Onko lääkärimiehet haluttuja puolisoita?
Tuolla on ketjuja hoitaja- ja lääkärinaisesta puolisona. Ajattelin tämän innoittamana aloittaa ensimmäisen ketjuni AV:llä.
Miten on, arvon naiset, kelpaako lääkärimies? Itse olen kolmekymppinen "maalaisterveyskeskuksessa" (suuren kaupungin vieressä) työskentelevä lääkäri. Hiljaista on ollut parisuhderintamalla jo pitkään. En yleensä tuo ammattia esiin ellei joku erikseen kysy, monesti myös sanon olevani töissä terveysenhuoltoalalla. Pelottaako lääkärimies puolisona? Liian pitkät päivät? Päivystykset? Työorientoituminen?
Mielipiteitä, kiitos!
Kommentit (68)
Samanpalkkaisia löytyy insinööreistä, joten eipä tuossa eroja ole muissa kuin osaamistaidoissa.
Sama se mikä on ammatti,kaikki on loppupeleissä kiinni miehen luonteesta,se on se tärkein(minkä kanssa joutuu elämään)
Hei kerropa sinä, kun olet lääkiksen käynyt, että pitääkö tuo paikkaansa, että naispuoliset opiskelijakaverisi olivat useimmat jo parisuhteissa opiskelun aikana, kuten tuolla toisessa ketjussa väitetään? Siis enemmän kuin miespuoliset. Ja tuliko opiskelijakavereitten kesken pareja opintojen aikana?
Tossa vieressä just nukkuu lääkärimies, pirtua siihen melkosesti eilen uppos. En tiiä kelpaisiko elämänkumppaniksi, fiksu kyllä joo, mutta muuten meillä ei taida oikein klikata🤔 Kiva kämppä tällä miehellä kyllä on.
Koetteko, että lääkäri ammattina antaisi mahdollisesti anteeksi jotain puutteita vaikkapa ulkonäössä? Luonne on toki tärkeä. Onko lääkärit kokemuksienne mukaan enemmän "tietyn luonteisia", kuin vaikkapa juuri mainitut insinöörit?
Aloittaja
No minä sanon näin. Olen ollut 16v kätilönä ja sairaalassa töissä, tutustunut/kuullut paljon. Sanon usein nuorille et älkää seurustelko lääkärin kanssa (huumorimielessä osittain tietty) kosk heillä ei oo elämää ja liian monille ura nousee päähän. En tiedä miksi näin on. Parhaimpia ystäviä oli naislääkäri muutama vuosi sitten mutta harvoin enää tavataan koska hänelle työ kaikkein tärkein, on myös privaattipuolella. Harmi, oltiin läheisiä. Nytkin olen paljon toisen naislääkärin kanssa joka on ensimmäinen mun vuosien aikana joka ei laita työ tärkeysruutuun yksi, vaan ystävyys on tärkeämpi. Ja eläminen. Upea ihminen, ja niin vaatimaton joka asiassa (asunto, vaatteet, syöminen yms) ettei ikinä arvaisi ammattia. Mutta tosiaan, jos yksi semmoinen tullut vastaan urani aikana niin....uskon että moni joka haluaa lääkäriksi (-erikois) ovat uraihmisiä. Miten ap itse ajattelet?
Kahden uraihmisisen parisuhde on haastava..toisen täytyy silloin kyllä luovuttaa ja antaa toiselle mahdollisuus,valitettavasti.
Niin...nro 8 jatkaa. En ole ystävänä IKINÄ käyttänyt hyväksi se että ystävä lääkäri, semmoista inhoan yli kaiken. Emme puhuta hoitoasioita, vaivoista enkä ole ikinä pyytänyt esim reseptiä näiltä mun ystäviltä, vaan silloin kysyn toiselta lääkäriltä. No....ultralla hän kerran katsoi kun tuli akuutti kipu ja hän sattui päivystämään.
Vierailija kirjoitti:
Hei kerropa sinä, kun olet lääkiksen käynyt, että pitääkö tuo paikkaansa, että naispuoliset opiskelijakaverisi olivat useimmat jo parisuhteissa opiskelun aikana, kuten tuolla toisessa ketjussa väitetään? Siis enemmän kuin miespuoliset. Ja tuliko opiskelijakavereitten kesken pareja opintojen aikana?
