Mikä ammatti sopisi yksinäisyydestä pitävälle?
Semmoinen jossa ei kuitenkaan syrjäydy ihan kokonaan. Majakanvartija kävi mielessä, mutta se homma saattaisi olla ehkä liian masentavaa, tai sitten ei. Olen kuitenkin vasta 15, joten ei kai sitä ammattia vielä tarvitse ihan kokonaan tietää. Haluan kuitenkin miettiä jo jotain. Palkan ei sitten tarvitse olla suuri.
Kommentit (50)
Puutarhuri, maanviljelijä, hevostenkouluttaja, eläinhieroja, pelien koodaaja, bloggaaja, tietokirjailija, patologi, lasinpuhaltaja, haudankaivaja, huonekalujen entisöijä, arkeologi, viinitilan työntekijä, hyönteistutkija, nettisivujen suunnittelija, maalari, automekaanikko, yövartija, seismologi, netin kautta tapahtuva asiakaspalvelu, taidemaalari, muotoija, taidegraafikko, elokuvamusiikin säveltäjä, mainostekstien lukija, audiovisuaalinen kääntäjä (tv-sarjat ja elokuvat).
Ulkomaisten laitteiden ohjekirjojen kääntäjä. Tein tätä joskus nuorempana parin kk:n ajan :D
Hotellisiivooja tai laivan hyttisiivooja
Vierailija kirjoitti:
Ihan myyjänkin työ on loppujen lopuksi tosi yksinäistä. Joo, sanot asiakkaille hei, kiitos ja heihei, mutta harvemmin suomessa ihan hirveesti sen syvällisempiä keskusteluja tulee. Työkavereiden kanssa harvemmin ehtii jutella myöskään kovin pitkään ja nekin keskustelut on tosi työhön liittyvää "hyllytätkö tuon" "milloin tarttet tauottajaa" yms.
Ei kuitenkaan ääri-introverteille. Itse olin nuorena opiskelujen ohessa sivutoimisesti myyjänä, ja sosiaalisuuden ja ihmisten kohtaamisen vaatimus olivat vähällä saada minut hulluksi ja polttaa loppuun. Mulle siis jokainen pinnallinenkin kohtaaminen on ahdistuksen paikka, tai itse asiassa juuri ne: en niinkään uuvu syvällisestä keskustelusta, mutta small talk, tervehtimiset jne tuntuvat täysin turhilta ja ahdistavilta. Myyjänä alkuun kuvittelin että totun robottimaisesti toistamaan ne "hei", "kiitos" jne, mutta ei siinä niin käynyt vaan aloin jopa pelätä asiakkaita ajan myötä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan myyjänkin työ on loppujen lopuksi tosi yksinäistä. Joo, sanot asiakkaille hei, kiitos ja heihei, mutta harvemmin suomessa ihan hirveesti sen syvällisempiä keskusteluja tulee. Työkavereiden kanssa harvemmin ehtii jutella myöskään kovin pitkään ja nekin keskustelut on tosi työhön liittyvää "hyllytätkö tuon" "milloin tarttet tauottajaa" yms.
Ei kuitenkaan ääri-introverteille. Itse olin nuorena opiskelujen ohessa sivutoimisesti myyjänä, ja sosiaalisuuden ja ihmisten kohtaamisen vaatimus olivat vähällä saada minut hulluksi ja polttaa loppuun. Mulle siis jokainen pinnallinenkin kohtaaminen on ahdistuksen paikka, tai itse asiassa juuri ne: en niinkään uuvu syvällisestä keskustelusta, mutta small talk, tervehtimiset jne tuntuvat täysin turhilta ja ahdistavilta. Myyjänä alkuun kuvittelin että totun robottimaisesti toistamaan ne "hei", "kiitos" jne, mutta ei siinä niin käynyt vaan aloin jopa pelätä asiakkaita ajan myötä :D
Juu mutta Ap sanoikin, että hän pitää yksinäisyydestä, mutta ei kuitenkaan halua kokonaan syrjäytyä (eli ei taida olla äärimmäisen introvertti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan myyjänkin työ on loppujen lopuksi tosi yksinäistä. Joo, sanot asiakkaille hei, kiitos ja heihei, mutta harvemmin suomessa ihan hirveesti sen syvällisempiä keskusteluja tulee. Työkavereiden kanssa harvemmin ehtii jutella myöskään kovin pitkään ja nekin keskustelut on tosi työhön liittyvää "hyllytätkö tuon" "milloin tarttet tauottajaa" yms.
