Miten naisena osoitat hienovaraisesti miehelle ettet ole kiinnostunut?

En lähde mukaan flirttiin. Ei kukaan kauaa yksin jaksa.

En jaksa olla hienovarainen enää.. Niin harva tuntuu tajuavan. Kuvittelevat vissiin, että kaikki naiset esittää vaikeasti tavoiteltavaa.

"Häivy runkkari!".

Tämä ei ole mikään vinkki, mutta kerron kuitenkin että yritän ilmaista suhtautumalla mahdollisimman neutraalisti ja välttämällä asioita, jotka voisi tulkita kiinnostukseksi jos mies on tyyppiä, jolle jokainen katse ja sana on bensaa liekkeihin. Toisaalta myös ignooraamalla miehen liian kiinnostuksen osoitukset.

Jos joku tietää mikä tässä toimii oikeasti, niin ei kun kertokoon heti. Tosiasia taitaa olla, että ihastunut mies ei usein usko vaikka kirjaimet "ei kiinnosta" vääntäisi oikeasta rautalangasta hänen eteensä. 

Vierailija kirjoitti:

En lähde mukaan flirttiin. Ei kukaan kauaa yksin jaksa.

Onko vuosia kauan?

Sanon että odotan morsiantani.

Hienovaraisuus ei auta! Pitää vain ihan suoraan ignoorata, ei vastata viesteihin, sähköposteihin, katseisiin, mihinkään. Ihan kylmästi vaan. Ja toistaa tätä niin kauan kunnes toinen lopettaa.

Kaikki hienovaraisuus tulkitaan kiinnostukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mikään vinkki, mutta kerron kuitenkin että yritän ilmaista suhtautumalla mahdollisimman neutraalisti ja välttämällä asioita, jotka voisi tulkita kiinnostukseksi jos mies on tyyppiä, jolle jokainen katse ja sana on bensaa liekkeihin. Toisaalta myös ignooraamalla miehen liian kiinnostuksen osoitukset.

Jos joku tietää mikä tässä toimii oikeasti, niin ei kun kertokoon heti. Tosiasia taitaa olla, että ihastunut mies ei usein usko vaikka kirjaimet "ei kiinnosta" vääntäisi oikeasta rautalangasta hänen eteensä. 

Viimeinen lause on totta. Mikähän miehiä vaivaa? Jos yrität selvällä suomen kielellä kertoa voi vastassa olla miehen raivo. Mitä jos nausetkin käyttäytyisivät noin? Miltähän miehestä tuntuisi?

Ikävä kyllä ainakaan itseni kohdalla, on pitänyt sanoa ihan suoraan, että olen naimisissa ja meinaan ollakin saman miehen kanssa, mutta sittenkään jotkut ei vaan usko ja olen joutunut vaihtamaan paikkakuntaa ym jatkuvien stalkkarien takia ja se on minusta pelottavaa eikä yhtään kivaa.

Ja tiedän, että syy on minussa - monet ovat sanoneet suutuksissaan, että olen flirtannut heille, vaikka olen omasta mielestäni vaan hymyillyt ystävällisesti, silmäni ovat vaan niin kummat - hieman karsastavat, tummat ja intensiiviset, joka saa kuulemma monet luulemaan, että olisin heistä kiinnostunut.

Yritän olla katsomatta päin hymyilemättä ja käyttäydyn etäisesti, jos siis minulla on syytä olettaa, että mies on kiinnostunut ja tulkitsee eleeni muuksi kuin ystävällisyydeksi. En uskalla olla muuta kuin hienovarainen edes esim. tunkeilevien ulkomaalaisten miesten kanssa, vaan yritän esim. sanoa, että olen huonolla tuulella eikä siksi kiinnosta jutella, ja pääsen lopulta eroon vain vaikka bussiin tai kauppaan pakenemalla.

Sanon että olen kiinnostunut jostain toisesta, tää yleensä tehoaa.

