Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuli juuri sellainen äiti joksi en halunnut tulla
Surullinen
13.03.2017 |
Olen vasta 24 vuotias ja minulla on puolen vuoden ikäinen vauva joka ei viihdy sekunttiakaan yksin. Huutaa heti kun lasken sylistä vaikka olisi mitä leluja ja leikkimattoa. En saa tehtyä mitään koska en vaan jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa. Käyn kerran tai kaksi viikossa suihkussa, en ehdi meikata ja olen jatkuvasti kuolassa, soseessa ja puklussa. Näytän kamalalta ja kuolen tähän väsymykseen. Vauva ei nuku päiväunia. Ikinä. Ei ole nukkunut 2 kk jälkeen. Syliin saattaa torkahtaa vartiksi mutta heti herää kun yritän laittaa sänkyyn, sohvalle yms. Kiukuttelee väsymystään jatkuvasti mutta ei vaan nuku. Yöt sentään nukkuu hyvin ja niin minäkin mutta olen silti kyllästynyt tähän jatkuvaan kanniskeluun. Selkää ja hartioita särkee niin että usein pyörryttää ja päätä särkee usein. Olen luovuttanut ja linnoittautunut kotiini. Ennen olin kaunis ja itsevarma. Nykyään haisen vauvan oksennukselta ja näytän kamalalta. Tuntuu että elämä on ohi. Laihtunut sentään olen alipainoiseksi asti sillä en koskaan ehdi syödä. Mies tulee aina vasta illalla kotiin. Tekee kahta työtä enkä halua häntä rasittaa. Mietin vaan koskakohan lähtee menemään tai pettää kun kyllästyy katsomaan minua.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Kantoliina on tosi hyvä helpotus, mullakin oli kovasti huutava vauva ja rauhoittui vain kantoliinassa. Nyt temperamenttinen 2v, omaa tahtoa löytyy, mutta äärettömän ihana ja suloinen kun sille päälle sattuu! Kokoaika helpottaa sullakin, kun lapsi alkaa esim. itse syömään ja juomaan. Synkkiä ajatuksia varmasti käyt läpi, tsemppiä kyl sä siitä selviät! Et ole ikäloppu vielä kun lapsi muuttaa pois kotoa ja saat silloin matkustella rauhassa jne samalla kun vanhemmat äidit on hermoromahduksen partaalla 35-40v vauvan/taaperonsa kanssa.
Älä nyt yleistä kumminkaan. T: Nuorena äidiksi tullut (21v) ja sekä myös vanhempana, viimeinen 38-vuotiaana.Ei hermoromahdusta tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohdutuksena: tuo on vain vaihe. Ei sun kauneutesi ole kadonnut tai elämä ohi. Joka kuukausi vauva on vähän vanhempi ja sinä saat vähän enemmän omaa itseäsi takaisin. Katso itseäsi vaikka puolen vuoden tai vuoden päähän, niin kaikki asiat erilaiselta. Alku on vain niin intensiivinen, että se väsyttää lähes kaikki äidit! Nyt anna armoa itsellesi! Sitten kun lapsi menee hoitoon, ehdit panostaa enemmän ulkonäköönkin. Niin mulla ainakin meni.
Tuo on vain vaihe, joka kestää lähes 18-vuotta :D Tulee taaperoikä, tulee uhmaikä, tulee murrosikä ja ties mitä ikäkriisiä ennen kun lapsi on lähelläkään itsenäisyyttä ja aikuisuutta. Pidä ap kivaa!
Onneksi ne lapset yleensä ovat vanhemmilleen rakkaimpia maailmassa, niin kestää ne kiukut 😉
Koita nukkua päiväunia vauvan vieressä. Mun kolmas lapsi nukkuu parhaat päikyt jos itse pystyn nukkumaan hänen vieressä.
Yritä nukuttaa sitteriin, auttaako?
Sitteriin suihkuun mukaan ja juttele sieltä.
Imetätkö vai korvikkeilla? Maitoallergia? Mun keskimmäinen huusi PALJON ja syy oli maitoallergia.
Lähde ulos, se helpottaa.
Käy lääkärissä. Siitä ei ainakaan ole haittaa.
Mun kolmas viihtyy hiljaa sylissä kun katsotaan YouTubesta musavideoita. Lastenlaulut ei kelpaa vaan ihan "aikuisten" musiikkia. Tämä kiukkumaakari katsoo jopa tunnin ja itsekin saa samalla kuunnella musiikkia, josta tykkää.
Älä ota äitiyttä liian vakavasti. Jos et ehdi tekemään ruokaa, tilaa pitsaa.
Kaikki lapset on erilaisia. Etsi teille sopivat tavat ja tee niin. Älä välitä muista. Olet riittävän hyvä äiti ja teet varmasti parhaasi. Voi kun joku olisi sanonut nämä sanat minulle kun olin pulassa esikoisen kanssa.
