Miksi muutaman vuoden ikäiset puhuu kirjakieltä?

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan teille, joiden lapset on opetettu puhumaan "hienoa" yleiskieltä. Voin melkein taata, että koulussa lasta kiusataan siitä. On nimittäin aika erottuvaa ja ärsyttävää.

Ikävää, että jotkut kasvattavat lapsensa siihen, että toisia saa kiusata, jos nämä puhuvat eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoista se tarttuu. Meillä luetaan paljon. Lapsi haluaa nyt selvästi harjoitella omistusliitteitä, vaikka meillä ei puheessa niitä juurikaan käytetä. En minä naura, minä vain vastaan, että sinun nallesi on tuolla sohvalla, kun lapsi kysyy, että missä minun nalleni on. Normaalisti sanon, että sun nalle on tual soffal. Minusta on ilahduttavaa, että lapsi harjoittelee monipuolisesti kieltä.

Pitäisikö tuollaisiin seikkoihin siis puuttua omassa puheessakin kuten vaikka nuo omistusliitteet ja alkaa puhua itsekin kirjakieltä/edes kieliopillisesti vähän oikeammin?

Mä puhun lapselle ihan tavallisesti ja sanoisin vain, että sun nalle on tuolla/tua sohvalla.

T. Hämmentynyt 2-vuotiaan äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan teille, joiden lapset on opetettu puhumaan "hienoa" yleiskieltä. Voin melkein taata, että koulussa lasta kiusataan siitä. On nimittäin aika erottuvaa ja ärsyttävää.

Ikävää, että jotkut kasvattavat lapsensa siihen, että toisia saa kiusata, jos nämä puhuvat eri tavalla.

Missähän sanoin että kasvatan näin? Muistelin vain omaa kouluaikaani ja luokkakavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoista se tarttuu. Meillä luetaan paljon. Lapsi haluaa nyt selvästi harjoitella omistusliitteitä, vaikka meillä ei puheessa niitä juurikaan käytetä. En minä naura, minä vain vastaan, että sinun nallesi on tuolla sohvalla, kun lapsi kysyy, että missä minun nalleni on. Normaalisti sanon, että sun nalle on tual soffal. Minusta on ilahduttavaa, että lapsi harjoittelee monipuolisesti kieltä.

Pitäisikö tuollaisiin seikkoihin siis puuttua omassa puheessakin kuten vaikka nuo omistusliitteet ja alkaa puhua itsekin kirjakieltä/edes kieliopillisesti vähän oikeammin?

Mä puhun lapselle ihan tavallisesti ja sanoisin vain, että sun nalle on tuolla/tua sohvalla.

T. Hämmentynyt 2-vuotiaan äiti

Et todellakaan ala puhua muuten kuin sitä omaa luontevaa puhekieltäsi. Kamalaa kuultavaa on jos joku yrittää puhua "hienommin".

17/22 jatkaa.

Enpä kyllä itse kiinnittänyt omaan puheeseeni huomiota lapsen synnyttyä (kiroilua vähensin).  Mielestäni lapsen kirja- tai yleiskieli tuli muualta kuin vanhemmilta eli kirjoista ja TV-ohjelmista yms.

Itse puhun arjessa edelleenkin kieltä, joka on sekasotkua Kymenlaakson ja Karjalan murteista sekä stadin slangista. Isänsä puhuu savvoo ja oululaist.

Miettikää nyt, miten ruotsinsuomalaiset lapset opivat kielensä. Sitä puhuttiin, mitä kuultiin.

Itse ainakin huomaan puhuvani puolitoistavuotiaalleni yleiskielisempää puhetta kuin aikuisille. Se on joku jatke vauvakielelle, äänensävykin on hieman korkeampi.

Ei opetettu kirjakieltä, vaan siten lähti puhumaan ja oli jo pienenä pari vuotta edellä kielellisesti. Toinen muksu jäljessä.

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan teille, joiden lapset on opetettu puhumaan "hienoa" yleiskieltä. Voin melkein taata, että koulussa lasta kiusataan siitä. On nimittäin aika erottuvaa ja ärsyttävää.

Onnea vaan teille, jotka olette opettaneet lapsestanne erilaisuudesta ärsyyntyvän kiusaajan.