Ei kuitenkaan ääri-introverteille. Itse olin nuorena opiskelujen ohessa sivutoimisesti myyjänä, ja sosiaalisuuden ja ihmisten kohtaamisen vaatimus olivat vähällä saada minut hulluksi ja polttaa loppuun. Mulle siis jokainen pinnallinenkin kohtaaminen on ahdistuksen paikka, tai itse asiassa juuri ne: en niinkään uuvu syvällisestä keskustelusta, mutta small talk, tervehtimiset jne tuntuvat täysin turhilta ja ahdistavilta. Myyjänä alkuun kuvittelin että totun robottimaisesti toistamaan ne "hei", "kiitos" jne, mutta ei siinä niin käynyt vaan aloin jopa pelätä asiakkaita ajan myötä :D
Juu mutta Ap sanoikin, että hän pitää yksinäisyydestä, mutta ei kuitenkaan halua kokonaan syrjäytyä (eli ei taida olla äärimmäisen introvertti).
Jatkoksi vielä, en koe että olen kauhean sosiaalinen,mutta itse vaihdoin alaa myyjän työstä pikkukaupassa, koska työ oli mielestäni liian yksinäistä.
Siivooja, koodaaja, puhelimien korjaaja, maanviljelijä, huoltomies, veturin/rekan kuljettaja.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yksinäiset hommat taitavat olla aika vaativia yleensä ja yrittäjyyden kaltaisia. Pitää olla itsekuri ja ajankäyttötaito kohdallaan.
No ei kyllä ole. Aika monissa työpaikoissa vaaditaan nykyään "itsenäisyyttä" = yksinäisenä työn tekoon soveltuvuutta. Suomessa lapset ja nuoret kasvatetaan hyvin itsenäisiksi, yksintyöntekoon kykenevyys on aika perusvaatimus täällä. Moni duunariammattikin (esim eri linjastotyöt) ovat todella yksinäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija.
En sanoisi yksinäisen ammatiksi. Kirjailijan pitää mainostaa itseään jatkuvasti: antaa haastatteluja, somettaa, esiintyä tapahtumissa jne. Jos siis aikoo itsensä elättää eikä vaan raapustella omaksi iloksi pöytälaatikkoon.
Kelloseppämieheni tekee liikkeen takatiloissa kellonkorjaustöitä, jossa saa puuhastella yksin. Ja tykkää kovasti. Välillä toki näkee asiakkaita (tuotteen vastaanotto ja palautus), mutta eninmäkseen tekew itsenäistä työtä omassa rauhassa.
Metsäkoneen kuljettaja. Tietysti asiakkaan kanssa pitää keskustella mitä työmaalla tehdään, mutta sitten saatat olla työmaalla viikon ihan yksin. Riippuu tosin tiimistä, eli jos ajokone tulee heti perässä, niin sitten siellä on kaksi kuljettajaa omissa koneissaan. Joka tapauksessa tuossa työssä on kestettävä yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija.
En sanoisi yksinäisen ammatiksi. Kirjailijan pitää mainostaa itseään jatkuvasti: antaa haastatteluja, somettaa, esiintyä tapahtumissa jne. Jos siis aikoo itsensä elättää eikä vaan raapustella omaksi iloksi pöytälaatikkoon.
Promokausi on kuitenkin paljon lyhyempi jakso kuin varsinainen kirjoitusprosessi (=välillä tapaamisia kustantajan ym kanssa, mutta enimmäkseem yksin kirjoittelua).
Maanviljely mainittu pari kertaa. Varmaan moni tekee sitä hommaa yksinkin. Mutta hyvä yhteistyö kollegoiden kanssa parantaa tuottavuutta. Samoin hyvät neuvottelutaidot myyjien ja ostajien kanssa. Eli jos viljelystä haluaa saada elannon, niin kontaktien luomista tarvitaan.
Metsuri, koodari, käsityöläinen, tutkija.
Kaikki yksinäiset hommat taitavat olla aika vaativia yleensä ja yrittäjyyden kaltaisia. Pitää olla itsekuri ja ajankäyttötaito kohdallaan.