Lue keskustelun säännöt.
Xanor pelasti, vaikka sitä vaarallisena pidetään
10.03.2017 |
Olen hyvin ahdistusherkkä tyyppi, jos kotona on riitaa. Mieheni purkaa minuun stressiänsä, tiuskii ja vetää sen päälle mykkäkoulua, eikä helpolla suostu lopettamaan riitaa, jolloin menen ihan paniikkiin.
Vielä kun tilanne jatkuu ja jatkuu, en edes nuku öitäni kunnolla. Keskustelu jos ei onnistu, ei silloin sopuakaan synny.
Lopulta käännyin lääkärin puoleen, kun mieheni sanoi tuosta syystä johtuen minun olevan seinähullu.
Lääkäri totesi, ettei ole samaa mieltä vaan että jokainen normaalin tunne-elämän omaava ihminen ahdistuu moisesta eikä hän pidä minua sairaana. Mutta miten pärjään ahdistuksen kanssa? Olisiko mitään lääkettä jolla saisin edes yöni nukuttua ja päivällä keskityttyä arkiasioihin.
Hän määräsi miedolla annostuksella bentsoja, mutta vain tilapäiseen käyttöön kun tilanne päällä! Mielellään niitä ei kannata peräkkäisinä päivinä ottaa, sillä riippuvuus syntyy nopeasti.
Hain lisää tietoa netistä, virallisista lähteistä ja käyttäjäkokemuksia. Paljon varoittavia tarinoita löytyi.
Käytin tarpeen mukaan, aina kun miehen kiukuttelu alkoi niin nappia naamaan. Ja kas! Ei enää epätoivoa! Ajatukseni säilyivät ennallaan, mielipiteeni, tunteenikin, mutta ne eivät olleet musertavia.
Fyysinen suorituskyky tosin laski, enää en jaksanut kantaa painavia tavaroita ja kevyt liikunta hengästytti. Seksihalut katosivat ja ruokahalu väheni.
Kun tilanne raukesi, ei lääkkeitä tehnyt mieli. Lääke vie nimittäin sen parhaan terän ajattelusta, enkä mitenkään nauti hönönä olemisesta. Normaali arki on parasta, ja se kun ajatus leikkaa kuin partaveitsi.
Onko muilla perheenäideillä kokemusta vastaavista lääkkeistä eli bentsoista?
Entä terapiasta, millaista tällaiseen vaivaan voisi saada?
Herkkyys on toisaalta hyvä ominaisuus, se tekee minusta hyvän kuuntelijan, mutta huono puoli on siinä, ettei defenssejä löydy kun mies raivoaa.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Kuka pitää vaarallisena? Käsittääkseni ei kukaan. Päinvastoin.
Lääkärit ovat kaikki varoitelleet. Olen saanut tuota kolme kertaa. Kaksi ensimmäistä olivat 0,25 mg, nyt on tuo 0,5 mg. Minusta tämä jälkimmäinen on lähempänä oikeaa annostusta, mutta pelottaa kun paketti loppuu niin nopeasti! Olikohan niitä 30 tablettia kaikkiaan.
Kolme saan ottaa päivässä, todellisuudessa olen ottanut nukahtamiseen kaksi. Ja taas saisi lääkärissä olla istumassa ja mietin, että pitävätkö ne mua jonain narkkarina.
En tiedä onko minulla kyse enemmänkin jo paniikkihäiriöstä. Menen paniikkiin nykyään tosi nopeasti, etenkin jos mies alkaa huutaa. Ja niissä tilanteissa se huuto vaan yltyy. Jos en reagoi, hän pahentaa käytöstään. Jos itken tai panikoin, hän ryhtyy erittäin julmaksi. Huutaa kahta kauheammin kun näkee minut heikkona.
