olisi nyt toteutuessaan taas läpihuuto juttu... Niin, mikäli nyt odotusajasta lapsen synnyttämisestä koskaan niin voi sanoa.:)
Hei,ei sun tarvi!
Olet jo tehnyt lapsia.
vaikka tekisitki vielä,tarve tehdä lisää on niin kauan kuin sinulla mahdollista lisääntyä,se biologinen kello homma siis.tai kun sinulla on vieläkin kamalammat traumat koko hommasta!
Ole vaan rennosti tekemättä enää lapsia!
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pitänyt siitä. Tuli tunne, ettei omista omaa kehoaan vaan on jonkinlainen kasvatusalusta. Lisäksi se, että kuka vaan saa muka kommentoida ja koskea on ällöttävää. Kolmen lapsen verran olen sitä sietänyt, mutta ymmärrän hyvin mistä puhut!
Hyvä että joku ymmärtää. Olen miettinyt miksi.. ainakin minulla on joitakin huonoja kokemuksia.
Esim. esikoisen jälkitarkastuksessa kun varasin aikaa, terveydenhoitaja ilmoitti vaan että se on sitten opetustilanne samalla. Menin sinne ja siellä oli neljä lääkäriopiskelijaa, 3 minun ikäistä miestä ja 1 nainen. Lääkärinä oli eräs nainen, joka on tunnettu tylyydestään tällä paikkakunnalla. Nuorena ensisynnyttäjänä en sitten "uskaltanut" sanoa mitään vastaan. Lääkäri kyseli siinä ne sinänsä normit mutta intiimit kysymykset. Mm. olemmeko jo harrastaneet seksiä ja miltä se tuntui (oliko kipuja). Ehkäisystä. Imetyksestä. Rinnoista. Opiskelijat istui minua vastapäätä. Lopuksi yksi miesopiskelijoista teki sisätutkimuksen. Sen jälkeen lääkäri. Lääkäri vielä moitti että aika löysä vielä tämä alapää, oletko tehnyt yhtään jumppaa..
Enpä tiedä. En olisi yhtään tuota halunnut, tilanne oli ahdistava. Vaikka normaali käytäntö, tuntuu ettei minun toiveitani kuunneltu. En todellakaan olisi halunnut sinne kolmea miesopiskelijaa paikalle, ja vielä oman ikäisiä...
No en tiedä ymmärtääkö monikaan, mutta esim tämmöisiä tilanteita kammoan.
AP
Samat fiilikset täällä. Kolmannen kohdalla puolitosissani harkitsin jopa kotisynnytystä juuri tästä syystä. Kyllähän kaikki varmasti ymmärtää, miksi tutkitaan, mutta ei sen silti tarvitse tuntua kivalta. Koska ap sun edellinen lapsi on syntynyt? Eikös niitä äitiysneuvolakäyntejä vähennetty paljon tässä pari vuotta sitten? Jos haluatte kolmannen lapsen tosissaan, ei auta muu kuin purra hammasta ja toivoa, ettei ylimääräisiä tutkimuksia tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset täällä. Kolmannen kohdalla puolitosissani harkitsin jopa kotisynnytystä juuri tästä syystä. Kyllähän kaikki varmasti ymmärtää, miksi tutkitaan, mutta ei sen silti tarvitse tuntua kivalta. Koska ap sun edellinen lapsi on syntynyt? Eikös niitä äitiysneuvolakäyntejä vähennetty paljon tässä pari vuotta sitten? Jos haluatte kolmannen lapsen tosissaan, ei auta muu kuin purra hammasta ja toivoa, ettei ylimääräisiä tutkimuksia tarvita.
2015 syntyi kuopus... pari vuotta eikä muistot ole hälvenneet. Tuntuu vaan pahenevan, ehkä siis ei pitäisi odottaa!
Kotisynnytys, heh. Toisaalta olis siinä puolensakin. Jos olisi alusta loppuun tuttu kätilö!
Minulla on ollut sellaistakin kuopuksen raskaudessa että terveydenhoitaja neuvolassa vaihtui kolmeen kertaan.. lääkäreitä neuvolassa oli kaksi.. ultrat teki aina joku uusi ihminen.. No labrassa kun juoksin niin siellä oli sentään lähes aina se yksi ja sama nainen ottamassa niitä alapäänäytteitä. Joskin loppuvaiheessa jo melkein hävetti juosta sielläkin... Synnytyksessä oli kolme eri kätilöä, vaikka synnytys oli onneksi melko lyhyt. Osuttiin kai huonoon saumaan tai jotain :/
AP
Alue: Aihe vapaa
Pienet on murheet sinullakin. Eipäs ole ikinä nuo asiat tulleet mieleenkään..