Miksi muutaman vuoden ikäiset puhuu kirjakieltä?

Fiksujen perheiden fiksut lapset, joille luetaan paljon. Ihana "ilmiö"!

Lapselle on varmaan luettu paljon?  Ja kiinnitetty huomiota puheeseen. Meillä kotikieli on englanti, joten lapseni oppi minulta aika kirjakielimäistä suomea. Sitä mun mieskin osaa, sitä hän suomen kilen kursseilla oppi. Ei siellä puhuttu murretta tais slangia.

On sinulla ongelmat..

Ne lapset ovat katselleet Muumeja. Ainakin meidän lapsilla se kuului hyvin puheesta.

Itse kuulemma vedin jonnekin 9-vuotiaaksi asti kirjakieltä :D LIekkö se sitten muumeista johtunut niin kuin ylempi ehdottaa. Olin kyllä lapsena myös melko tyypillinen asperger, nyt aikuisena olen kyllä suht normaali tapaus.

Koska meillä kotona puhutaan kirjakieltä, aikuisetkin.

Kaikki lapseni ja heidän serkkunsa aloittivat kirjakielellä. Myöhemmin heihin tarttui puhekieli.

Minua taas huvitti, kun pitkään kotona hoidetut ja kirjoilla kyllästetyt lapset menivät päiväkotiin. "Mä" sitä ja "sä" tätä, vielä oikein kunnon nuorisoaksentilla. "Hei voinksmää..."

Huvittaa kun oma lapseni joskus vastaa kun kysyn esim: eikö me voida tehdä näin? Ei, emme me voi  eli käyttää muotoja emme me voi, ette te voi.

Jos lapselle luetaan paljon, esim.satuja, sieltä pienet korvat poimii sanontoja, jotka jäävät mielenpohjalle.

Minulla on 3 -vuotias lapsenlapsi ja hän  puhuu juuri kirjakieltä hauskasti päätteineen päivineen.  Hänelle luetaan kyllä joka päivä ja vanhemmat varmaan puhuvat hänelle  myös kirjakieltä takaisinpäin.

Niin, tuskin kukaan tarkoituksella opettaa lastaan puhumaan kirjakieltä, jostain se vain tarttuu. Nyt selvisi, että monilla kirjoista (joo, en ole aiemmin tajunnut, hävettää vähän :D).

Itse asiassa se ei ole kirjakieltä vaan yleiskieltä, ja se tarttuu kirjojen lisäksi lastenohjelmista.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se ei ole kirjakieltä vaan yleiskieltä, ja se tarttuu kirjojen lisäksi lastenohjelmista.

Näin, ei kukaan puhu kirjakieltä. 

Kirjakieltä ei voi puhua, koska se on KIRJOITETTUA kieltä. Tarkoitat varmaan, että lapset puhuvat yleistä puhekieltä.

Lapset nyt oppivat puhumaan "vaiheittain" - yleiskielisyyteen saattaa olla useita syitä, mutta tietyssä kehitysvaiheessa lapselle tulee helposti puhuttua hyvin selkeillä lauseilla, että viesti menee perille. Ei lapsi voi oppia kielen kaikkia nyansseja kerralla. 

Ihme, että tämäkin harmittaa jotain lapsetonta. 

Vähän OHIS. Lapseni puhui leikeissään alle 3 -vuotiaana yleiskieltä niin, että jo se huvitti. No ei hänelle naurettu tietenkään niin, että hän olisi huomannut, mutta ajatelkaa nyt pieni lapsi sanomassa, että "nyt me lähdemme matkoille ja palaamme syyskuun alussa" tai "äiti ei ole nyt paikalla, mutta haluatteko jättää viestin".

Muutettiin pääkaupunkiseudulta sitten Keski-Suomeen ja sieltä Savoon. Lapsi on liki 4-v.

Kahden kuukauden Savossa asumisen jälkeen havainnoin seuraavaa. Lapsi istui leikkimässä lattialla ja vertaili lauseita: "Minä olen pieni poika", "Minä oon pieäni poeeka", "Täällä on kylmä", "Tiellä on kylymä" jne.

En kyllä ymmärrä mitä tekemistä tällä on vanhempien fiksuuden kanssa, aika epätoivoista itsensä nostamista taas vaihteeksi. Mä en ainakaan tuntisi mitään suurta ylpeyttä, jos mun lapseni puhuis jotain tyhmäntärkeeltä kuulostavaa YLEISTÄ PUHEKIELTÄ. Lähinnä näkisin, että jos lapset on oppineet puhumaan pelkkää yleistä puhekieltä kirjojen kautta, niin puhutaanko heille muuten ollenkaan?? Yleisen puhekielen puhuminen ei oo mikään akateemisuuden merkki :D

Onnea vaan teille, joiden lapset on opetettu puhumaan "hienoa" yleiskieltä. Voin melkein taata, että koulussa lasta kiusataan siitä. On nimittäin aika erottuvaa ja ärsyttävää.

Kirjoista se tarttuu. Meillä luetaan paljon. Lapsi haluaa nyt selvästi harjoitella omistusliitteitä, vaikka meillä ei puheessa niitä juurikaan käytetä. En minä naura, minä vain vastaan, että sinun nallesi on tuolla sohvalla, kun lapsi kysyy, että missä minun nalleni on. Normaalisti sanon, että sun nalle on tual soffal. Minusta on ilahduttavaa, että lapsi harjoittelee monipuolisesti kieltä.