Olen kylmän ja tylynoloinen. Selaan puhelintani enkä ole huomaavinaankaan yrittäjää. Olen kuin häntä ei olisi olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä ainakaan itseni kohdalla, on pitänyt sanoa ihan suoraan, että olen naimisissa ja meinaan ollakin saman miehen kanssa, mutta sittenkään jotkut ei vaan usko ja olen joutunut vaihtamaan paikkakuntaa ym jatkuvien stalkkarien takia ja se on minusta pelottavaa eikä yhtään kivaa.

Ja tiedän, että syy on minussa - monet ovat sanoneet suutuksissaan, että olen flirtannut heille, vaikka olen omasta mielestäni vaan hymyillyt ystävällisesti, silmäni ovat vaan niin kummat - hieman karsastavat, tummat ja intensiiviset, joka saa kuulemma monet luulemaan, että olisin heistä kiinnostunut.

Yhtä asiaa olen miettinyt omalla kohdallani. En hakeudu miesten seuraan toisin kuin moni muu nainen, mutta nämä naiset jätetän rauhaan ja vaikka minun silmin ovat flirtimpiä kuin minä, joka kohtelee kaikkia samalla tavalla eli sekä miehiä että naisia, niin minä saan nämä roikkujat perääni. Onko niin, että se ettei hakeudu miesten seuraan saa aikaan kiinnostuksen, ikään kuin haaste miehelle valloittaa tuo nainen?

Yleensä sanon vaan suoraan että pahoittelut mutta en ole kiinnostunut. Hienovaraiset hommat ei toimi, monet ei siitä osaa tulkita kiinnostaako vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä ainakaan itseni kohdalla, on pitänyt sanoa ihan suoraan, että olen naimisissa ja meinaan ollakin saman miehen kanssa, mutta sittenkään jotkut ei vaan usko ja olen joutunut vaihtamaan paikkakuntaa ym jatkuvien stalkkarien takia ja se on minusta pelottavaa eikä yhtään kivaa.

Ja tiedän, että syy on minussa - monet ovat sanoneet suutuksissaan, että olen flirtannut heille, vaikka olen omasta mielestäni vaan hymyillyt ystävällisesti, silmäni ovat vaan niin kummat - hieman karsastavat, tummat ja intensiiviset, joka saa kuulemma monet luulemaan, että olisin heistä kiinnostunut.

Yhtä asiaa olen miettinyt omalla kohdallani. En hakeudu miesten seuraan toisin kuin moni muu nainen, mutta nämä naiset jätetän rauhaan ja vaikka minun silmin ovat flirtimpiä kuin minä, joka kohtelee kaikkia samalla tavalla eli sekä miehiä että naisia, niin minä saan nämä roikkujat perääni. Onko niin, että se ettei hakeudu miesten seuraan saa aikaan kiinnostuksen, ikään kuin haaste miehelle valloittaa tuo nainen?

Just siksi ne miehet on sun perässä kun et ole niistä kiinnostunut. Voisko joku mies selventää että miksi näin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähde mukaan flirttiin. Ei kukaan kauaa yksin jaksa.

Onko vuosia kauan?

Tuossa on jotain väärinymmärrystä jo pohjalla tai välillä toinen antaa ymmärtää toisin.

Flirttailu on tosin jees toimintaa, eikä se tarkoita että tahtoo panna.

Jos toisen flirttailu häiritsee, niin ihmettelen miksi se jatkuu jos toinen ei oikeasti sitä tahdo ja varsinkaan miksei pyydä lopettaa.

Tuskin kukaan tahtoo flirtillä saada inhoreaktioo toisessa?

Ainakin itse pysyttelen tiukasti asialinjalla jos joku tuppautuu liian lähelle, enkä itse tahdo mitään enempää. Koskaan ei ole pitänyt sanoa toiselle. Jos itse lähettää väärää signaalia toiselle niin tuossa on itsekin vähän syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä ainakaan itseni kohdalla, on pitänyt sanoa ihan suoraan, että olen naimisissa ja meinaan ollakin saman miehen kanssa, mutta sittenkään jotkut ei vaan usko ja olen joutunut vaihtamaan paikkakuntaa ym jatkuvien stalkkarien takia ja se on minusta pelottavaa eikä yhtään kivaa.

