Lue keskustelun säännöt.
Varakas ystäväni vouhkaa hyvätekeväisyydestä, mutta ei anna euroakaa
11.03.2017 |
Onko muilla tällaisia pintakiiltoisia ystäviä, jotka vouhkaavat vihreiden arvojen puolesta ja haukkuvat suomalaista turvapaikkapolitiikkaa sekä ihmisiä, jotka ovat huolestueita omasta turvallisuudestaan turvapaikkapolitiikan johdosta? Saan itse aina haukut, koska olen hänen mielestään liian tiukka. Lahjoitan kuitenkin avustusjärjestöille rahaa, mutta tämä varakas ystäväni on sitä mieltä, että ei hänen tehtävänsä ole antaa rahaa, puhua vaan. No, näitä puhujiahan riittää. Onko muodikasta puhua näistä asioista kalliin hesalaisen kasvisruokaravintolan pöydän ääressä ja maistella laatuviiniä siinä samalla? Usko meni tämänkin tuttavan aitouteen.
Kommentit (13)
toisaalta on sama antaako avustusjärjestölle, kun 100 eurosta jonka antaa avustuksia, ehkä yksi menee apuun. Niinpä kaikki apu pitäisi viedä itse perille asti. esim, maksaa kodittomalle yö hostellissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
toisaalta on sama antaako avustusjärjestölle, kun 100 eurosta jonka antaa avustuksia, ehkä yksi menee apuun. Niinpä kaikki apu pitäisi viedä itse perille asti. esim, maksaa kodittomalle yö hostellissa jne.
Näin taitaa olla. Äitini ei anna ollenkaan rahaa SPR:lle tai Unisefille tms., koska selvitti kerran, kuinka paljon näiden organisaatioiden varoista menee hallinnollisiin kuluihin. Pomot vetää suuria palkkioita, mutta sitten käytetään rahankeruussa hyväksi vapaaehtoisia. Kauheata tällainen bisnes, joka pyörii hyväntekeväisyyden ympräillä.
Itse annan katusoittajille tai Pelastusarmeijalle.
En anna enää minnekään, kun on selvinnyt minne rahat menevät. Niin kuin se kirkon muijakin, jalovaara tms.
En minäkään anna, mutta muutaman kerran vuodessa ja joulun alla oon avustanut suoraan heitä joilla ei ole mitään. 200€/5x lahjakortit lähtee vähävaraisille perheille.
Annan rahat suoraan tarvitsijoille. Pidän kyllä myös saarnan elämänhallinnasta kaupan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En anna enää minnekään, kun on selvinnyt minne rahat menevät. Niin kuin se kirkon muijakin, jalovaara tms.
Piispa Mäkinenkin muistaakseni totesi kerran, että ei ole hänen tehtävänsä osallistua alentamalla palkkaansa Suomen talkoisiin. Olen ottanut tästä esimerkkiä, vaikka en kuulukaan kirkkoon ja palkka on pienempi kuin piispan. Eli ropoakaan en anna keräyksiin.
En anna millekkään hyväntekeväisyys järjestölle mitään. Siitä annetusta eurosta ei mene montakaan senttiä siihen, minkä asiaa ajavat. Jos haluan auttaa, annan sen sitten itse henkilökohtaisesti sille tarvitsevalle. Eipä ole muiden näpit sitten välissä ottamassa osuuksiaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En anna millekkään hyväntekeväisyys järjestölle mitään. Siitä annetusta eurosta ei mene montakaan senttiä siihen, minkä asiaa ajavat. Jos haluan auttaa, annan sen sitten itse henkilökohtaisesti sille tarvitsevalle. Eipä ole muiden näpit sitten välissä ottamassa osuuksiaan..
Niin ja en myöskään osallistu niihin, mitä kerätään ulkomaille. Meillä Suomessakaan ei ole asiat siinä pisteessä, etteikö autettavaa löytyisi. Hoidetaan ensin ne omien kansalaisten asiat siihen pisteeseen, ettei täällä avun tarvitsijoita ole ja aletaan vasta sitten tarjoamaan apua muualle maailmaan. Omat ensin!
En halua tukea näitä, jotka panevat 10 vuotiasta tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään anna, mutta muutaman kerran vuodessa ja joulun alla oon avustanut suoraan heitä joilla ei ole mitään. 200€/5x lahjakortit lähtee vähävaraisille perheille.
Arvostan!
En anna rahaa, mutta annan paljon hyväkuntoista tavaraa ja vaatetta, myös merkkituotteita (en jaksa itse kierrättää kirpputorimyynnin kautta, mutta välillä mietin, että pitäisikö, koska näistä kertyy enemmän, kuin antaisin puhtaana rahana). Lisäksi lapseni vievät koulun keräyksiin rahaa. Keräyksiä on 3-4 vuodessa ja kun lapsia on kolme, niin näistäkin kertyy aika paljon. Kolmanneksi hoidan ja ruokin naapuruston lapsia tavalla, jota lapsemme eivät saa vastapalveluksena takaisin (kunnon ruokaa ja jälkkäriä, niin että lasten silmät loistavat ilosta). Keskustelen pakolaisina Suomeen tulleiden lasten kanssa suomeksi. Olen antanut tilapäishoitoapua yksihuoltajien lapsille joko hätäisen pyynnön jälkeen (ovat huomanneet, että sovin turvaverkostoksi, koska lapset tuntevat minut) tai omasta ehdotuksestani. En ole ottanut edes ruokamaksua näistä, vaikka välillä olen laittanut omat menoni sivuun, kun on ollut tiukkoja paikkoja yh:lla.
Voisin auttaa enemmänkin ja tahdon olla itse näkemässä sen avun perillemenon. Olen kieltäytynyt antamasta yh:lle apua, joka ajatteli, että hän omistautuu työlleen ja minä kyllä katson sitten hänen lapsensa perään. Katson tilapäisesti, haloo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä minulla veroprosentti 37 ja miehelle 45,5. Osallistumme tätä kautta jo ihan tarpeeksi eikä koeta että lisää pitäisi antaa.
Näitä tyyppejä löytyy yliopistolta, usein lukevat jotain mitään sanomatonta oppiainetta. Eivät ole niitä köyhimpiä, vaan usein hesalaisista hyvätuloisista perheistä. Ostavat kalliita kierrätysvaatteita, mutta merkki on tärkeä. Niillä on aikaa miettiä, mihin kivoihin tapahtumiin taas osallistuisivat.