Mies ei tee ikinä ruokaa

Eli toisin sanoen miehesi kokkaa yhtä usein kuin sinä annat sille pimpefjoosaa? Sattumaa? Tuskin.

Ruuanlaitto ei vain ole kaikkien juttu, ihan sama oletko mies tai nainen, kaikkia se ei vain kiinnosta. Olen seurustellut naisten kanssa jotka ei osaa edes perunoita keittää, yksi oli niin piloille hemmoteltu kotonaan että oli jatkuvaa riitaa kodin perussiisteydestä, ruuanlaitosta puhumattakaan. 

Itse olen aina ollut hyvin itsenäinen ja omatoiminen jo ihan lapsesta asti, ei minun äiti ollut mikään kodin hengetär ja siskon kanssa me ruuat tehtiin ja muutenkin lähes kaikki itsenäisesti jo lapsesta asti.

Hän ei kokkaa, sinä et anna. Sattumaa? I think not

Vierailija kirjoitti:

En haluaisikaan että mieheni tekisi ruokaa, eikä mieheni odota minun vaihtavan autonrengaita.

Mä taas mieluummin vaihtaisin ne renkaat pari kertaa vuodessa kuin laittaisin ruokaa joka päivä.

Tehkää ensin yhdessä pari kertaa? Ota mies mukaan tekemään. Josko se sitten alkaa tehdä itsenäisestikin.

Monet miehet innostuvat ruoanlaitosta kypsyessään.

Tjaa. Minä teen kyllä ruokaa ja tiskaan ja pesen pyykkiä. Mutta en imuroi. En voi sietää sitä möykkää. Olen ajatellut asian niin, että jos vaimo sietää sitä helvetillistä älämölöä, jonka se saatanankone päästää, niin imuroikoon hän. Minä voin tehdä jotakin, pääasia että hommat tulee hoidettua suunnilleen tasapuolisesti. Joskus tosin lakaisen, jos on aivan pakko. Nuorena miehenä asuessani yksin lakaisin lattiat ja pyyhin ne aina joskus. Kyllä ne minua tyydyttävän siisteinä pysyivät niinkin.

Aikanaan eräässä keskustelussa jäin vähän hämilleni, kun esitin tämän saman asian. Kiistelykumppanina oli joku nainen, joka käytti hyvin jyrkkiä ilmauksia. Lopulta hän väsähti ja tokaisi, että hänelle on sama, kuinka minä velvollisuuteni hoidan. Onko siivoaminen siis jokin velvollisuus, jonka nainen voi asettaa esimerkiksi siitä syystä, että on nainen tai että jossain muualla on siistimpää? Minä kun olen ajatellut, että siivoaminen on pakollista toisinaan, vähän samasta syystä kuin on pakko laittaa ruokaa - josta tässä ketjussa alunperin oli puhe. Ei se mikään velvollisuus ole. Kyllä ihminen saa olla laittamatta ruokaa ja syömättä. Seuraukset tosin ovat ilmeiset. Ja mitä tulee kodinhoidon tavoitteisiin, niin niistä näemmä ei osata keskustella. Monessa paikassa nainen vain sanelee, että nyt pitää siivota ja tiskata, vaikka mies ei pitäisi mitään kiirettä niillä puuhilla. Ja parku on sitten kauhea, jos tällainen velvoittaja saa tuta, ettei toinen tosiaan ryhdy tekemään omasta mielestään turhaa työtä.

Ap miettiköön, onko ruoanlaitto jokin velvollisuus vai voisiko kotityöt jakaa muutoin kohtuullisella tavalla.

Ongelman ratkaisu voisi olla myös simppeli tuon uhriutumisen sijaan eli joko ulos syömään, tilaatte ruokaa kotiin tai jopa kaupoista saa itsetehtyä tuoretta, hyvistä raaka-aineista tehtyä kotiruokaa.

Luulen kuitenkin, että tästäkin halutaan draamaa ja tehdä joku maailmoja järisyttävä ongelma jota se ei ole jos edes hetken miettii asiaa rauhallisesti ja järjellä.

Vierailija kirjoitti:

Kuten nro 10 sanoi, kokkausinto lähtee miehestä itsestään. Toki voit kertoa hänelle toivovasi päästä edes joskus valmiiseen pöytään, on hänen asiansa miettiä asiaa ja harkita ruoanlaiton opettelua.

Omassa lähipiirissäni olen huomannut ilmiön, että nuoret sinkkumiehet eivät juuri mitään kokkaile yksinään, korkeintaan keittävät makaronin ja paistavat kanasuikaleita tai jauhelihaa sen kaveriksi. Yleisimmin syödään eineksiä, jotkut syövät sen päivän ainoan lämpimän ateriansa koulussa tai työpaikkaruokalassa. Kun he alkavat seurustella, löytää mieskin itsensä useammin keittiöstä.