Lääkiksen kurssi on aika tiivis porukka ja kuuden vuoden aikana ehtii hyvin tutustua kaikkiin. Hyviä kaveriporukoita syntyy kyllä, ei kovin paljon pareja oman kurssin sisällä. Muutama pariutui heti alkuvuosina ja nyt on jo lapsiakin. Muutaman tiedän koulun jälkeen pariutuneen kurssikavereiden kanssa.
Naiset etenkin pariutui paljon pois päin lääkiksestä eli kauppis/oikis suuntaan. Miehet pystyi aika karkeasti jakamaan muutamaan ryhmään: pelaajatyyppiset, jotka selvästi nauttivat lääkisstatuksen eduista naisopiskelijoiden keskuudessa (näistä on muuten lähes poikkeuksetta tulossa kirurgeja ja anestesiologeja, go figure...). Sitten oli sellaiset harmaat perusmiehet, joihin lasken itseni. Tutustutaan helposti uusiin ihmisiin, mutta jostain syystä harvalla loksahtaa parisuhdetta. Kolmas porukka oli selvästi uraorientoituneet, joilla vapaa-ajankin täytti tutkimustyö ja pänttääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kerropa sinä, kun olet lääkiksen käynyt, että pitääkö tuo paikkaansa, että naispuoliset opiskelijakaverisi olivat useimmat jo parisuhteissa opiskelun aikana, kuten tuolla toisessa ketjussa väitetään? Siis enemmän kuin miespuoliset. Ja tuliko opiskelijakavereitten kesken pareja opintojen aikana?
Lääkiksen kurssi on aika tiivis porukka ja kuuden vuoden aikana ehtii hyvin tutustua kaikkiin. Hyviä kaveriporukoita syntyy kyllä, ei kovin paljon pareja oman kurssin sisällä. Muutama pariutui heti alkuvuosina ja nyt on jo lapsiakin. Muutaman tiedän koulun jälkeen pariutuneen kurssikavereiden kanssa.
Naiset etenkin pariutui paljon pois päin lääkiksestä eli kauppis/oikis suuntaan. Miehet pystyi aika karkeasti jakamaan muutamaan ryhmään: pelaajatyyppiset, jotka selvästi nauttivat lääkisstatuksen eduista naisopiskelijoiden keskuudessa (näistä on muuten lähes poikkeuksetta tulossa kirurgeja ja anestesiologeja, go figure...). Sitten oli sellaiset harmaat perusmiehet, joihin lasken itseni. Tutustutaan helposti uusiin ihmisiin, mutta jostain syystä harvalla loksahtaa parisuhdetta. Kolmas porukka oli selvästi uraorientoituneet, joilla vapaa-ajankin täytti tutkimustyö ja pänttääminen.
Kiitos vastauksesta! :)
Vierailija kirjoitti:
No minä sanon näin. Olen ollut 16v kätilönä ja sairaalassa töissä, tutustunut/kuullut paljon. Sanon usein nuorille et älkää seurustelko lääkärin kanssa (huumorimielessä osittain tietty) kosk heillä ei oo elämää ja liian monille ura nousee päähän. En tiedä miksi näin on. Parhaimpia ystäviä oli naislääkäri muutama vuosi sitten mutta harvoin enää tavataan koska hänelle työ kaikkein tärkein, on myös privaattipuolella. Harmi, oltiin läheisiä. Nytkin olen paljon toisen naislääkärin kanssa joka on ensimmäinen mun vuosien aikana joka ei laita työ tärkeysruutuun yksi, vaan ystävyys on tärkeämpi. Ja eläminen. Upea ihminen, ja niin vaatimaton joka asiassa (asunto, vaatteet, syöminen yms) ettei ikinä arvaisi ammattia. Mutta tosiaan, jos yksi semmoinen tullut vastaan urani aikana niin....uskon että moni joka haluaa lääkäriksi (-erikois) ovat uraihmisiä. Miten ap itse ajattelet?
Olet varmaankin sen verran vanhempaa ikäpolvea, että saman ikäisistä lääkäreistä läytyy paljon todella uraorientoituneita. Ymmärtääkseni nuoremmalla lääkäripolvella vapaa-aika on ykkösasia ja työ on "vaan työtä". Sellaiset wanhan liiton lääkärit kokivat, että lääkäriys on elämäntapa eikä varsinainen työ.
