Lue keskustelun säännöt.
Lapsi koulukotiin?
Huono äiti
08.03.2017 |
Alkaa oleen kohta toivo mennyt tuon pojan suhteen. Hän täyttää keväällä 10, mutta käytös ei tunnu paranevan, ainakaan koulunkäynnin suhteen.
Jotain on joskus menyt vikaan tuon kasvatuksen suhteen, vai onko hänellä aivoissa voinut tapahtua jo vauvana?
Syntyessään oli jonkun aikaa sininen kun napanuora oli kaulan ympäri, ite masennuin hänen ollessa vielä ihan vauva. Hänen isänsä oli aiemmin tehnyt itsemurhan ja olin yksin kahen pienen kanssa. Hänellä on sisko, joka kuitenkin hoitaa tunnollisesti koulujutut.
Mutta tää veljensä...en tiedä mitä tuosta tulee kun joudumme kesällä muuttamaan kerrostaloon ja siellä ei voi huutaa kurkku suorana, niinkuin tuo tekee kun joudun rankaisuksi ottamaan puhelimen pois kun lällättelee päin naamaa. Ei kiinnosta pitää huolta koulutarvikkeista, hälle on jatkuvasti ne etitty kun hävittää ja taas hävittää ne jonnekkin. Läksyt tekee kun tarpeeksi monta kertaa patistaa tekemään.
Nyt on puhelin kielto, taas joksikin aikaa, ja aivan hirvee huuto ja itku. Hän ei kykene säätelemään näitä tunnetilojaan.
Oon turhautunut, kun niin paljon haluaisin hällekkin antaa asioita. Mutta tällä hetkellä poikaa ei kiinnosta muu kuin pelaaminen.
Harrastuksia on ehotettu, ei kiinnosta.
Poika on oikeasti kyllä fiksu, matikasta ja enkusta saa kymppejä, mutta läksyt jää tekemättä jos ei vahtaa vieressä että kans tekee.
Hän ois hyvä laulamaan, ja harmittaa kun tällänen lahja menee hukkaan, jos ei koskaan kiinnostu...
Ja siis viimeksi opettaja siitä sanoi että todella hyvä lauluääni pojalla, kun vahingossa kuuli kun tuo lauloi jotain pilalauluja koulussa...
Olisi päässyt musiikkikouluunkin pisteitten perusteella.
En tajua mitä teen tuon kanssa. Mietin jo tosissani, jos hetkeksi antaisi jonnekin koulukotiin, niin alkaisiko arvostamaan omaa kotia sen jälkeen...
Loppuisiko haistattelu ja päänaukominen.
Ei ole adhd:ta vaan ihan joku käytösongelma.
Muit lapset käyttäytyy normaalisti.
Kommentit (9)
Hei, voisitko lopettaa provoamisen! Joku raja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sitten ole vielä tehnyt lasua? Koulukotiin tms ei ihan noin vain mennä mamman toiveesta. Apua on paljon tarjolla, mutta sitä pitää hakea.
Ei oikein ole itellä muita keinoja kun ottaa vaan puhelin pois kun joudun taas toteamaan, ettei mistään tule mitään. Väsyttää taistella asioista, kun ne mitä pojan pitäisi pystyy hoitamaan, ei niitäkään tee. Kotitöihin osallistuu niinkuin muutkin. Mutta joku "kouluviha" tuntuu olevan kun valittaa että koulu on paskaa...
Kiroiluun puutun aina, kun kuulen että puhuu rumasti.
Opettaja on sitä mieltä että kyllä pojalle pitää puhelin antaa takaisin tietyn ajan kuluttua, mutta ei tunnu tääkään toimivan...
No mietin juttelisinko ajatuksesta opettajien ja kuraattorin kanssa. Miten tuollainen sitten vaikuttaa lapseen, voiko mennä huonompaan suuntaan jos kokee että perheensä hylkää hänet? Vai tajuaisiko hän että toisenlaisella käytöksellä olisi kotona parempi...
Huono äiti kirjoitti:
No mietin juttelisinko ajatuksesta opettajien ja kuraattorin kanssa. Miten tuollainen sitten vaikuttaa lapseen, voiko mennä huonompaan suuntaan jos kokee että perheensä hylkää hänet? Vai tajuaisiko hän että toisenlaisella käytöksellä olisi kotona parempi...