Voi kun olisi sellainen mies, joka halaisi ja pitäisi huolta jos minua pelottaa tai on paha olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun. Olen itsekin ahdistunut ja herkkä ihminen, ja lapsuudesta johtuvien traumojen takia menen riitatilanteissa ihan lukkoon, joskus jopa dissosiatiiviseen, toimintakyvyttömään tilaan. Jos mies korottaa ääntään niin tilanne tuntuu uhkaavalta, en pysty ilmaisemaan mielipiteitäni, jäädyn, haluan poistua paikalta jne. Joskus olen kokeillut bentsoja ja ne kyllä vievät ahdistuksen pois ja pysyn toimintakykyisenä "uhkaavissakin" tilanteissa. Haluan kuitenkin päästä varsinaisesta ongelmasta eroon enkä mennä sieltä missä aita on matalin. Käyn parhaillaan terapiassa, käsittelen traumojani ja opettelen riitelemään "oikein". Sinunkin kannattaa miettiä perimmäisiä syitä siihen miksi oikeasti tarvitset lääkkeitä tuollaisiin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole perheenäiti enkä edes nainen, mutta Xanoria olen käyttänyt vuosikaudet päivittän 2-3 x 0.5mg, mitään erityistä riippuvuutta tai toleranssin kasvua en omalla kohdallani ole havainnut. Ilmeisesti tämäkin on aika yksilöllistä. Useimmat lääkärit eivät suostu määräämään Xanoria ollenkaan. Toisaalta on joitakin lääkäreitä, jotka määräävät jopa 2mg:n versiota lääkkeestä.
Ei riippuvuutta mutta vuosikausia käytössä ollut? Mitäs tuohon nyt sanoisi...
No okei, selitetäänpä nyt tarkemmin... Eli en huomaa suurta vaikutusta vaikka jättäisin välillä ottamatta. En myöskään ole huomannut lääkkeen vaikutuksen vähenemistä samalla annoksella pitkänkän ajan jälkeen. Jos olisi niin järkyttävän koukuttava mitä siitä puhutaan, niin luulisi herkemmin tulevan oireita jos jättää välillä ottamatta. Taitaa olla siis aika yksilöllisiä nämä vaikutukset.
Sen sijaa Lyrican kohdalla tulee nopeasti selvät vieroitusoireet.
Et varmaan huomaakaan, jos jätät ottamatta "välillä".
Mutta yritä lopettaa vallan ja huomaat kyllä: fyysisesti äärimmäisen paska olo, tykytystä, kramppeja, visuaalisia hallusinaatioita, paranoiaa, vainoiluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka pitää vaarallisena? Käsittääkseni ei kukaan. Päinvastoin.
Lääkärit ovat kaikki varoitelleet. Olen saanut tuota kolme kertaa. Kaksi ensimmäistä olivat 0,25 mg, nyt on tuo 0,5 mg. Minusta tämä jälkimmäinen on lähempänä oikeaa annostusta, mutta pelottaa kun paketti loppuu niin nopeasti! Olikohan niitä 30 tablettia kaikkiaan.
Kolme saan ottaa päivässä, todellisuudessa olen ottanut nukahtamiseen kaksi. Ja taas saisi lääkärissä olla istumassa ja mietin, että pitävätkö ne mua jonain narkkarina.
En tiedä onko minulla kyse enemmänkin jo paniikkihäiriöstä. Menen paniikkiin nykyään tosi nopeasti, etenkin jos mies alkaa huutaa. Ja niissä tilanteissa se huuto vaan yltyy. Jos en reagoi, hän pahentaa käytöstään. Jos itken tai panikoin, hän ryhtyy erittäin julmaksi. Huutaa kahta kauheammin kun näkee minut heikkona.
Voi kun olisi sellainen mies, joka halaisi ja pitäisi huolta jos minua pelottaa tai on paha olla.
Ap
Lääkärit varoittelevat lähinnä sen vuoksi, että aiheuttaa riippuvuutta ja toleranssi nousee. Ei se silti vaarallinen lääke millään tavalla ole, päinvastoin. Olen joskus vetänyt levyllisen kerralla ja ei tuntunut missään. Toisin kuin täällä joku väitti, ei pidä paikkaansa millään tavalla että niiden vieroitusoireet olisivat vaarallisempia kuin opioidien. Opidoidien vieroitusoireisiin voi pahimmillaan kuolla. Omakohtaista kokemusta löytyy tästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kiva että joku saanut Xanoria miehen huutamiseen. Missähän tämmöinen lääkäri on, haluaisin vastaanotolleen. Itse kärsinyt 15-vuotta mielenterveyshäiriöstä minkä laukaisi lähimmän ihmisen kuolema, enkä ole mirtazapiinia kummoisempaa lääkettä vaivaani saanut.
