Miten jotkut voivat pitkästä suhteesta erottuaan muka alkaa heti uuden suhteen toisen kanssa, en ymmärrä

No, se että sinun mielestä se ei ole oikein tai soveliasta, ei tee asiasta vielä väärää. Jokaisella meistä on oma mielipide ja sinäkin saat pitää omasi. Pidä se vaan jatkossa omana tietonasi.

Miehillä on uusi suhde usein jo ennen eroa SEKSIN (ja siivouksen) vuoksi.

Naisten moraalikäsitykset ovat todella usein toisenlaisia eli ensin erotaan ja vasta pitkän ajan jälkeen aloitetaan uusi parisuhde.

Olisi jännää ajatella peniksellä. 

Pitkä suhde, tehnyt surutyön jo valmiiksi kuten jotkut kirjoittivatkin. Olin oikeastaan jo vuoden rakentanut omaa elämääni, osoitteet vaihdettiin sitten lopulta. Ex-miestä en huijannut, hän tiesi missä mennään, vaikka olisi halunnutkin jatkaa. En ollut rikki, vihainen, en elänyt uudestaan nuoruuttani. Vain olin. Ja melkein heti eron jälkeen tapasin nykyiseni.

Tässä vaiheessa tunsin itseni paremmin ja uskon rehellisesti että sovin nykyisen mieheni kanssa paremmin yhteen, kuin eksäni, jonka tapasin teini-iässä. Voisi kliseisesti sanoa, että kasvettiin erilleen. Eksäni löysi myös heti eron jälkeen uuden, mutta asia ei minua pätkääkään kaihertanut. Päinvastoin olin onnellinen hänen puolestaan.

Minäkin käsittelin päässäni eroa monta vuotta ennen varsinaista eroa. Mutta siltikään ei olisi tullut mieleenikään rynnätä uuteen suhteeseen heti edellisen päätyttyä. On se ero silti niin iso juttu, vaikka ihmissuhteeseen liittyvä tunnepuoli olisikin käsitelty. Piti rakentaa osa identiteetistä ihan uudelleen. Piti rakentaa elämän puitteet ja rutiinit uudelleen. Piti ottaa erilainen rooli lasten kanssa. Piti käsitellä menetetyt sukulaisuus- ja kaverisuhteet ja niiden dynamiikan muuttuminen. Tällaisia asioita ajattelen myös uuteen suhteeseen mennessä (miten lapset suhtautuvat, miten tulevaisuus rakentuu, miten vaikuttaa ystävyyssuhteisiin ja sosiaaliseen elämään jne). Ei ainakaan minulle onnistuisi lennossa vaihtaminen, vaikka tunnepuoli olisikin täysin kuollut ja kuopattu. 

Kiintymyssuhäiriö. Puuttuu täysin kyky syvempään tunnesuhteeseen. Näiltä toivottavasti tulevaisuudessa kielletään lisääntyminen.

Vierailija kirjoitti:

helposti jos oikeanlainen ihminen sattuu kohdalle. Minä löysin uuden jotain 2 viikkoa edellisen jätön jälkeen. Pari vuotta oltu nyt yhdessä. Ikuisuuksiako siinä pitäisi velloa kun suhde päättyy?

Näin mullekin kävi. Maanantaina yksi jätti, seuraavana maanantaina tutustuin uuteen, jota olin varmaan etsinyt koko elämäni ajan. Kliseisesti lähikuppilasta, mihin menin erosuruani hukuttamaan, samoin kuin hän, myös tahoillaan eroamassa. Ollaan nyt oltu "laastareita" toisillemme jo 6 vuotta ja vakaa aikomus olisi jatkaa yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa kuten maistraatissa toisillemme joitakin vuosia sitten luvattiin.

Aika nopeasti pitkän suhteen jälkeen menin uuteen suhteeseen. Eroa olin tehnyt jo jonkin aikaa mielessäni, mutta sen asian prosessoiminen ja konkreettinen ero onkin helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin, jos on itse suhteen aikana ollut alakynnessä tajuamattaan ja ajautunut elämään sellaista elämää, mitä kumppani haluaa molempien elävän.

Nyttemmin opin tuostakin kuviosta, että olisi voinut edetä hitaammin. Se suhde kuitenkin tapahtui ja päättyi myöhemmin muista syistä kuin siitä, että se alkoi nopeasti eron jälkeen.

