En vieläkään tiedä mitä haluan tehdä elämälläni
Kommentit (10)
Älä huoli en minäkään 42 v jotain on kumminkin pakko tehdä. Kai se siitä selkiää vielä joskus minullekkin.
Mä olen 39 enkä vieläkään tiedä ihan täysin mikä on se mun juttu. Juuri siksi pelkään hakea töitä, koska edelliseenkin jumituin 10 vuodeksi eikä siinä ura minnekään edennyt. Pelkään että kiinnyn ihmisiin, sosiaalistun eikä se olekaan sitä mitä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Tee vallankumous
Funny. Joskus sellainen tutina on että lähden mukaan vasta kun on jotain helvetin hyvää.
Ei ole pakko tietää. Tee kuitenkin jotain, koska harvaa vanhana tekemiset kaduttaa, mutta tekemättä jättämiset sitäkin enemmän.
Mene muottiin. Omaksu rooli. TAI MUUTEN!
Tai sitten voit koittaa nähdä itsesi äitisi silmin. Kuvittele vauva. Ja kuvittele kuinka yksi opetus/temppu kerrallaan vauva oppii uutta. Ja joka kerta vauva on enemmän kuin hetkeä ennen. Miksi tuon prosessin pitäisi loppua? Miksi se ei voisi kantaa sinua, minne ikinä. Onko estettä tai ongelmaa, jota ei oppimalla voisi päihittää?
Niin kliseistä kuin se onkin elämä on prosessi. Hankalammin nieltävä osuus on että se koostuu kaikista hetkistään halusi tai ei. Vie sitä siis vain johonkin suuntaan yksi hetki kerrallaan. Ajallaan opit mitkä hetket oli siistejä ja toimi ja sitten alatkin puoli huolimatta koota niistä yksittäisten hetkien sijaan pitempiä visioita tai seikkailuja. Jos ne siis olivat SINUN mielestäsi siistejä ja jos siis sinä todella päätit tehdä niin. Edes suuntaa ei ole pakko määritellä, voi aluksi mennä vain miltä silloin tuntuu, jos siis pelko tai ulkoiset paineet ei saa valtaa.
Enkä minä t.50vuotias.
Harmittaa tosin että nuorena aika meni jahkailuun. Pitäkää nuoret itsenne jonkinlaisessa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa. Kirjoja voi lukea, kursseja käydä vaikka juuri sillä hetkellä ei tietäisi missä niitä tietoja joskus saattaisi tarvita.
Elämää rytmittää kivasti, kun on jotain odotettavaa. Vaikka matkan odotus tai joku projekti, pienikin. Voi kokeilla eri harrastuksia ym. Elämä on lahja sinänsä ja loppuu aikanaan. Tuumailukausillakin voi olla tarkoitus, vaikkei sitä sillä hetkellä tajua.
43v ja uusi alku.. unelma oli perhe talo jne sain ne ja kivaa oli 20v Nyt erotaan ja talo myydään ja lapset lähtee omilleen. Enkä tiedä mihin menisi ja mitä tekisi nyt, töissä tuli oltua milloin missäkin kun on pakko olla jossain. Aika meni vaan todella nopeasti näin jälkeenpäin mietittynä.
En minäkään
T. 29v.