Miksi työtä ei aleta jakaa?

Kaksi puolipäiväistä maksaa työnantajalle enemmän kuin yksi kokopäiväinen. Työntekijöistä aiheutuvat kustannukset lisättäisin yrityksen tuotteiden tai palveluiden hintaan. Julkisen sektorin kustannukset katettaisiin nostamalla veroja. Yhä pienempi palkka ja yhä suuremmat kuluttajahinnat ei ole toimiva yhtälö.

Miksi töissä pidetään laiskoja ja aikaansaamattomia? Mutta jollekkin joka tekee parhaansa annetaan potkut.

Vierailija kirjoitti:

Siitä vain tekemään kansalaisaloitetta. Tuo voisi toimia yhdessä kansalaispalkan kanssa. Tietysti ongelma tuo olisi niille, joilla on paljon asuntovelkaa tai muuta velkaa. Eli tulisi sallia mahdollisuus tehdä myös kokoaikatyötä.

Elinikä nousee, ei ole mitään järkeä maksaa eläkettä työkysyisille ihmisille samalla kun nämä ovat kokopäivätyössä.

Eläkeikää lähestyvät voisivat pitää muutaman kuukauden loman (ei palkallista, vaan vaikka työttömyysmenoista), lepäisivät silloin, niin jaksaisivat taas tehdä töitä. Tämä nykymalli on ihan hölmö, koska ikääntyvistä nekin, jotka ovat lähes täysin työkykyisiä, jäävät pois töistä nostamaan eläkettä, lepäävät ensin, mutta muutaman kuukauden kuluttua tekemisen puutteessa palaavatkin töihin palkkaa nostamaan samanaikaiseti kun saavat eläkettä. Perempi olisi pysyä koko ajan (sen muutaman kuukauden loman jälkeen) työelämässä ja elää sillä palkallaan, vaikka niinkin, että osa-aikatyö ja osaeläke, mutta on aivan älytöntä maksaa täyttä eläkettä työkysyisille alle 68-vuotialle ihmisille. Eivät edes saa pitää eläkettä, vaan sillä on kova veroprosentti, samalla kun vähänkään nuoremmat eivät saa edes osa-aikatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työllistäminen on liian kallista. Jos sinä saat 100 € käteen, työnantajalle se maksaa 250 €.

Ja ne sivukulut katoaa johonkin kankkulan kaivoon?

Toki olisihan nekin parempi verottaa pääomatuloista ja varallisuudesta.

Ne laitetaan hintoihin. Siksi suomalaiset nurisevat, kun kaikki on niin kallista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi töissä pidetään laiskoja ja aikaansaamattomia? Mutta jollekkin joka tekee parhaansa annetaan potkut.

Se joka alapeukutti tätä, niin voi kun voisin kertoa kaiken totuuden. Julman totuuden, joka vie ihmiseltä luottamuksen itseen ja oikeudenmukaisuuteen. Ainoa mitä voi uskoa on karma.

Puheet työajan lyhentämisestä ovat taloutta ymmärtämättömien propagandaa. Jos on investoinut osaamiseen (kokemus ja koulutus) tai vaikka työvälineisiin (esim. kaivinkone), pitää niitä käyttää täydellä teholla silloin, kun on kysyntää. 

Aloilla, jossa työ ei vaadi pitkää koulutusta ja kaikki työntekijät ovat suurin piirtein yhtä hyviä, työn jakaminen voisi toimia. Niin itse asiassa tapahtuu esimerkiksi kaupan alalla, missä moni tekee 4-6 tunnin päivää. Silti nollatuntisopimuksista tai osa-aikaisuudesta liian pienellä tuntimäärällä valitetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi töissä pidetään laiskoja ja aikaansaamattomia? Mutta jollekkin joka tekee parhaansa annetaan potkut.

Kulukuri. Kokenut viisikymppinen saa kenkää, koska kaksikymppinen on selvästi halvempi työntekijä.

Joskus kokeneiden irtisanominen kostautuu, mutta yleensä ei. Kaikkia töitä ei tarvitse tehdä hyvin, ja nuorella menee oppimiseen verrattain lyhyt aika. Ajatelkaa esimerkiksi kokenutta Siwan kassaa, asiantuntevaa Alkon myyjää tai ylipätevää koulun opettajaa: asiakas ei valita, vaikka työntekijä vaidettaisiin selvästi huonompaa ja halvempaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä myös ihmettelen. Oon yläkoulun ope ja pari vuotta sitten kollegani jäädessä eläkkeelle hänen tilalleen ei palkattu ketään. Meille saman aineen opeille jaettiin hänen tuntinsa ylitunteina, joita oli jo alkujaan. Nyt teemme jokainen 7-10 ylituntia/ vko. Työssäjaksaminen on todella koetuksella. Uutta ei kuulemma palkata kun tulee kalliimmaksi kuin teettää meillä.