Olen saanut tilapäiseen ahdistukseen ihan terveyskeskuslääkäriltä. Silloin kun mies ei kiukuttele minulle, minulla ei ole minkäänlaisia ongelmia. Ei minua tuolla kadun miesten tai edes asiakkaiden tuiskahtelut ahdista, mutta puolison kohdalla se on jotain hyvin järkyttävää. Etenkään jos en ole tehnyt mitään väärin, mistä minulle suututtaisiin, vaan miehen oma tunne-elämä vain on sellainen, että hän hautoo päässään jotain tai ärsyyntyy jostain ulkoisesta ja sitten aloittaa kiukuttelun minulle.
Nautin jokaisesta hetkestä kun menee hyvin. Jos minusta olisi kiinni, emme riitelisi ikinä. En vain tiedä miten voisin tehokkaasti riitaa välttää kun miestä alkaa ketuttamaan. En voi aina keskellä yötä lähteä kotoani karkuun tms, mies nimittäin ei lopeta ennen kuin on saanut minusta jonkun "reaktion".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23 taas, mikäli miehesi käytös on oikeasti epäkunnioittavaa etkä koe oloasi turvalliseksi hänen kanssaan, kannattaa miettiä suhteen tulevaisuutta. Minulla on hyvä mies mutta väkisinkin parisuhteessa joskus riidellään eikä se ole kivaa kummallekkaan että toinen aina jäätyy ja ahdistuu tilanteesta silmittömästi.
Noh, nämähän on verrattain turvallisia lääkkeitä. Niitä saa napostella aikalailla huoletta eikä edes alkoholin kanssa yhdessä saa henkeä itseltään. Tosin sivuvaikutuksena on arvaamatonta käytöstä,muistikatkoja, riippuvuutta jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opidoidien vieroitusoireisiin voi pahimmillaan kuolla. Omakohtaista kokemusta löytyy tästäkin.
Opiaattien vieroitusoireet ovat hyvin harvoin hengenvaarallisia. Samoin bentsojen.
Mutta se ei ole pointti. Bentsojen vieroitusoireet ovat fyysisesti hirveitä, samoin opiaattien, mutta opiaattien vieroitusoireisiin ei liity sitä psykoottista puolta, joka on taas bentsojen vieroitusoireissa se pahin. Molemmista olen vieroittautunut ja kokemuksesta voin sanoa, että opiaattien vieroitusoireet eivät ole mitään, jos sitä vertaa siihen kiditukseen, mitä bentsojen vieroitusoireet ovat.
Eli siis: olet parisuhteessa, jossa sun pää ei kestä ilman bentsoja, eli aika massiivista kemiallista kuormaa sun pääkopalle.
Suosittelen vakavasti pohtimaan, mikä todellisuudessa on sun kokonaistilannetta parantavaa, poislukien bentsojen käyttö. Oikeasti, nyt ryhtiä nainen! Itsekunnioitusta pintaan, bentsot helvettiin ja mies muuttaa toimintaansa tai ulos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Olen itsekin ahdistunut ja herkkä ihminen, ja lapsuudesta johtuvien traumojen takia menen riitatilanteissa ihan lukkoon, joskus jopa dissosiatiiviseen, toimintakyvyttömään tilaan. Jos mies korottaa ääntään niin tilanne tuntuu uhkaavalta, en pysty ilmaisemaan mielipiteitäni, jäädyn, haluan poistua paikalta jne. Joskus olen kokeillut bentsoja ja ne kyllä vievät ahdistuksen pois ja pysyn toimintakykyisenä "uhkaavissakin" tilanteissa. Haluan kuitenkin päästä varsinaisesta ongelmasta eroon enkä mennä sieltä missä aita on matalin. Käyn parhaillaan terapiassa, käsittelen traumojani ja opettelen riitelemään "oikein". Sinunkin kannattaa miettiä perimmäisiä syitä siihen miksi oikeasti tarvitset lääkkeitä tuollaisiin tilanteisiin.
Juuri näin. Psykologini on sanonut, että minulta puuttuvat defenssit. Siksi en kestä noita. Vastaan miehen kiukutteluun eli tunnepurkaukseen puhumalla järkeä, kommentoimalla itse asiaa minkä hän on ottanut puheeksi, mikä provosoi häntä entisestään.
