Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuli juuri sellainen äiti joksi en halunnut tulla
Surullinen
13.03.2017 |
Olen vasta 24 vuotias ja minulla on puolen vuoden ikäinen vauva joka ei viihdy sekunttiakaan yksin. Huutaa heti kun lasken sylistä vaikka olisi mitä leluja ja leikkimattoa. En saa tehtyä mitään koska en vaan jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa. Käyn kerran tai kaksi viikossa suihkussa, en ehdi meikata ja olen jatkuvasti kuolassa, soseessa ja puklussa. Näytän kamalalta ja kuolen tähän väsymykseen. Vauva ei nuku päiväunia. Ikinä. Ei ole nukkunut 2 kk jälkeen. Syliin saattaa torkahtaa vartiksi mutta heti herää kun yritän laittaa sänkyyn, sohvalle yms. Kiukuttelee väsymystään jatkuvasti mutta ei vaan nuku. Yöt sentään nukkuu hyvin ja niin minäkin mutta olen silti kyllästynyt tähän jatkuvaan kanniskeluun. Selkää ja hartioita särkee niin että usein pyörryttää ja päätä särkee usein. Olen luovuttanut ja linnoittautunut kotiini. Ennen olin kaunis ja itsevarma. Nykyään haisen vauvan oksennukselta ja näytän kamalalta. Tuntuu että elämä on ohi. Laihtunut sentään olen alipainoiseksi asti sillä en koskaan ehdi syödä. Mies tulee aina vasta illalla kotiin. Tekee kahta työtä enkä halua häntä rasittaa. Mietin vaan koskakohan lähtee menemään tai pettää kun kyllästyy katsomaan minua.
Kommentit (32)
Ei elämää voi suunnitella pilkun tarkasti etukäteen. Se, missä jollain toisella vauvavuosi on parasta aikaa elämässä on toiselle vauva-arkihelvettiä. Esikoislapsi tuo ison elämänmuutoksen. Vauvojen temperamentit ovat erilaisia. Muista, että arki pienen lapsen kanssa muuttuu koko ajan, jo kuukausi on noin pienen elämässä pitkä aika! Kyllä se vielä helpottaa ja löydät itsesi uudelleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätit parisuhteen välistä ja teit lapsen yksin?
Vierailija kirjoitti:
Jätit parisuhteen välistä ja teit lapsen yksin?
Et tainnut lukea loppuun asti
Mitä v****:a?! Onko sinulla jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsia automaattisesti itsellesi? Isä ei ole mikään perheen varavanhempi, joka ulkoistetaan perheestä kun ei viitsitä vaivata! Herää jo, lapsella on oikeus molempii vanhempiinsa!
Jos yhtään lohduttaa, tuota aikaa on jäljellä sellainen 2-3kk. Sen jälkeen lapsi lähtee liikkeelle ja ei varmasti halua syliin. Mutta jos sun pitää saada vaihtaa vaatteita, tai käydä pikasuihkussa tai vessassa, laita se lapsi sänkynsä ja tee ne asiat. 5-10min huutoon ei kukaan kuole, ja (lyhyen) hommasi tehtyäsi, mene hakemaan lapsi, ota syliin. Laita jotain virikettä mukaan,jos ei muuta niin lapsen aika menee mukavasti kun heittelee niitä kamoja veks sieltä sängystä kiukuspäissään. Lähtekää ulos kämpästä, johonkin vauvakerhoihin tms, sä saat vaihtelua kotiympyröihin, ja samoin vauva. Ja P.S. sun iällä ei ole tuon kanssa mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit parisuhteen välistä ja teit lapsen yksin?
Et tainnut lukea loppuun asti
Mies tulee kotiin, ei lapsen isä...
Tuon ikäisen pitäisi nukkua. Vie lapsi tutkimuksiin ja vaadi isältä hoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaankin käyttänyt vauvaa lääkärillä? Jos lapsella on koko ajan probleemaa (ei nuku päivällä, kokoajan pitää kanniskella, että on rauhallinen), niin kannattaa kyllä tarkistaa onko kaikki ok. Jos jotain ongelmaa löytyisi, niin voisi helpottaa kovastikin teidän molempien arkea.
No nyt sinulla on hyvää pohjaa ja kokemusta miettiä kannattaako niitä lapsia hankkia. Vahinko jo tosin tapahtunut, mutta ei kai se vauvana ikuisesti pysy. Joskus varmaan vähän helpottaa. Mutta olisi kyllä minuakin ketuttanut, jos 24-vuotiaana elämä ei olisi muuta kuin vauvan puklua, mutta ihan hirveästi en voi sympatisoida koska itse olet vauvan päättänyt hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdutuksena: tuo on vain vaihe. Ei sun kauneutesi ole kadonnut tai elämä ohi. Joka kuukausi vauva on vähän vanhempi ja sinä saat vähän enemmän omaa itseäsi takaisin. Katso itseäsi vaikka puolen vuoden tai vuoden päähän, niin kaikki asiat erilaiselta. Alku on vain niin intensiivinen, että se väsyttää lähes kaikki äidit! Nyt anna armoa itsellesi! Sitten kun lapsi menee hoitoon, ehdit panostaa enemmän ulkonäköönkin. Niin mulla ainakin meni.
Olet ollut äiti vasta puoli vuotta, annapa itsellesi ja tilanteelle vähän armoa.
Asiat helpottuvat koko ajan, kun lapsi kasvaa. Omani on nyt 1v.3kk ja ne vauvavaiheen raskaat hetket ovat enää kalpea muisto vain. Nyt pieni kaveri huutaa aamulla minut nähdessään "äiti!" ja hitto miten hyvä fiilis siitä tulee.