Tietenkin sinun pitää jutella opettajalle ja kuraattorin kanssa. Lapsesi on vasta 10-vuotias ja tarvitsee sekä kodin että koulun tukea pärjätäkseen itsensä kanssa. Hassua, että mietitkin lapsesi tilanteen pahenevan, kun etsit itsellesi ja lapsellesi tukea. Tosin koulukotia he tuskin suosittelevat lapsellesi, ellei hän ole jo ihan hirvittävän häiriintynyt ja sortunut rikosten teille. Sinun lapsesihan on ainoastaan haastava ja tottelematon.
Kerrot loppujen lopuksi kovin vähän lapsesi tilanteesta. Mikä taho on diagnosoinut lapsesi käytösongelman? Kumma, ettei siellä ehdotettu toimintaterapiaa tms. tukitoimintaa valmiiksi. Ota yhteyttä myös tutkimuksen tehneeseen lääkäriin ja vaadi, että lapsesi tarvitsee kodin ulkopuolisia tukitoimia.
Onko kasvatusneuvolassa käyty? Sekin taho pitää kartoittaa ennen kuin olet passittamassa lastasi koulukotiin. - Tiedätkö muuten ihan oikeasti, mikä koulukoti on?
Esimerkiksi Muhoksen koulukoti on päässyt tämän tästä uutisiin, kun siellä koulukotinuoret ovat tappaneet hoitohenkilökuntaa jne.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Koulukoti
https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishu…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko pojallekin mahdollista saada jotain haastetta sinne kouluun? Ootko kysynyt, miksi läksyt tökkii? Kymppejä siis tulee silti, kokeeko hän läksyt tylsänä ja helppona?
Minä olen ollut moisessa koulukodissa aikanaan töissä, ja kehtaan sanoa, että se todellakin on viimeinen vaihtoehto. Sanoisin, että joistakin niiden laitosten oppilaista tulee kelpo ihmisiä siitä laitosajasta huolimatta. Osa jatkaa laitoskierrettään kivitaloissa.
Itse en tehnyt läksyjä koskaan. Kokeisiin luin. Keskiarvo nousi tasaisesti läpi koko peruskoulu- ja lukioajan. Alussa se oli 7,4, lukion päästötodistuksessa 9,1. Ja ei, en todellakaan viihtynyt koulussa. Yläasteella lintsasin reippaasti ja lukion kanssa tehtiin melko suurisuuntaisia erityisratkaisuja.
Kun itse olin koululainen, sanottiin, ettei Suomessa ole koulupakkoa, mutta oppivelvollisuus on. Käytännössä tilanne on päin vastoin: koulussa pitää käydä vaikka väkivallalla uhaten. Sillä ei ole paljonkaan väliä, oppiiko siellä mitään.
En ole psykologi. En osaa ratkaista ongelmaasi, kuten ei kukaan muukaan tällä palstalla. Ratkaisut löytynevät ajan kanssa ja tuossa ylhäällä on jotakin ihan ansiokastakin pohdintaa. Sanoisin nyt vain, että sinun on tärkeä huolehtia itsestäsi. Stressaamalla itse ja painostamalla lastasi et saa mitään hyvää aikaan. Seuraamukset toki ovat asiallisia, jos säännöt ovat lapsellekin selvät ja hän rikkoo niitä. Ja vaikka tavoitteet ovat kaukana ja villaisella painaminen hyödytöntä tai jopa haitallista, jotenkin myötäkarvaan asiassa on edettävä. Jatkuva taistelu ja tappelu kuluttaa teidät molemmat loppuun. Vaikka olet äiti, sinun on luvallista sanoa, että voimasi keinosi ovat loppu. Tai kaiketi se nykyään pitää sanoa todella painokkaasti, että yhteiskunnan apua saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokuhan siinä käytösongelman taustalla on. Mitä se on, se pitäisi selvittää. Ei lapsia noin vaan laiteta koulukotiin ennen kuin kaikki muut mahdolliset keinot on kokeiltu. Vaikkei olisi adhd, voi olla joku muu kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa käyttäytymiseen ja tunteiden säätelyyn. Ota nyt aluksi yhteyttä vaikka koulupsykologiin tai perheneuvolaan ja pyydä päästä tutkimuksiin.
Onko kenelläkään käytösongelmaista lasta ja onko saanut jotakin apua mikä olisi muuttanut käytöstä parempaan?