Erikoislääkäreiksihän melkein kaikki päätyy jossain vaiheessa. Kirurgian alalle suuntautuvilla on todella kova keskinäinen kilpailu työpaikoista ja maineesta eli se porukka on aika työkeskeistä. Aamaan poppoon mahtuu kardiologit ja anestesiologit. Usein vielä väännetään väitöskirjaa illat ja viikonloput. Silloin voi olla vaikea sovittaa perhettä samaan tahtiin. Myös päivystysvelvoite sairaalapuolella on monilla aloilla rankka eli voi olla 3-6 etupäivystystä (ilta-yö tai viikonloppuvuorokausi) juuri erikoistumassa olevilla.
Aloittaja
Pahoittelut muuten kirjoitusvirheistä. Näpyttelen kännykällä niin tulee herkemmin virheitä. :)
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Sama se mikä on ammatti,kaikki on loppupeleissä kiinni miehen luonteesta,se on se tärkein(minkä kanssa joutuu elämään)
Enemmänkin se on kyllä miehen ulkonäöstä kiinni tapailuvaiheessa
Nämähän ne ovat. Lääkäri lentäjä juristiDI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kerropa sinä, kun olet lääkiksen käynyt, että pitääkö tuo paikkaansa, että naispuoliset opiskelijakaverisi olivat useimmat jo parisuhteissa opiskelun aikana, kuten tuolla toisessa ketjussa väitetään? Siis enemmän kuin miespuoliset. Ja tuliko opiskelijakavereitten kesken pareja opintojen aikana?
Lääkiksen kurssi on aika tiivis porukka ja kuuden vuoden aikana ehtii hyvin tutustua kaikkiin. Hyviä kaveriporukoita syntyy kyllä, ei kovin paljon pareja oman kurssin sisällä. Muutama pariutui heti alkuvuosina ja nyt on jo lapsiakin. Muutaman tiedän koulun jälkeen pariutuneen kurssikavereiden kanssa.
Naiset etenkin pariutui paljon pois päin lääkiksestä eli kauppis/oikis suuntaan. Miehet pystyi aika karkeasti jakamaan muutamaan ryhmään: pelaajatyyppiset, jotka selvästi nauttivat lääkisstatuksen eduista naisopiskelijoiden keskuudessa (näistä on muuten lähes poikkeuksetta tulossa kirurgeja ja anestesiologeja, go figure...). Sitten oli sellaiset harmaat perusmiehet, joihin lasken itseni. Tutustutaan helposti uusiin ihmisiin, mutta jostain syystä harvalla loksahtaa parisuhdetta. Kolmas porukka oli selvästi uraorientoituneet, joilla vapaa-ajankin täytti tutkimustyö ja pänttääminen.
Kiitos vastauksesta! :)
Ai niin! Naisista veikkaan, että noin puolet pariutui kouluvuosien aikana pysyvästi. Osa vaihtoi siippaa kuin sukkia, monesti olivat muutenkin "tietyn tyyppisiä", villiä nuoruutta kai halusivat. Miehistä veikkaan, että noin kolmasosa pariutui pysyvästi. Niillä pelaajamiehillä taitaa vieläkin olla senverran kova kysyntä, että eivät ole vakiintuneet. Heitä oli kuitenkin ehkä 15 henkeä 100 opiskelijan kurssilla.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kerropa sinä, kun olet lääkiksen käynyt, että pitääkö tuo paikkaansa, että naispuoliset opiskelijakaverisi olivat useimmat jo parisuhteissa opiskelun aikana, kuten tuolla toisessa ketjussa väitetään? Siis enemmän kuin miespuoliset. Ja tuliko opiskelijakavereitten kesken pareja opintojen aikana?
Lääkiksen kurssi on aika tiivis porukka ja kuuden vuoden aikana ehtii hyvin tutustua kaikkiin. Hyviä kaveriporukoita syntyy kyllä, ei kovin paljon pareja oman kurssin sisällä. Muutama pariutui heti alkuvuosina ja nyt on jo lapsiakin. Muutaman tiedän koulun jälkeen pariutuneen kurssikavereiden kanssa.