Myös kun tulen töistä kotiin ja lapsi miehen kanssa jo kotona, niin kirmataan heti ovelle vastaan halaamaan.
Naureskellaan yhdessä lapsen kanssa paljon, onnistuu usein tekemään asioita, josta alan nauraa ja lapsi nauraa koska sai äidin nauramaan. Ihan huippuhetkiä.
Ja ulkonäöstä kerkeää nykyään enemmän huolehtia, vaikkei se itselleni ykkösprioriteetti olekaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vauva ei tosiaan siihen kuole jos itkee itsekseen jonkin aikaa , kun ei pääse syliin.
Mä sain kolme lasta vuodessa , niin kyllä siinä aina joku itki kun ei pystynyt kolmea tuuditella yhtäaikaa. Ihan täyspäisiä lapsia nyt.
Kannattaa ottaa vähän rennommin.
Ja tunnistaa erilaiset itkut (nälkäitku, uni-itku yms.)
Jos vauvalla vähän epämukavaa välillä niin ei se siihen kuole jos itkeskelee hetken.
Ja sitä omaa ulkonäköä ehtii hoitaa sitten myöhemmin. Ja aika huono puoliso jos tuon takia pettäisi. Sellaisesta kannattaa eroon päästäkin.
Samoissa mietteissä menin minäkin tuolloin. Ja kun tänne kirjoitin, sain vain haukkuja. Mietin jo itsemurhaa, mutten onneksi väsyneenä tehnyt mitään. Suihkussa kävin siten, että vauva huusi suihkukopin ulkopuolella sitterissä ja itse lauloin ja juttelin hänelle ja kävin puolijuoksua suihkussa.
Voisiko vauvalla olla refluksivaivaa? Vasta jälkikäteen luin jostakin ko. ongelmasta ja sen oireita ovat juurikin se, ettei vauva viihdy makuulla, puklailee ja oksentaa, nukkuu huonosti päivisin, roikkuu rinnassa (lohtuna vatsakipuun) ja itkeskelee koko ajan. Vaadi nlassa tutkimusapua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantoreppu?
Mulla on kauhea ikävä lapseni vauva-aikaa. Nyt on 6 v.
Vierailija kirjoitti:
Lohdutuksena: tuo on vain vaihe. Ei sun kauneutesi ole kadonnut tai elämä ohi. Joka kuukausi vauva on vähän vanhempi ja sinä saat vähän enemmän omaa itseäsi takaisin. Katso itseäsi vaikka puolen vuoden tai vuoden päähän, niin kaikki asiat erilaiselta. Alku on vain niin intensiivinen, että se väsyttää lähes kaikki äidit! Nyt anna armoa itsellesi! Sitten kun lapsi menee hoitoon, ehdit panostaa enemmän ulkonäköönkin. Niin mulla ainakin meni.
Tuo on vain vaihe, joka kestää lähes 18-vuotta :D Tulee taaperoikä, tulee uhmaikä, tulee murrosikä ja ties mitä ikäkriisiä ennen kun lapsi on lähelläkään itsenäisyyttä ja aikuisuutta. Pidä ap kivaa!
Oletko pystynyt keskustelemaan vauvan sitovuudesta miehen kanssa?
Kirjoitit, ettet halua rasittaa miestä, mutta hänen on syytä tietää, miten kuormittunut olet.
Mies toivottavasti voisi myös tukea ja tsempata sinuakin. Osallistua myös lapsen hoitoon edes lyhyen aikaa, että voisit vuorostaan hengähtää.
Jotkut vauvat tarvitsevat tosi paljon syliä. Hienoa, että pyrit huomioimaan vauvan tarpeet.
Onko teillä mahdollisuutta lähteä ulkoilemaan tai mammakahvilaan tms. vauvan kanssa, niin saisitte vähän vaihtelua arkeenne.
Tsemppiä ja antoisia kasvunvuosia :)
Onhan sulla kantoliina ja/tai kunnollinen kantoreppu? Auttaa kovasti, jos lapsi ei viihdy yksin. Eikö vauva nuku vaunuissakaan?
Kohta vauva on niin iso, että osaa istua ja sekin jo helpottaa. Näkökulma muuttuu niin sanotusti ja se viihdyttää ainakin hetken aikaa.
Pistä hoitoalustalla lattialle, vauva köllimään ja vilkuttele vauvalle suihkusta. Olosi on virkeämpi. Äitimeikki on bb-voide ja huulikiillolla, ehkä ripsari jos on hyvä päivä. Kun vauva osaa istua kunnolla, voit vaikka ottaa mukaan suihkuun.
Päiväunista: nukkuisiko vauva paremmin vaunuissa? Pienet kävelylenkit voisivat piristää sinuakin. Toinen vaihtoehto voisi olla, että nukut itsekin vauvan vieressä, hän saattaa nukahtaa uudelleen, kun näkee sinut vieressään.
Kannattaa tosiaan käyttää vauva lastenlääkärillä, ehkä hänellä on joku fyysinen vaiva.
Meilläkin eka heräili jatkuvasti, sekä päivä- että yöunilta. Myöhemmin selvisi, että hänellä oli ruoka-allergioita, joista tuli vatsavaivoja. Toinen nukkuikin sitten 4 tunnin päikkäreitä. Kyllä se teilläkin helpottaa jossain vaiheessa.
Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä sillä vauva on sylissä tässä samalla ja huutaa ja potkii.
- Ap