Henkisesti epätyydyttävä liitto

Olen naimisissa itseäni huomattavasti nuoremman miehen kanssa. Fyysinen läheisyys toimii mutta psyykkisesti olemme valovuoden päässä toisistamme. Teemme molemmat pitkää päivää töissä, vapaapäivät osuvat usein eri päiville. Illalla töiden jälkeen mieheni viettää aikansa puhelimellaan siihen asti kun on jokailtaisen seksin aika ja sitten nukkumaan. Emme käy hyviä keskusteluja, emme tee juurikaan asioita yhdessä kodin ulkopuolella - emmekä kyllä kotonakaan. Vapaapäivät hän makaa puhelimellaan ja saattaa käydä kavereidensa luona, omani menee kotitöissä ja lasten kanssa. Asumme ikänkuin saman katon alla mutta meillä on aivan erilliset elämät. Itse kaipaisin hyvää kumppanuutta ja tiimiä, toisen seurasta nauttimista, yhteisiä projekteja ja yhteisiä unelmia, kiinnostusta toisen hyvinvoinnista ja toisen ajatuksista.. Sitä kaikkea mikä mielestäni kuuluu hyvään vastavuoroiseen parisuhteesee. Miehelläni on ilmeisesti ihan toisenlainen ajatus.. Taloudellisen vastuun hän ottaa perisuhteessamme mutta muunlaista juuri ei. Olen ihan pihalla - toisaalta hellyys ja läheisyys on ihanaa, ja mieheni on usein aloitteentekijä halailuun ja suukotteluun, mutta henkinen etäisyys kalvaa minua päivittäin. Mietin mitä järkeä tässä enää on - kyllä perhe-elämän täytyy merkitä muutakin kuin nimeä ovessa ja kivaa sängyssä ollakseen tyydyttävää.