Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Hypokondriot, millaista on elämänne?

Vierailija
08.03.2017 |

Helpottaako missään vaiheessa ja mistä arvelet hypokondriosi johtuvan?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
08.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse veikkaan johtuvan eniten turvattomasta lapsuudesta ("katastrofin pelko") ja yhdestä ystävästä joka vahingossa oman hypokondriansa kourissa vahingossa lietsoi sen minuunkin...

Nyt on melkein 10v takana tätä ja tällä hetkellä vähän parempi kausi meneillään. Koitan parhaani mukaan olla ajattelematta asiaa, en googlaile tms. Raskasta kyllä on..

Vierailija
2/5 |
08.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse veikkaan johtuvan eniten turvattomasta lapsuudesta ("katastrofin pelko") ja yhdestä ystävästä joka vahingossa oman hypokondriansa kourissa vahingossa lietsoi sen minuunkin...

Nyt on melkein 10v takana tätä ja tällä hetkellä vähän parempi kausi meneillään. Koitan parhaani mukaan olla ajattelematta asiaa, en googlaile tms. Raskasta kyllä on..

Kerro joku esimerkki miten joku pelko alkaa, mihin se johtaa ja miten se päättyy? Ovatko fyysiset oireesi ihan todellisia vai kuviteltuja? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
08.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No lyhyesti: tunnen jonkin oireen ja kärpäsestä kasvaa härkänen. Koitan vaan parhaani mukaan olla ajattelematta sitä asiaa, en lueskele mitään juttuja sairauksista ja en googlaa oireitani. Minulla homma on sinällään aika kinkkinen koska pelkään myös lääkäriä. Usein vaivani meneekin ohi sitten ihan ajankuluessa kunhan vaan unohdan sen hiljalleen.. Tai tilalle tulee jokin uusi.

Minulla on ollut aiemmin liuta psykosomaattisia oireita, mutta toki myös ihan oikeita vaivoja.

Vierailija
4/5 |
08.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä yksi hypokondrio. Olen juossut lääkäreissä milloin minkäkin vaivan takia kunnes esim. mahdollinen syöpä suljetaan pois tutkimuksilla. Sitten menee jonkin aikaa ja tulee joku uusi vaiva ja rumba alkaa alusta. Kerrankin meni yksi joululoma veritulppaa pelätessä ja epäillessä. Jälkeenpäin itsekin ihmettelen, että miten ihmeessä olen voinut epäillä veritulppaa jalassa, kun oireetkaan eivät siihen viitanneet, huoh. Mutta kun joku tuollainen juttu on päällä niin sille ei voi mitään. Onneksi nykyään hypokondrioiden hoitoon on tullut uudet ohjeet, joka ohjaa lääkäreitä ihan eri tavalla kuin ennen. Paras  ja myös kustannustehokkain hoito hypokondriolle on tutkia vaivat kunnolla. 

Vierailija
5/5 |
08.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kun ikää tulee lisää niin se se vasta "hauskaa" onkin, kun tulee myös oikeita vaivoja.