Olen hyväksynyt rumuuteni!

Vierailija kirjoitti:

Aika lievä oli rumuuden aste ennestäänkin jos se luomet ja nenä leikkaamalla lähti.

Ne oli keksittyjä esimerkkejä, luithan koko keskustelun. Tämä oli parodiaa, sarkasmia, provo (tosin ilmiselväksi tarkoitettu) tai miksi halutaankaan kutsua. Valhetta.

Olisin kyllä oikeasti ihan hemmetin onnellinen, jos lakkaisin olemasta ruma vain parilla hassulla operaatiolla.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liibalaabaa,pienennettiinkö häppärit ja laitettiin silarit samalla?

Tuollaisilla asioilla ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. On surullista, jos omaa itsetuntoaan joutuu kohottamaan ulkonäkönsä kautta. ap.

Mitä kautta sinä omaa itsetuntoasi sitten kohotit, kun aloituksessa kuitenkin liitin sen suoraan ulkonäköösi?

Jos nyt joutuisit tilanteeseen, että joutuisit palaamaan takaisin vanhaan ulkonäköösi, miltä se sinusta tuntuisi? Miten se muuttaisi elämääsi?

Itse en varmasti koskaan tule hyväksymään rumuuttani ja olen mies. Tuntuu kamalalle että olen vasta nuori ja tiedossa on elämä ilman naissuhteita tämän takia. Ja se että näkee että melkein jokaisella muulla on sitä komeutta kertynyt edes vähän ja tapailevat naisia. Tämä on ollut niin masentavaa että kriisi on välillä ajanut jo itseni itsetuhoisuus-ajatteluihin

Vierailija kirjoitti:

Itse en varmasti koskaan tule hyväksymään rumuuttani ja olen mies. Tuntuu kamalalle että olen vasta nuori ja tiedossa on elämä ilman naissuhteita tämän takia. Ja se että näkee että melkein jokaisella muulla on sitä komeutta kertynyt edes vähän ja tapailevat naisia. Tämä on ollut niin masentavaa että kriisi on välillä ajanut jo itseni itsetuhoisuus-ajatteluihin

Ala rahamieheksi ja/tai mahtimieheksi. Naisia tulee. Luulen että koska miehet eivät usein ole kovin viehättäviä visuaalisesti, naisille on syntynyt kyky kiinnostua muista ominaisuuksista - tai ainakin sietää ulkoisia puutteita muiden etujen vuoksi.

No joo, eihän se kovin realistinen optio ole tämäkään. Todennäköisempää syntyä komeaksi kuin kovaksi bisnesmieheksi tai hallitsijaksi 😦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tämä auttoi jotakuta ulkonäköongelmien kanssa painiskelevaa. "Rumuudella" ei ole mitään merkitystä, sillä oikeasti olet kaunis. :) ap.

Kehoitat muita hyväksymään ulkoiset puutteensa, mutta samaan hengenvetoon hehkutat sitä, kuinka oma itsevarmuutesi kohosi taivaisiin vasta kauneusleikkausten myötä. Aika ristiriitaista ja kaksinaismoralististakin mielestäni. Anteeksi vain mutta itse kärsin rumuudestani joka ikinen päivä, en voi liikkua julkisilla paikoilla ilman että joku pällistelee minua haavi auki kuin olisi juuri nähnyt jonkin alienin. En ole koskaan seurustellut vaikka olen jo päälle kaksikymppinen. Ihmiset, niin naiset kuin miehetkin suhtautuvat minun halveksuen, huvittuneesti tai joskus jopa aggressiivisesti. En ole tehnyt tai sanonut kenellekään yhtään mitään pahaa, silti saan niin paljon negatiivisuutta osakseni vain siksi miltä näytän. Tämä on todella epäreilua, tunnen että jään elämässäni monista asioista täysin paitsi koska olen epäviehättävä. 

Oletko se 23-vuotias, joka on kirjoitellut tänne ennenkin samasta aiheesta? Vaikuttaa oikeasti vain siltä, että itsetuntosi on pohjamudissa. En väitä etteikö rumia ihmisiä olisi, mutta rehellisesti sanottuna en ole ikinä nähnyt ketään _niin_ poikkeavan rumaa ihmistä että jäisin tuijottamaan haavi auki.

Olen kyllä usein kirjoitellut tästä ongelmastani palstalle, pitää paikkansa. En voi sille mitään että tämä tilanteeni masentaa minua niin vietävän paljon, ja olen alkanut huomaamaan itsessäni myös katkeroitumisen merkkejä mikä hirvittää minua. En halua olla mikään negatiivinen ihminen mutta olen oikea ongelmapesä, sillä minulla on myös paljon muita murheita elämässäni, joita usein suren. En ole mikään epämuodostunut hirviö, ihmiset yleensä assosioivat rumuuden epämuodostuneisuuteen tai sairauteen, itse ne ole kumpaakaan noista mutta olen siitäkin huolimatta kasvoistani todella kummallisen näköinen mikä luonnollisestikin herättää ihmisten huomion, eikä suinkaan mitenkään positiivisella tavalla.

Terveisin 10/24

Minä aattelin joskus teininä että rumuutensa hyväksyisi aikuisena. Mutta eipä se niin mene, olen jo 36 ja edelleen lähes päivittäin tuskailen rumuuteni kanssa. Tuntuu että rumuuteni hallitsee elämääni ihan liikaa. Minulla on todella vinot ja oudot kasvot, häpeän niitä enkä oikein edes kehtaa jutella ihmisten kanssa. Vartaloni on normaali, sentään jotain hyvää minussa.

Olkaa onnellisia kenellä on normaali/tavallinen ulkonäkö. Mä en haluaisi olla mikään missi, mulle riittäis että olisin ihan tavallinen.