Miten noin voidaan tehdä??

Vierailija kirjoitti:

Kaksi puolipäiväistä maksaa työnantajalle enemmän kuin yksi kokopäiväinen. Työntekijöistä aiheutuvat kustannukset lisättäisin yrityksen tuotteiden tai palveluiden hintaan. Julkisen sektorin kustannukset katettaisiin nostamalla veroja. Yhä pienempi palkka ja yhä suuremmat kuluttajahinnat ei ole toimiva yhtälö.

Miksi tämä sitten on ihan yleisenä käytäntönä palvelualoilla (kaupan ala, ravintola- ja kahvila-ala, turvallisuusala...), että palkataan mieluummin kaksi osa-aikaista kuin yksi täysaikainen? Siellä työnantajat on hyvin haluttomia palkkaamaan täysaikaisia? Luulisi heidän palkkaavan niitä, jos se olisi halvempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteleeko joku, että suomalaista poliitikkoa kiinnostaa Suomen etu? Ei ne pullaperseet osaa ajatella muuta kuin seuraavaa palkankorotustaan.

Tutkimusten mukaan kuusituntinen työpäivä on aivan yhtä tehokas kuin kahdeksantuntinenkin. Sipilä ei vaan ole ikinä itse töitä tehnyt niin ei tajua, että varsinkin vähän hankalampaa työtä tehdessä kaikki paukut on menneet kuudessa tunnissa. Loput pari työtuntia ihmiset viettää juoruten ja iltapäivälehtiä lukien.

Perustele väitteesi siitä että Sipilä ei olisi töitä tehnyt!! Helvetin mikä uuno kommentoija. Mitä itse olet saanut aikaan? Ei sinne korkealle pallille pelkästään inisemällä pääse!

EI niin vaan kusettamalla.

Vierailija kirjoitti:

Puheet työajan lyhentämisestä ovat taloutta ymmärtämättömien propagandaa. Jos on investoinut osaamiseen (kokemus ja koulutus) tai vaikka työvälineisiin (esim. kaivinkone), pitää niitä käyttää täydellä teholla silloin, kun on kysyntää. 

Aloilla, jossa työ ei vaadi pitkää koulutusta ja kaikki työntekijät ovat suurin piirtein yhtä hyviä, työn jakaminen voisi toimia. Niin itse asiassa tapahtuu esimerkiksi kaupan alalla, missä moni tekee 4-6 tunnin päivää. Silti nollatuntisopimuksista tai osa-aikaisuudesta liian pienellä tuntimäärällä valitetaan. 

Aloituksessa ehdotettiin myös palkan alentamista työajan mukana. Se ei oikein toimisi ainakaan matalapalkka-aloilla, koska niillä osa-aikatyön palkoilla ei vain elä ja sen takia niistä tuntimääristä valitetaan. Palkka pitäisi pystyä pitämään samana kuin täyspäivätyössä ja vain se työ jaettaisiin tasaisemmin ja työaikaa lyhennettäisiin kaikilta esim. 80 prosenttiin.

Toimisikohan tuo sitten, jos se otettaisiin vaikka vain matalapalkka-aloilla käyttöön? En tiedä? Ei tarvitsisi maksaa työttömyyskorvausta niiden alojen työttömille eikä soviteltua päivärahaa heille, jotka ei tule nykyisellä palkallaan toimeen. Jos joku parempipalkkainen olisi tästä kateellinen, niin sopii downshiftata ja vaihtaa alaa näihin hommiin?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksei töitä voida jakaa. Jokaisen työtä tekisi kaksi, kumpikin saisi puolet ... 75 % alkuperäisestä palkasta. Miksei näin tehdä johtuu päättäjien näköalattomuudesta ja työssä käyvien (itsekin) itsekkyydestä. Useimmilla aloilla tällainen järjestely on täysin mahdollista. On tietysti huippuosaamista vaativia aloja, joissa tämä ei toimi, mutta näillä aloilla olevat eivät työttömyydestä muutenkaan kärsi.