Naiset etenkin pariutui paljon pois päin lääkiksestä eli kauppis/oikis suuntaan. Miehet pystyi aika karkeasti jakamaan muutamaan ryhmään: pelaajatyyppiset, jotka selvästi nauttivat lääkisstatuksen eduista naisopiskelijoiden keskuudessa (näistä on muuten lähes poikkeuksetta tulossa kirurgeja ja anestesiologeja, go figure...). Sitten oli sellaiset harmaat perusmiehet, joihin lasken itseni. Tutustutaan helposti uusiin ihmisiin, mutta jostain syystä harvalla loksahtaa parisuhdetta. Kolmas porukka oli selvästi uraorientoituneet, joilla vapaa-ajankin täytti tutkimustyö ja pänttääminen.
Kiitos vastauksesta! :)
Ai niin! Naisista veikkaan, että noin puolet pariutui kouluvuosien aikana pysyvästi. Osa vaihtoi siippaa kuin sukkia, monesti olivat muutenkin "tietyn tyyppisiä", villiä nuoruutta kai halusivat. Miehistä veikkaan, että noin kolmasosa pariutui pysyvästi. Niillä pelaajamiehillä taitaa vieläkin olla senverran kova kysyntä, että eivät ole vakiintuneet. Heitä oli kuitenkin ehkä 15 henkeä 100 opiskelijan kurssilla.
Aloittaja
Kiitos vielä tästä lisäinfosta. Tämä on muuten aika samanlainen tilanne kuin omalla alallani, jolla tosin on paljon vähemmän vuosittain ihmisiä opiskelemassa. Vetovoimainen ala myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kerropa sinä, kun olet lääkiksen käynyt, että pitääkö tuo paikkaansa, että naispuoliset opiskelijakaverisi olivat useimmat jo parisuhteissa opiskelun aikana, kuten tuolla toisessa ketjussa väitetään? Siis enemmän kuin miespuoliset. Ja tuliko opiskelijakavereitten kesken pareja opintojen aikana?
Lääkiksen kurssi on aika tiivis porukka ja kuuden vuoden aikana ehtii hyvin tutustua kaikkiin. Hyviä kaveriporukoita syntyy kyllä, ei kovin paljon pareja oman kurssin sisällä. Muutama pariutui heti alkuvuosina ja nyt on jo lapsiakin. Muutaman tiedän koulun jälkeen pariutuneen kurssikavereiden kanssa.
Naiset etenkin pariutui paljon pois päin lääkiksestä eli kauppis/oikis suuntaan. Miehet pystyi aika karkeasti jakamaan muutamaan ryhmään: pelaajatyyppiset, jotka selvästi nauttivat lääkisstatuksen eduista naisopiskelijoiden keskuudessa (näistä on muuten lähes poikkeuksetta tulossa kirurgeja ja anestesiologeja, go figure...). Sitten oli sellaiset harmaat perusmiehet, joihin lasken itseni. Tutustutaan helposti uusiin ihmisiin, mutta jostain syystä harvalla loksahtaa parisuhdetta. Kolmas porukka oli selvästi uraorientoituneet, joilla vapaa-ajankin täytti tutkimustyö ja pänttääminen.
Kiitos vastauksesta! :)
Ai niin! Naisista veikkaan, että noin puolet pariutui kouluvuosien aikana pysyvästi. Osa vaihtoi siippaa kuin sukkia, monesti olivat muutenkin "tietyn tyyppisiä", villiä nuoruutta kai halusivat. Miehistä veikkaan, että noin kolmasosa pariutui pysyvästi. Niillä pelaajamiehillä taitaa vieläkin olla senverran kova kysyntä, että eivät ole vakiintuneet. Heitä oli kuitenkin ehkä 15 henkeä 100 opiskelijan kurssilla.
Aloittaja
Kiitos vielä tästä lisäinfosta. Tämä on muuten aika samanlainen tilanne kuin omalla alallani, jolla tosin on paljon vähemmän vuosittain ihmisiä opiskelemassa. Vetovoimainen ala myös.
Mahtaako olla psykologia tai oikeustieteellinen?
Aloittaja
Kyllä ovat, ihan kaikenlaiset lääkärimiehet ovat haluttuja puolisoita, myös ne joilla on jo puoliso ja lapset.