Tsemppiä! Vauvat kasvaa lopulta nopeasti, vaikkei se nyt siltä tunnu.
Onhan lapsella isäkin. Totta kai hänen täytyy myös osallistua lapsen hoitoon, vaikka olisi työssäkäyvä. Vanhemmuus ei koske vain toista ja tekee muuten hyvää isän ja lapsen suhteelle, kun osallistuu heti hänen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä v****:a?! Onko sinulla jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsia automaattisesti itsellesi? Isä ei ole mikään perheen varavanhempi, joka ulkoistetaan perheestä kun ei viitsitä vaivata! Herää jo, lapsella on oikeus molempii vanhempiinsa!
Sulla taas ei taida olla kaikki kunnossa. Hanki apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ihan normaalia että lapsi itkee koko aika, kannattaa heti alkuun käydä lääkärillä tsekkaamassa mahdollinen refluksi (myös silent refluksi) ja korvatulehdus. Myös mahavaivat voivat aiheuttaa itkua. Meillä itkut johtuivat refluksista ja d-vitamiinitipoista jotka vaihdettiin suihkeeseen. Kun vauva lähti liikkeelle, myös huudot loppuivaT. Vauvan kanssa on tärkeää muistaa että mikään vaihe ei kestä ikuisesti.
Minä en olisi kestänyt vaikeaa vauva-arkea ilman miestäni. Kun koko päivän hyssyttelin itkevää vauvaa, oli ihanaa antaa hänet illalla isälleen ja painua lenkille tai suihkuun. Meillä mieheni hoitaa edelleenkin iltatouhut lapsen kanssa ja minä saan levähtää.
Ota mies mukaan vauvan hoitoon, tarvitset lepoa ja omaa aikaa silloin tällöin ja vauva on teidän molempien vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit parisuhteen välistä ja teit lapsen yksin?
Et tainnut lukea loppuun asti
Laita kappalejakoa seuraavalla kerralla niin joku ehkä jaksaakin lukea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan rankkaa ja tuntuu ihan hirveältä. Silti: vauva ei ole syy, jonka varjolla voi jättää pitämättä huolta omasta hygieniastaan. Kuulostaa enemmänkin masennukselta, jos ei edes suihkuun kykene. Vauvan voi nimittäin ottaa pesulle mukaankin. Kaupoista saa kylpytukia, johon noin pienen lapsen voi laittaa siksi aikaa, kun käyt itse suihkussa. Hyvin saat pestyä hiukset ja silti näet vauvan koko ajan. Lämmin vesi voi rauhoittaa häntäkin ja uni tulee paremmin.
Lähtekää kaupungille tai vaikka edes lähikauppaan. Kantoliinassa tai vaunuissa. Pää hajoaa kenellä tahansa supermutsillakin, jos vain istuu sisällä kuuntelemassa itkua. Voi olla, että muualla ei edes itke.
Ja sitten tosiaan, lääkäriin. Mieluiten lastenlääkärille yksityiselle. Ei ole normaalia itkeä KOKO AJAN.
Onneksi kuitenkin saat nukuttua yöt! Se on jo tosi tärkeä juttu!
Tiedän tunteen täysin. Olin jopa varma välillä, että antaisin vauvan pois. Enkä kyennyt luomaan häneen mitään kunnon rakkaussuhdetta, kun itse oli niin pahoinvoiva jatkuvasta huudosta ja siitä ettei nuku yöllä tai päivällä. Lähinnä tunsin vaan katumusta. Pahin vaihe tuli 8kk iässä. Silloin 6 kertaa yö heräämiset vaihtuivat 12-20 kertaan yössä. Päivällä nukku kerralla max. 15 min sylissä. Vauvana huusi ja huusi. Mikään ei auttanut.
Nyt on 11kk ja maailman rakkain ja ihanin. Muuttunut täysin. Viihtyy enemmän lattialla leikkien. Syliin hakeutuu ja pääsee aina. Pitäisin mielelläni enemmänkin. Herää 1-2 kertaa yössä, noin 2 kertaa viikossa nukkuu koko yön ja nukkuu 1h30min tai 2 h päikkärit. Välillä kahessa osassa välillä putkeen.