Oman mieheni kanssa kävi juuri näin, ja nykyään hän kokkaa useammin kuin minä ja kehuu kavereilleenkin kuinka oikeasti nauttii ruoanlaitosta :) Se vain vaati minulta ensimmäisen puolen vuoden aikana vähän työpanosta, että sain hänet innostettua ja opetettuakin hieman ruoanlaiton alkeita. Kävimme kaupassa yhdessä, mies sai valita ainekset ja sitten tehtiin niistä hänen toivomaansa ruokaa. Ohjeistin koko ajan hänen vierellään, mikä työvaihe tehdään seuraavaksi. Lainattiin kirjastosta keittokirjoja, katsottiin reseptejä ruokablogeista, kirjoitin itse paperille "idioottivarmat" ohjeet ettei varmasti mikään työvaihe jää välistä... Aikaa ja viitsimistähän tuo prosessi vaati, ja mieheltä halua oppia uutta.

Hieno miesvihayleistys.

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitää vaan hyväksyä, että mies on yhtä taitava kuin pieni lapsi, joten hänet pitää ottaa ruuanlaittoon mukaan samalla tavalla, kuin pieni lapsi. Aluksi kaikki kuoriminen ja pilkkominen on hidasta, mutta kyllä se siitä ajan kanssa. Ja tosiaan, yhdessä kokkaaminen on mukavaa ruuanlaittoa. Plussana tässä on vielä se, että pääset itse olemaan pääkokkina ja välttymään monelta tylsältä työvaiheelta. Mies kuorii perunat ja pilkkoo sipulit, sinä vain lisäilet aineksia pannulle/kattilaan ja huolehdit maustamisesta. 

Meillä mies on pääkokki ja itse olin tosi pitkään eineskokki tai puolieineskokki. Opettelin vasta lapsen kasvaessa tekemään vähän kunnollisempaa ruokaa, mutta kyllä ne minun ruuat on sellaisia arkiruokia silti. En jaksa tehdä niin pieteetillä kuin mies ja lopputuloksesta sen sitten huomaa. Mutta kyllä ne päperöt minulle ja tytölle kelpaavat, mies ei niitä läheskään aina syö. 

Ensimmäinen ruoka, jonka lapseni oppi tekemään spaghettikastikkeen (=jauheliha ja valmis kastike) jälkeen oli siskonmakkarakeitto. Ehkä sinunkin miehesi voi aloittaa siitä? Siihen tulee vain keittojuureksia (pakastealtaasta), siskonmakkaroita ja lihaliemikuutio. Ei ole vaikeaa eikä juurikaan voi mennä pieleen. Ja on ihan kelpoa arkiruokaa. Keittojuurekset kannattaa kuullottaa ensin kattilassa, niin tulee vähän parempi maku. 

Hienoa miesvihayleistämistä.

Amerikantiedettä tehdä kerralla enemmän, että on seurvaavana päivänä valmiina? 

Kaikki ei vaan osaa ja opikaan kaikkea ja silloin pitää tehdä niitä kompromissejä.

Voisin helposti tehdä ruokaa, mutta jos homma menisi jatkuvaksi kitinäksi ja nalkuttamiseksi asiasta, en tekisi. Asioita voi toivoa muutenkin kuin vaatia, nalkuttaa ja kitistä. Ja jos nainen kehittäisi tuosta jonkun draaman josta tapellaan jatkuvasti harkitsisin vakavasti koko suhteen lopettamista, olisin selvästi siis suhteessa jossa henkinen väkivalta koetaan normaaliksi asiaksi, joten ero voisi olla ratkaisu.

Onnistuuko valmiin ruoan tai einesten lämmittäminen, eli onko ongelma juuri siinä että ei osaa / halua / jaksa valmistaa ruokaa? Mietin, että onnistuuko sellainen kompromissi että mies laittaisi vaikka pakasteesta jotain valmisruokaa uuniin ennen kuin tulet kotiin, ei vaadi paljon vaivannäköä mutta pääsisit valmiiseen pöytään. 

Ajatteleppa, jos sulla ei ois miestä, tekisit kaiken yksin. Sen ruuanlaitonkin ihan samalla tavalla.

Lopeta turha kitinä.

Kyllä miehenkin kuuluu edes silloin tällöin ruokaa tehdä. Ruoanlaitto on asia, jota aikuisen ihmisen on joskus tehtävä, vaikkei huvittaisi. Tuskin aloittajakaan siitä aina nauttii?

Jos on sinkkuna elellyt valmisruoalla ja voileivillä, on suhteessa olevana tai perheellisenä ehkä muutoksen paikka. Tai sitten voi syödä yksin voileipiään ja nainen kokkaa itselleen?

Ei omakaan mies tykännyt tai osannut kokata. Halusi kuitenkin oppia. Ei se ruoanlaitto ihan puoliksi mene, mutta nykyään minua odottaa lämmin ruoka kotona silloin, kun tulen pitkästä työvuorosta.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs olet valinnut tuollaisen miehen. Itse jopa tykkään siitä kun saan laittaa ruokaa tyttöystävälleni.

sillähän voi joillain irrota paremmin.entäs tykkäisitkö jos nainen huoltaa pyörät ja tai autot renkaat vaihtaa pesee auton