Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla parisuhteessa olevilla tällaista "elämäntapaa"?
11.03.2017 |
Olen asunut mieheni kanssa vuoden yhdessä, seurustelua on takana 2 vuotta. Olen tänä aikana nähnyt miehen kavereista muutaman. Pelkästään piti tervehtiä. Kumpikaan meistä ei mielellään haluaisi toista kertaa siihen tilanteeseen, että minä näkisin hänen kavereitaan.
Mieheni syy on se, että suurin osa kavereista on vain sellaisia tuttavia joihin ei ole erityistä suhdetta. Joten turha minuakaan on heille esitellä. Lisäksi mies pitää ajatusta ahdistavana. Minunkin mielestäni olisi liian ahdistavaa nähdä miehen kavereita. Sain traumoja jo siitä tervehtimisestä. Itselläni ei kavereita ole.
Onko kenelläkään muilla samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, varmasti sovitte toisillenne hyvin, jos kummankin mielestä on ahdistavaa tervehtiä ihmisiä.
Niin, onhan tästä sosiaalisten tilanteiden pelosta aina harmia (minulla myös normaalia vaikeampi valikoiva puhumattomuus todettu lapsena) mutta onneksi löytyi mies joka ymmärtää. Yhdessä ollaan saatu halua olla välillä rohkeampia, tuemme toisiamme vaikeissa tilanteissa.
Eivätpä muuten miehen kaveritkaan ole minua halunneet nähdä, joskus kyselleet miksei minua otettu mukaan juomaan kaljaa (en juo alkoholia). Kuulema juoruja myös liikkuu, ihmetellään piilotteleeko mies minua. Välillä tunnen vihaa tuollaisia ihmisiä kohtaan. Keskittyisivät omaan elämäänsä. ap
Tää olis kannattanut kertoa heti aloitusviestissä, selventää aika paljon asiaa. Tosin arvasin kyllä, että varamaan jonkulainen ongelma taustalla, koska kuulostaa niin erikoiselta. Voisko se miehesi vaikka selittää, että sulla tällaiset diagnoosit, siksi at halua tavata? Vai pahentaisiko se vaan juoruamista?
Se todennäköisesti pahentaisi juoruamista. Ei hän omistakaan peloista ole isolle porukalle kertonut. Toiselle parhaalle kaverilleen hän ainakin on kertonut minun olevan vähän hiljainen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, eläkää omaa elämäänne teille sopivalla tavalla. On hienoa, että olette löytäneet toisenne ja tuette toisianne.
Saatte olla juuri niin paljon omissa oloissanne, kun haluatte. Ette tarvitse siihen lupaa av-raadilta :-)
Kiitos kannustuksesta. :) Pitäisi yrittää olla huomioimatta kaikkia mielipiteitä ja elää huoletta omalla tavalla. ap
Ap jos olisit heti aloituksessa kertonut vähän avoimemmin sosiaalisten tilanteiden pelosta jne niin kommentit olisivat varmaan ollut ystävällisempiä. Te elätte elämäänne niin kuin elätte :)
Vierailija kirjoitti:
8 vuotta suhdetta takana. Emme vietä aikaa yhdessä kummankaan kavereiden kanssa. Molemmat tapaa kaverinsa ja sukunsa ihan itsekseen.
Itsekin yritän ajaa meillä läpi tätä kumpikin tapaa oman sukunsa. Miehen suku hangoittelee vastaan. Miten onnistui? Oliko mielensäpahoituksia? Meillä äitini ymmärtää koska olen vääntänyt rautalangasta, että kun meillä on paljon sukua ja miehelläkin on. Olisi meillä mieheni kanssa melkein joka vkl jonkun nimipäivää. Ennen suhdetta sai edes silloin tällöin "olla rauhassa", en siis nauti sosiaalisista tapahtumista, jos se ei vielä välittynyt läpi :D
Mieheni kun vielä anopille vääntäisi tämän ni ai että :)
Ei introvertit halua ystäviä kasakaupalla. Joskus on ihme että parisuhteessa jaksavat sitä toista ja varmaan siitä rakkaastakin tarvitsee tilaa aina välillä ja sitten hengaa puolituttujen kanssa tai vain yksin. Yksin on ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pärjäätte työelämässä? Vai oletteko onnistuneet löytämään työn, jossa saa olla täysin yksin?