Oletetaan, että sinulla on työ, jonka tekemiseen on suunniteltu 7h päivässä. Jos tuo työ jaetaan, työskentelet 3,5h päivässä. Normaalisti saat näppiin 1900e/kk, mutta kun jaat työsi toisen kanssa, saatkin vajaan tonnin. Mistä olet sitten valmis luopumaan? Vedestä, jätteenkuljetuksesta, sähköstä, lämmöstä, asunnosta, ruoasta, lääkkeistä, vaatteista, puhelimesta? Koska tonni kuukaudessa ei todellakaan riitä yhtään mihinkään saati motivoi työntekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi puolipäiväistä maksaa työnantajalle enemmän kuin yksi kokopäiväinen. Työntekijöistä aiheutuvat kustannukset lisättäisin yrityksen tuotteiden tai palveluiden hintaan. Julkisen sektorin kustannukset katettaisiin nostamalla veroja. Yhä pienempi palkka ja yhä suuremmat kuluttajahinnat ei ole toimiva yhtälö.

Miksi tämä sitten on ihan yleisenä käytäntönä palvelualoilla (kaupan ala, ravintola- ja kahvila-ala, turvallisuusala...), että palkataan mieluummin kaksi osa-aikaista kuin yksi täysaikainen? Siellä työnantajat on hyvin haluttomia palkkaamaan täysaikaisia? Luulisi heidän palkkaavan niitä, jos se olisi halvempaa?

Työajat. On aloja, joilla on vuorokaudessa sekä ruuhkahuippuja että hiljaisempia hetkiä. Ei kukaan halua sellaista työtä, jossa ensin aamusta olet neljä  tuntia töissä, sitten menet viideksi tunniksi vapaalle ja sen jälkeen tulet tekemään loput neljä tuntia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi puolipäiväistä maksaa työnantajalle enemmän kuin yksi kokopäiväinen. Työntekijöistä aiheutuvat kustannukset lisättäisin yrityksen tuotteiden tai palveluiden hintaan. Julkisen sektorin kustannukset katettaisiin nostamalla veroja. Yhä pienempi palkka ja yhä suuremmat kuluttajahinnat ei ole toimiva yhtälö.

Miksi tämä sitten on ihan yleisenä käytäntönä palvelualoilla (kaupan ala, ravintola- ja kahvila-ala, turvallisuusala...), että palkataan mieluummin kaksi osa-aikaista kuin yksi täysaikainen? Siellä työnantajat on hyvin haluttomia palkkaamaan täysaikaisia? Luulisi heidän palkkaavan niitä, jos se olisi halvempaa?

Työajat. On aloja, joilla on vuorokaudessa sekä ruuhkahuippuja että hiljaisempia hetkiä. Ei kukaan halua sellaista työtä, jossa ensin aamusta olet neljä  tuntia töissä, sitten menet viideksi tunniksi vapaalle ja sen jälkeen tulet tekemään loput neljä tuntia. 

No kyllähän tuota käytetään paljon sellaisissakin paikoissa, joissa se yksi työntekijä voisi tehdä sen toisenkin työt... Ja ihan putkeen normaalin työpäivän/vuoron verran. Tai on niitä paikkoja, missä osa-aikatekijä A tekee 8h ma, ti ja ke ja osa-aikatyöntekijä tekee 8h to ja pe. Sitä A:ta ketuttaa ja paljon, kun hänelle ei annettu noita B:n vuoroja, vaikka pitäisi ja tämä palkattiin A:n jälkeen kysymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksei töitä voida jakaa. Jokaisen työtä tekisi kaksi, kumpikin saisi puolet ... 75 % alkuperäisestä palkasta. Miksei näin tehdä johtuu päättäjien näköalattomuudesta ja työssä käyvien (itsekin) itsekkyydestä. Useimmilla aloilla tällainen järjestely on täysin mahdollista. On tietysti huippuosaamista vaativia aloja, joissa tämä ei toimi, mutta näillä aloilla olevat eivät työttömyydestä muutenkaan kärsi.

Oletetaan, että sinulla on työ, jonka tekemiseen on suunniteltu 7h päivässä. Jos tuo työ jaetaan, työskentelet 3,5h päivässä. Normaalisti saat näppiin 1900e/kk, mutta kun jaat työsi toisen kanssa, saatkin vajaan tonnin. Mistä olet sitten valmis luopumaan? Vedestä, jätteenkuljetuksesta, sähköstä, lämmöstä, asunnosta, ruoasta, lääkkeistä, vaatteista, puhelimesta? Koska tonni kuukaudessa ei todellakaan riitä yhtään mihinkään saati motivoi työntekoon.

Neljän tunnin työpäivä ja tonni käteen kuulostaa oikein hyvältä! Se mahdollistaisi työssäkäynnin silloin kun lapset ovat alle kouluikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Meinaatteko, että työttömistä löytyisi hyvä tekijä tekemään nykyisten työllisten hommia yhtä tehokkaasti. Joo niin varmaan... Ero hyvän ja huonon työntekijän välillä näkyy jo suorittavissa töissä, puhumattakaan luovuutta vaativista hommista.