Ei kuulemma pitäisi ottaa häntä noissa tilanteissa mitenkään vakavasti vaan suhtautua, kuin vaikka johonkin hormonipöllyissä kohtauksen saaneeseen tai muuten tyhmään.
Ehkä niin, se olisi ainakin sama tapa suhtautua toisen ihmisen puheisiin kuin anopillakin on. Mutta juuri siksi anoppi on minusta raskas ja sietämätön ihminen. Ei mikään järjen jättiläinen, käynyt koulua noin kolmen peruskoululuokan verran ja silti päsmäämässä kaikkea. Ei kuuntele ketään eikä kunnioita muiden ihmisten rajoja. Appiukko on taas ihme solvailija ja rähjääjä. Nuo kaksi mahdotonta ihmistä ovat luonnollisestikin eronneet jo vuosikymmeniä sitten.
Mutta niin, itse kaipaisin tähän jotain terapiaa avuksi. Toivottavasti saan tähän apua jostakin.
Rahatilanne ei sitä vielä mahdollista, äippävapaiden johdosta meidän talous meni heikoksi kun en ollut tekemässä firmoillemme kauppaa. Nyt kun lapset nyt alkavat olla isompia ja minäkin olen nyt löytänyt jo potentiaalisia asiakkaita, saadaan kyllä joku päivä talous kuntoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva että joku saanut Xanoria miehen huutamiseen. Missähän tämmöinen lääkäri on, haluaisin vastaanotolleen. Itse kärsinyt 15-vuotta mielenterveyshäiriöstä minkä laukaisi lähimmän ihmisen kuolema, enkä ole mirtazapiinia kummoisempaa lääkettä vaivaani saanut.
Olen saanut tilapäiseen ahdistukseen ihan terveyskeskuslääkäriltä. Silloin kun mies ei kiukuttele minulle, minulla ei ole minkäänlaisia ongelmia. Ei minua tuolla kadun miesten tai edes asiakkaiden tuiskahtelut ahdista, mutta puolison kohdalla se on jotain hyvin järkyttävää. Etenkään jos en ole tehnyt mitään väärin, mistä minulle suututtaisiin, vaan miehen oma tunne-elämä vain on sellainen, että hän hautoo päässään jotain tai ärsyyntyy jostain ulkoisesta ja sitten aloittaa kiukuttelun minulle.
Nautin jokaisesta hetkestä kun menee hyvin. Jos minusta olisi kiinni, emme riitelisi ikinä. En vain tiedä miten voisin tehokkaasti riitaa välttää kun miestä alkaa ketuttamaan. En voi aina keskellä yötä lähteä kotoani karkuun tms, mies nimittäin ei lopeta ennen kuin on saanut minusta jonkun "reaktion".
Ap
Entä jos kokeilet vaan olla ihan hiljaa, vaikka vaikeaa ehkä sinun tapauksessasi. Itse ahdistuin ennen mieheni huutamisesta, ja menetin malttini ihan täysin, ja siitäkös vasta homma kärjistyi. Nykyään jos huutaa, "suljen" korvani ja ajattelen jotain ihan muuta tai sitä että kuinka naurettava mies on kun keskenään mölisee. Olen ihan hiljaa ja tyyni ja saatan vain todeta että meen nyt suihkuun, tai sitten saatan alkaa esim. Nyppimään kulmakarvojani, olen ikään kuin miestä ei olisikaan siinä huutamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opidoidien vieroitusoireisiin voi pahimmillaan kuolla. Omakohtaista kokemusta löytyy tästäkin.
Opiaattien vieroitusoireet ovat hyvin harvoin hengenvaarallisia. Samoin bentsojen.
Mutta se ei ole pointti. Bentsojen vieroitusoireet ovat fyysisesti hirveitä, samoin opiaattien, mutta opiaattien vieroitusoireisiin ei liity sitä psykoottista puolta, joka on taas bentsojen vieroitusoireissa se pahin. Molemmista olen vieroittautunut ja kokemuksesta voin sanoa, että opiaattien vieroitusoireet eivät ole mitään, jos sitä vertaa siihen kiditukseen, mitä bentsojen vieroitusoireet ovat.