Opiskelemme vielä. Mies on tehnyt töitä kesäisin (yleensä tehtaassa), aika rasittuneena tuli sieltä aina takaisin. Perjantai oli pahin päivä kun silloin ihmiset olivat puheliaita. Itse aion ehkä hakeutua siivoojaksi. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulistatte vähän omituisilta tyypeiltä, sinä sekä miehesi. Vaikea kuvitella ettei tapaisi miehen kavereita pidemmässä parisuhteessa. Huh huh, kaikenlaisia tyyppejä näköjään löytyy ...
Omituisen tyypin määritelmä =Pelkää sosiaalisia tilanteita? Ok... Outoa että tällä palstalla on keskusteluja joissa ihmiset kertovat olevansa ujoja/introverttejä ja saavat sitten paljon ymmärrystä. Kun kerron konkreettisen esimerkin haukutaan hulluksi. Tämä keskustelu on todiste siitä, että ihmiset eivät hyväksy erilaisuutta (joka ei edes lakia riko). Kaikki lytätään mitä ei itse tunne ja tee. Ei yllätä. ap
Ei kukaan ole haukkunut hulluksi. Omituistahan tuo teidän toiminta on. Sitä ei voi kieltää
Älä ota itseesi. Ole omituinen, älä mieti muiden ajatuksia. Tai suutu, jos luulet sinusta puhuttavan.
Älä suhtaudu itseesi liian vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tapaa mun miehen kavereita juurikaan. Tai nykyään ne koostuu lähinnä työkavereista kun nuoruuden kaverit on joko kuolleet tai muuttaneet minne lie tai välit muuten vaan viilentyneet. Eikä muakaan välttämättä esitellä, jos se törmää esim. kaupassa johonkin hyvän päivän tuttuun. Ollaan oltu yhdessä 10v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulistatte vähän omituisilta tyypeiltä, sinä sekä miehesi. Vaikea kuvitella ettei tapaisi miehen kavereita pidemmässä parisuhteessa. Huh huh, kaikenlaisia tyyppejä näköjään löytyy ...
Omituisen tyypin määritelmä =Pelkää sosiaalisia tilanteita? Ok... Outoa että tällä palstalla on keskusteluja joissa ihmiset kertovat olevansa ujoja/introverttejä ja saavat sitten paljon ymmärrystä. Kun kerron konkreettisen esimerkin haukutaan hulluksi. Tämä keskustelu on todiste siitä, että ihmiset eivät hyväksy erilaisuutta (joka ei edes lakia riko). Kaikki lytätään mitä ei itse tunne ja tee. Ei yllätä. ap
No, etpäs tuossa aloituksessa kertonut mistään sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ja mahdollisista muista selittämistä tekijöistä. Aloitusviestistä tuli siksi omituinen kuva teistä, kun esittelit tämän "elämäntavan" kuin se olisi muuten vain kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran olet valinnut enää eristäytyen muista ihmisistä, miksi heidän mielipiteillään on väliä? Miksi mietit mitä muut ajattelevat tai puhuvat sinusta/teistä, jos et aio olla muiden kanssa missä on tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
No ei ole. Me vietetään aikaa molempien kavereiden kanssa. Osa miehen kavereista on nykyään mun kavereita, tapaan ilman miestä. Samoin mun kavereilla voi olla viestittelyä/neuvojen/avun kyselyä mun mieheltä. 3 vuotta yhdessä.
Sama. Paitsi 10v yhdessä.
Suhteessa jotain vikaa, jos ei halua esitellä kumppania kavereille. Häpeä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuollaiset tuntemani ihmiset joko häpeävät puolisoitaan, tai sitten haluavat salata jotain.
Aloitusviesti oli tosiaan vähän hassu, mutta sosiaaliset pelot selittääkin asian. Itse olen hyvin ujo myös enkä välittänyt eksien kavereita nähdä tai heihin sen kummemmin tutustua, mikä nyt on ihan normaalia muutenkin.
Ainut mikä jäi ihmetyttämään,miehesi suhtautuminen asiaan. Että HÄN ei halua sinun tutustuvan? Jos näin on, se on jo kummallista ja ikävää. Oma valinta on oma valinta, itse asiassa varmaan yleisempää olisi suuttua kumppanille siitä ettei halua tutustua kavereihin.
Kuinka pärjäätte työelämässä? Vai oletteko onnistuneet löytämään työn, jossa saa olla täysin yksin?