Aika auttaa lopulta. Ennemmin tai myöhemmin. Jaksamisia, se on lopulta sen arvoista. Ja aika kuultaa samalla muistot. Itse haaveilen jo toisesta vaikka vauva aikana olin varma etten enää ikinä hanki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kantoliina on tosi hyvä helpotus, mullakin oli kovasti huutava vauva ja rauhoittui vain kantoliinassa. Nyt temperamenttinen 2v, omaa tahtoa löytyy, mutta äärettömän ihana ja suloinen kun sille päälle sattuu! Kokoaika helpottaa sullakin, kun lapsi alkaa esim. itse syömään ja juomaan. Synkkiä ajatuksia varmasti käyt läpi, tsemppiä kyl sä siitä selviät! Et ole ikäloppu vielä kun lapsi muuttaa pois kotoa ja saat silloin matkustella rauhassa jne samalla kun vanhemmat äidit on hermoromahduksen partaalla 35-40v vauvan/taaperonsa kanssa.
Älä nyt yleistä kumminkaan. T: Nuorena äidiksi tullut (21v) ja sekä myös vanhempana, viimeinen 38-vuotiaana.Ei hermoromahdusta tiedossa.
Voi ylläri, että joku vanhempi äiti veti herneen nenäänsä. a) toi viesti oli tarkotettu lohdutukseks nuorelle äidille joka tuntee, että elämä on pilalla. b) tarkoitin tuon yleisessä kaavassa, eli äiti kun äiti saattaa iästä riippumatta olla hermoromahduksen _partaalla_, mutta hän voi silloin huokaista helpotuksesta, että onneksi tuo on käyty jo läpi, kun ikätoverit painaa sen myöhemmällä iällä läpi. Huoh.
Hei mulla on aivan samanlainen vauva täällä, tosin pikkasen nuorempi (3kk). Ei myöskään nuku päikkäreitä millään, eikä missään muualla kun äitin sylissä ole hyvä. Saattaa kans torkahtaa pariks minuutiksi syliin/vaunuihin, mutta aina ne vaunuajelut on noin vartin jälkeen pelkkää rääkymistä ja jos sylistä laskee viereenkin nukkumaan niin huuto alkaa. Oon kuluttanut pienen omaisuuden kaikenmaailman viihdykkeisiin, mutta kun ei niin ei. Yöt onneks nukkuu yhdellä syötöllä, mutta nyt on puskemassa ekaa hammasta niin yötkin alkanu olla vähän katkonaisempia... Eniten harmittaa tuo ettei vaunuissakaan nuku juuri yhtään, oon jättänyt kaupungilla käymiset ihan kokonaan, ja lähikaupassa pyörähdetään salamavauhdilla :D Kaikki läheisetkin on ihmetelleet kovasti sitä, kun vauva ei vaan tunnu malttavan/haluavan nukkua vaikka on silminnähden väsynyt. Pesulla käyn kyllä joka päivä, on semmonen vähän kulahtaneempi sitteri niin saa tapittaa mun suihkussakäymistä pesuhuoneessa. Ja on hänen mielestä hyvin mielenkiintoista, pari kertaa viikossa otan hänet mun kanssa suihkuun kun ei kylvyssä tykkää olla ollenkaan. Ruuanlaitto on ollu melko mahdottomuus, oon ostanut helppoja välipaloja ja tilannut ihan liikaa ruokaa, mut pakkohan jotain on syödä. Kantoreppu multa löytyy, mutta se siinä on hankalaa että kropassa tuntuu jatkuva kantaminen, mun polvet on ihan hajalla kun jatkuvasti vauvan paino vielä oman painon päällä, en oo laihtunutkaan synnytyksen jäljiltä YHTÄÄN.
Ja joo imetän mutta en käytä mitään maitotuotteita, joten maitoallergia tuskin on kyseessä. D tipat vaihdettiin sopivimpiin nyt pitkähkön tauon jälkeen, eikä oo tuonut lisää huutoa. Oon kokeillut kaikenmaailman ruuat läpi ja vältellyt mausteita/kahvia/jne jne mutta en oikeasti oo huomannut mitään eroa siinä että oonko syönyt jotain ns paskaa vai vaikka sitä kahvia joskus pari kuppia juonut.
Mutta hei, jos tarviit "vertaistukea" niin mulle saa jutella! Oon tosiaan 25v yh, eikä tuttavapiirissä oo ollut ketään ns hankalampaa vauvaa ettei oikein osata neuvoa ja voivotellaan vaan että miten jaksaa..
Kantoliina on tosi hyvä helpotus, mullakin oli kovasti huutava vauva ja rauhoittui vain kantoliinassa. Nyt temperamenttinen 2v, omaa tahtoa löytyy, mutta äärettömän ihana ja suloinen kun sille päälle sattuu! Kokoaika helpottaa sullakin, kun lapsi alkaa esim. itse syömään ja juomaan. Synkkiä ajatuksia varmasti käyt läpi, tsemppiä kyl sä siitä selviät! Et ole ikäloppu vielä kun lapsi muuttaa pois kotoa ja saat silloin matkustella rauhassa jne samalla kun vanhemmat äidit on hermoromahduksen partaalla 35-40v vauvan/taaperonsa kanssa.