Opioidi. Ei opiaatti. Ja jos olet käyttänyt pitkävaikutteista opioidia vaikkapa vuoden ja lopetat seinään, niin se on sydäri edessä. Kysypä lääkäriltäsi. Itse jouduin teholle Ruotsissa tämän takia, kun lääkkeet loppui kesken ja en päässyt ylös sängystä 12h, muuta kuin oksentelemaan. Lopputulos olo rytmihäiriö ja sain opioidia suoneen. 2h myöhemmin kaikki olo taas OK. Rauhoittavien lääkkeiden vieroitusoireet eivät ole lähelläkään sitä fyysistä vaarallisuutta, jota opioidien. Sorry.
Vierailija kirjoitti:
Mikä voimakkuus? Itsellä käytössä 0.5mg.
Ja mulle tämän määräsi yths:n psykiatri runsas 10v sitten. 2-3 tabua päivässä tarvittaessa. En olevielä koukuttunut. Muutaman kuukauden välein uusin tuon 30kpl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, nämähän on verrattain turvallisia lääkkeitä. Niitä saa napostella aikalailla huoletta eikä edes alkoholin kanssa yhdessä saa henkeä itseltään. Tosin sivuvaikutuksena on arvaamatonta käytöstä,muistikatkoja, riippuvuutta jne..
Ap:n tilanne hyvin ahdistava.Jokainen meistä kantaa mukanaan jo lapsuudessa tapahtuneita asioita.Hylkäämistä,pelkoja,mitätöintiä.......Varmasti myös miehen käytös johtuu näistä ja toimintamalleista miten on joutunut kokemaan ongelmaratkaisut.Ap ei halua eroa,olisi valmis pariterapiaan tms. Toista ei kuitenkaan voi mihinkän pakottaa.Selvitäkseen/pystyäkseen käsittelemään asioita Ap käyttää varsin pieniä Xanor määriä ja nyt tuodaan esille uskomattoman voimakkaita sivuvaikutuksia krampeista hallusinaatioihin ja kaikkea siltä väliltä.Ajtetaan ap nurkkaan ongelmansa kanssa.Toivottavasti ap pystyy pienen lääkityksensä avulla miettimään selkeästi elämänsä suunnan.Olkoon se sitten itsenäinen elämä tai nykyisen elämänsä jatkamista.Iso peukku ap:lle
Mulle psykiatri kirjoitti Xanoria ja Opamoxia, kun menin puhumaan ahdistuksesta.
Muutaman puolikkaan 15 mg:n Opamoxista otin, mutta sitten pärjäsin ilman.
Xanoria en kokeillut ollenkaan.
Psykiatrin mukaan Xanor on erittäin hyvä lääke kohtauksiin; toimii nopeasti, kun olet avun tarpeessa, mutta jos olen oikein ymmärtänyt niin toisaalta myös puoliintuu nopeasti.
Tällaisen nopeasti laskevan lääkkeen kanssa pitää kyllä olla tosi varovainen. Uskon kyllä, että koukuttaa nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä voimakkuus? Itsellä käytössä 0.5mg.
Ja mulle tämän määräsi yths:n psykiatri runsas 10v sitten. 2-3 tabua päivässä tarvittaessa. En olevielä koukuttunut. Muutaman kuukauden välein uusin tuon 30kpl.[/quote
2-3 nappia päivässä, välillä 2-3 päivän tauko.
"en o koukuttunu".
Vierailija kirjoitti:
23 taas, mikäli miehesi käytös on oikeasti epäkunnioittavaa etkä koe oloasi turvalliseksi hänen kanssaan, kannattaa miettiä suhteen tulevaisuutta. Minulla on hyvä mies mutta väkisinkin parisuhteessa joskus riidellään eikä se ole kivaa kummallekkaan että toinen aina jäätyy ja ahdistuu tilanteesta silmittömästi.
Minusta riitely on turhaa. Kaikilla on tunteita, niissä ei ole mitään vikaa, mutta on väärin purkaa stressiänsä toiseen.
Jos minulla on stressiä, en todellakaan lähde purkamaan sitä toiseen vaan prosessoin asiaa mielelessäni, haen ehkä netistä lisätietoa asiasta, käsittelen ehkä juttelemalla ystävän kanssa.
Kiukkuisesti saatan vastata siihen jos mies vaikka syyttää minua jostain ihan keksitystä. Mutta eihän se auta, hän vain raivostuu kahta kauheammin vaikka hyvin itsekin tietäisi mikä on totuus. Eikä meinaa antaa periksi millään. Tässä on se hänen haastava piirteensä.