Ja tiedän, että syy on minussa - monet ovat sanoneet suutuksissaan, että olen flirtannut heille, vaikka olen omasta mielestäni vaan hymyillyt ystävällisesti, silmäni ovat vaan niin kummat - hieman karsastavat, tummat ja intensiiviset, joka saa kuulemma monet luulemaan, että olisin heistä kiinnostunut.

Yhtä asiaa olen miettinyt omalla kohdallani. En hakeudu miesten seuraan toisin kuin moni muu nainen, mutta nämä naiset jätetän rauhaan ja vaikka minun silmin ovat flirtimpiä kuin minä, joka kohtelee kaikkia samalla tavalla eli sekä miehiä että naisia, niin minä saan nämä roikkujat perääni. Onko niin, että se ettei hakeudu miesten seuraan saa aikaan kiinnostuksen, ikään kuin haaste miehelle valloittaa tuo nainen?

Ehkä ne miehet on vailla "kunnon naista", ei mitään lorttoa, joka esim. juttelee muille miehille :D Taustalla voi olla myös ajatusta siitä, että olet helpompi uhri, kun ei ole mieskaverit estelemässä innokkaita kosijoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähde mukaan flirttiin. Ei kukaan kauaa yksin jaksa.

Onko vuosia kauan?

Tuossa on jotain väärinymmärrystä jo pohjalla tai välillä toinen antaa ymmärtää toisin.

Flirttailu on tosin jees toimintaa, eikä se tarkoita että tahtoo panna.

Jos toisen flirttailu häiritsee, niin ihmettelen miksi se jatkuu jos toinen ei oikeasti sitä tahdo ja varsinkaan miksei pyydä lopettaa.

Tuskin kukaan tahtoo flirtillä saada inhoreaktioo toisessa?

Ainakin itse pysyttelen tiukasti asialinjalla jos joku tuppautuu liian lähelle, enkä itse tahdo mitään enempää. Koskaan ei ole pitänyt sanoa toiselle. Jos itse lähettää väärää signaalia toiselle niin tuossa on itsekin vähän syyllinen.

Todellakin on väärinymmärrystä - siitähän tässä keskustelussa puhutaan. Miten innokkaalle miehelle saa vihjailtua riittävästi että ei kiinnosta.

Mutta ei kiinnostuksessa aina ole kyse flirtistä, saattaa olla, että toinen vain ihailee ja vahtaa, stalkkaa, jahtaa jne. ja auta armias jos katsot häntä vahingossa tai juttelet hänelle, sen jälkeen on taas toiminta entistä innokkaampaa. Kyllä minulla ainakin on ollut vuosia kestäneitä ihailijakeissejä, ilman mitään flirttiä missään vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähde mukaan flirttiin. Ei kukaan kauaa yksin jaksa.

Onko vuosia kauan?

Tuossa on jotain väärinymmärrystä jo pohjalla tai välillä toinen antaa ymmärtää toisin.

Flirttailu on tosin jees toimintaa, eikä se tarkoita että tahtoo panna.

Jos toisen flirttailu häiritsee, niin ihmettelen miksi se jatkuu jos toinen ei oikeasti sitä tahdo ja varsinkaan miksei pyydä lopettaa.
Tuskin kukaan tahtoo flirtillä saada inhoreaktioo toisessa?

Ainakin itse pysyttelen tiukasti asialinjalla jos joku tuppautuu liian lähelle, enkä itse tahdo mitään enempää. Koskaan ei ole pitänyt sanoa toiselle. Jos itse lähettää väärää signaalia toiselle niin tuossa on itsekin vähän syyllinen.

Jos tämä on totta, mitä epäilen, niin miksi miesten flirttailu on usein sitä että lähestytään mahdollisimman limaisilla ja iljettävillä jutuilla? Tähän ei auta suora sanominen.

Nykyään olen kyllä oppinut niin tylyksi, että saan lähestyjät tarvittaessa häipymään. Luulen että se on iän mukanaan tuoma vittumaisuuden aura.

En mitenkään. Vastaan rehellisesti kysyttäessä.