Nykyään olen parisuhteessa, mutta etenemisvauhti vähintäänkin maltillinen.

Perheelliset miehet (varsinkin jos on lapsia enemmän kuin 1) haluavat eron jälkeen jonkun, joka mahdollistaa arjen ja toki aluksi on ihanaa kun on kipinää ja seksiä yms. Ehkä perheelliset miehet ovat mukavuudenhaluisempia kuin perheelliset naiset, vaikea sanoa. Luultavasti on kuitenkin enemmän luonnekysymys, että pystyykö eron jälkeen olla yksin. Itse molempia tapoja kokeneena näkisin, että yksinolo eron jälkeen selkeyttää omaa pärjäämistään ja antaa aikaa ajatella, missä meni viimeksi vikaan (myös itsellä) ja mitä tulevalta kumppanilta haluaa.

Mä olin 4v kestäneessä suhteessa.  Mies löysi erottuamme muutaman päivän päästä uuden.  Itse olen vuoden jälkeen edelleen sinkkuna.  Toiset ei vaan osaa olla yksin.  

Pitkä suhde +15 v, viimeiset 2-3 vuotta yritettiin korjata kärjistyneitä ongelmia, jotka olivat kyllä lievempinä olleet aina läsnä. Samalla tiedostin hyvin selvästi oman osuuteni niissä. Sen, missä pitäisi tehdä itsensä kanssa töitä ja toisaalta sen, missä ei voi yhtään tinkiä ja muuksi muuttua.

Löysin uuden nelisen kuukautta eropäätöksen jälkeen. Harkinta-aikana seurustelu tuntui välillä oudolta. Mies oli kuitenkin todella ihana ja ennenkaikkea kanssani yhteensopiva. Etenimme ehkä tunnetasolla nopsaan, mutta samalla hissuksiin. Ei mm. kuukausiin esitelty muille toisiamme, ei oltu muuttamassa yhteen tai pykäämässä uusperhettä.

Voin myöntää, ettei erosta toipuminen ollut kaikilta osiltaan valmista tuolloin. Olennaista on sekin, että pystyin rehellisesti puhumaan tästäkin uuden kanssa. Vaikka olin välillä vähän ulalla tai surullinenkin, en halunnut myöskään vanhaa takaisin. Sain tilaa kun sitä tarvitsin. Jos kumppani olisi ollut liian epävarma tai kaivannut nopeampaa tahtia, suhde olisi kyllä kaatunut siihen.

Kaikki ei oo niin mustavalkoista.

Minä ja uusi mies elettiin molemmat alkoholistipuolisoiden kanssa 10+ vuotta ennen tapaamistamme. Tapasimme ihan sattumalta ja  meillä vaan synkkas niin hyvin, ettei mitån suruaikaa edellisiin suhteisiin tarvittu. Edelliset suhteet olleet yksipuolisia ja kuolleita jo vuosikaudet kun molempien exät vaan joi tai riehui. Hyvä olo yhdessä vaan tuli heti, kun muutenkin synkkasi kaikin puolin.

Kuusi vuotta kestänyt suhteeni kitui loppumetrejään, en kestänyt enää ex-avomieheni tyyliä elää elämäänsä, asuttiin vielä yhdessä, hän muutti pikkuhiljaa (väsytystaistelua). Tapasin vahingossa baarissa nykyisen aviomieheni ja hän on elämäni rakkaus. Pam! Flajam! Räks! Poks! Kipinät sinkoili ja se oli siinä.

Kannoin vauhdilla ex-avomieheni kamppeet hänen autoonsa ja sanoin onnea jatkoon, sinä muutat nyt.

Ollaan oltu baarituttavuuteni kanssa nyt naimisissa 15 vuotta ja olen aivan hemmetin onnellinen. Näyttää olevan hänkin.

En siis ollut päivääkään yksin eron jälkeen, en käsitellyt eron aiheuttamia traumoja, en opetellut olemaan yksin, en tutustunut itseeni uudestaan, en noudattanut mitään parisuhdeoppaiden ohjeita tai ystävieni neuvoja - tartuin tilaisuuteen (mieheeni) heti kun tapasin hänet ja se totisesti kannatti.