Välissä hän on mukava perheenisä, mutta nuo tunnekohtaukset toistuvat hänellä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Nyt oli hiljattain pisin tauko aikoihin, neljä viikkoa. Kohtaukset tulevat hänellä yleensä silloin, kun meillä menee aivan erityisen hyvin. Olen onnistunut hankkimaan asiakkaita, on ollut paljon kaikkea hyvää ja kiva tunnelma. En tiedä, onko hänellä joku trauma missä hän kokee tarvetta palata lapsuutensa kotimaisemaan vai mikä siinä liian hyvin menemisessä, seesteisessä arjessa ärsyttää.
Minusta ihmisellä on lupa tuntea mitä vaan, mutta miten vaan ei saa käyttäytyä!
Minä en jäädy stressitilanteissa vaan käsittelen asiat puhumalla. Menen hyvin faktojen pohjalta eteenpäin. On tietysti haastavaa, siis mahdotonta, jos toinen ei suostu keskustelemaan eli pysymään asiassa vaan haluaa vain riidellä.
Ehkä minun kannattaisi miettiä tosiaankin sitä vaihtoehtoista elämää. Yhden kerran täällä vain ollaan. Olisi mahtavaa olla rakastettu ja jos olisi mies, joka suhtautuisi minuun myötätuntoisesti. Olen ainakin kovasti yrittänyt olla rakkauden arvoinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opidoidien vieroitusoireisiin voi pahimmillaan kuolla. Omakohtaista kokemusta löytyy tästäkin.
Opiaattien vieroitusoireet ovat hyvin harvoin hengenvaarallisia. Samoin bentsojen.
Mutta se ei ole pointti. Bentsojen vieroitusoireet ovat fyysisesti hirveitä, samoin opiaattien, mutta opiaattien vieroitusoireisiin ei liity sitä psykoottista puolta, joka on taas bentsojen vieroitusoireissa se pahin. Molemmista olen vieroittautunut ja kokemuksesta voin sanoa, että opiaattien vieroitusoireet eivät ole mitään, jos sitä vertaa siihen kiditukseen, mitä bentsojen vieroitusoireet ovat.
Tuota.. Ihan perus tk-lääkärikin voi kertoa, että henkeä uhkaava tilanne syntyy varsin helposti, jos käyttää opioideja 100-300mg päiväannostuksella / pitkävaikutteisena. Hengenlähtö on hyvin usein lähellä ja ne oireet alkaa jo 12h lääkityksen loputtua, jos ei ole oikeaoppisesti vieroittautunut niistä.
Rauhoittavien vieroitusoireet ovat pääosin psyykkisiä, mutta eivät henkeä uhkaavia. Ne voivat olla ja tuntua todella inhottavilta, mutta eivät uhkaa henkeä. Suosittelen perehtymään asiaan hieman syvemmin, ennenkuin kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrin mukaan Xanor on erittäin hyvä lääke kohtauksiin; toimii nopeasti, kun olet avun tarpeessa, mutta jos olen oikein ymmärtänyt niin toisaalta myös puoliintuu nopeasti.
Tällaisen nopeasti laskevan lääkkeen kanssa pitää kyllä olla tosi varovainen. Uskon kyllä, että koukuttaa nopeasti.
Xanor on niin koukuttava juuri sen takia, että vaikutus alkaa nopeasti, se ei ole kovin pitkä ja puoliintumisaika on lyhyt. Mutta vaikutus on silti todella voimakas. Tenox on varmaan ainoa bentso, joka on koukuttavuudeltaan Xanorin luokkaa.
No okei, selitetäänpä nyt tarkemmin... Eli en huomaa suurta vaikutusta vaikka jättäisin välillä ottamatta. En myöskään ole huomannut lääkkeen vaikutuksen vähenemistä samalla annoksella pitkänkän ajan jälkeen. Jos olisi niin järkyttävän koukuttava mitä siitä puhutaan, niin luulisi herkemmin tulevan oireita jos jättää välillä ottamatta. Taitaa olla siis aika yksilöllisiä nämä vaikutukset.
Sen sijaa Lyrican kohdalla tulee nopeasti selvät vieroitusoireet.