Ihan jo koulutuksen puolesta, miettikää nyt vähän:  etsikääpä kortistosta ne kirurgit, hammaslääkärit ym "jakamaan" nykyisten työtä.

Lääkärit on oikeastaan ainoa ammattiryhmä, jossa työttömyyttä ei ole, kiitos pienten koulutuskiintiöiden (eli kiitos lääkäriliiton). Joten aika surkean esimerkin valitsit. Lähes kaikista muista korkeakoulututkintoakin vaativista ammattiryhmistä löytyy työttömiä pilvin pimein. Ei me työssäkäyvät olla yhtään sen parempia työntekijöitä, että olisimme nimenomaan sillä sen paikkamme ansainneet, vaikka olisihan se tietysti kiva uskotella itselleen niin.

Työn uusjako on oikeasti ainoa järkevä toimenpide tulevaisuudessa. Ei ensinnäkään ole mitään järkeä istuttaa toista puolta kansasta kotona toimettomana samaan aikaan kun toinen puoli tekee töitä jaksamisensa rajalla. Samoin kuin ei ole mitään järkeä siinä, että toinen puoli kansasta saa palkkaa työstään ja toinen puoli tekee samat hommat jollain 9 e/pvä orjakorvauksella. Odotan sitä päivää, kun tämä ymmärretään ihan yleisesti, eikä leikitä, että asiat ovat niin kuin aina ennenkin on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksei töitä voida jakaa. Jokaisen työtä tekisi kaksi, kumpikin saisi puolet ... 75 % alkuperäisestä palkasta. Miksei näin tehdä johtuu päättäjien näköalattomuudesta ja työssä käyvien (itsekin) itsekkyydestä. Useimmilla aloilla tällainen järjestely on täysin mahdollista. On tietysti huippuosaamista vaativia aloja, joissa tämä ei toimi, mutta näillä aloilla olevat eivät työttömyydestä muutenkaan kärsi.

Oletetaan, että sinulla on työ, jonka tekemiseen on suunniteltu 7h päivässä. Jos tuo työ jaetaan, työskentelet 3,5h päivässä. Normaalisti saat näppiin 1900e/kk, mutta kun jaat työsi toisen kanssa, saatkin vajaan tonnin. Mistä olet sitten valmis luopumaan? Vedestä, jätteenkuljetuksesta, sähköstä, lämmöstä, asunnosta, ruoasta, lääkkeistä, vaatteista, puhelimesta? Koska tonni kuukaudessa ei todellakaan riitä yhtään mihinkään saati motivoi työntekoon.

Millä perusteella sen toisen sitten pitää luopua, siis sen, joka on kokonaan vailla työtä? Miksi toisella on oikeus työhön ja siitä maksettavaan palkkaan ja toisella ei? Tuota epätasa-arvoa ei nykyään selitä mikään koulutus, kokemus tai henkilökohtaiset ominaisuudetkaan.

Mä kyselin tätä samaa joskus, mutta sain paljon nuivempia vastauksia kuin tässä ketjussa nyt. Alankin jo toivoa, että tämä keskutelu muuttuisi joskus laajemmaksikin.

Minulla on vakituinen työpaikka itselleni väärältä alalta. Opiskelin uuden ammatin ja hain ensi syksyksi taas uuteen kouluun tarkoituksenani vielä joskus saada työpaikka muulta alalta. Nykyisestä työpaikasta olen vähän väliä sairauslomilla kun en siihen oikein kykene. Uuden alan töitä ei vaan ole. Ei ole halpaa tämmöinenkään työnantajalle kun sijaisia tarvitaan jatkuvasti ja kela maksaa sairauspäivärahoja. Olen työskennellyt myös osasairauspäivärahalla 60% työajalla välillä.

Jos ei tulevakaan koulutus tuo uuden alan työpaikkaa, on varmaan pakko alkaa tehdä puolikasta työaikaa puolikkaalla palkalla että jaksaa. Muutan sitten vaikka telttaan tai kommuuniin asumaan että se palkka riittää...

Tällä palstalla puhuttiin aikanaan vuosia sitten siitä, miten sähköautot ovat lähivuosien juttu ja dieselit kaikinpuolin epäilyttäviä. Noh, nyt tämä on yleinen mielipide.

Eli jos me nyt täällä ollaan sitä mieltä, että työn jakaminen on oikeasti hyvä idea ja tulevaisuutta, eiköhän tästä tule yleinen mielipide muutaman vuoden sisällä.