Hei sinä helposti nokkiisi ottava ihminen!
Tajuatko itse että olet liian herkkänahkainen? Ja haittaako se jotenkin sinua? Miksi vedät lähes asiasta kuin asiasta herneen nenääsi? Miksi??
On aika raskasta olla ystäväsi kuule, kun ei koskaan tiedä milloin taas sanon tai teen jotain mistä seuraa jälleen kerran ainakin KUUKAUDEN mittainen välirikko.
Entä te ei-herneenpalkoja nenässään kasvattavat: Koetteko te muut nämä mielensäpahoittajat raskaina tyyppeinä? On kuulkaa hemmetin rasittavaa! Ugh, olen avautunut. ;D
Kommentit (53)
Olen koittanut opetella siitä pois. Jälkikäteen joskus harmittaa, kun ei osannut suhtautua huumorilla. Koitahan sinäkin joskus hillitä sitä loukkausten viljelyä suoraan puhumisen varjolla.
Kannattaisko ap:n valita sanansa hiukan paremmin ensi kerralla? Kerropa mistä kohdehenkilö nyt otti nokkiinsa.
kyllä minä tiedän olevani liian herkkänahkainen. Mutta mä en jaksa sitä, että aina mun pitäisi jaksaa ymmärtää ja suhtautua huumorilla ja jksaa ja kestää ja venyä - aina just mun. Venyisit välillä itse ja suhtautuisit itseesi huumorilla, etkä aina vaatisi sitä muilta!
Miksi sä ap väenvängellä haluat kaveerata sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa teillä on ihan erilaiset käyttäytymismallit, ja jonka tapoja sä et voi sietää, eikä se näköjään sun?
Yksi mun vanha ystävä on just tällainen ammattiloukkaantuja. Enpä jaksa enää tavata kun kaikki mitä sanoo, on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Yksi mun vanha ystävä on just tällainen ammattiloukkaantuja. Enpä jaksa enää tavata kun kaikki mitä sanoo, on väärin.
Juuri näin! That's the point!
Oman tulkintani mukaan mielensäpahoittajat ovat ihmisiä, joiden (ainakin oma) maailma pyörii oman itsen ympärillä. He tulkitsevat lähes minkä tahansa yleisluontoiseksi tarkoitetun lausahduksen itseään koskevaksi. Aivan kuin kaikki ajatteisivat kaiken aikaa kyseistä henkilöä tai kiinnittäisivät huomiota juuri hänen tekemisiin. Jonkunlaista itsekeskeisyyttä tai vainoharhaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä ap väenvängellä haluat kaveerata sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa teillä on ihan erilaiset käyttäytymismallit, ja jonka tapoja sä et voi sietää, eikä se näköjään sun?
En taida enää halutakaan, mutta en heppoisin perustein kyllä katkaise ystävyyssuhteita. Ja tämä mielensäpahoittaminen on todella paljon pahentunut sen jälkeen kun ystäväni sai lapsen. En ole todellakaan ainoa kenen sanomisista hän nykyään pahastuu verisesti. Voisikohan pohjalla olla jotain muuta...? Masennusta, mt-ongelmia tms...? Ei ole oikein mitään kertonut, mutta väsynyt hän on ja kireä kuin viulunkieli. :(
Vierailija kirjoitti:
kyllä minä tiedän olevani liian herkkänahkainen. Mutta mä en jaksa sitä, että aina mun pitäisi jaksaa ymmärtää ja suhtautua huumorilla ja jksaa ja kestää ja venyä - aina just mun. Venyisit välillä itse ja suhtautuisit itseesi huumorilla, etkä aina vaatisi sitä muilta!
Samassa veneessä ollaan. En minäkään aina jaksa miettiä jokaista sanaani ja tekoani etten vahingossa tulisi loukanneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Oman tulkintani mukaan mielensäpahoittajat ovat ihmisiä, joiden (ainakin oma) maailma pyörii oman itsen ympärillä. He tulkitsevat lähes minkä tahansa yleisluontoiseksi tarkoitetun lausahduksen itseään koskevaksi. Aivan kuin kaikki ajatteisivat kaiken aikaa kyseistä henkilöä tai kiinnittäisivät huomiota juuri hänen tekemisiin. Jonkunlaista itsekeskeisyyttä tai vainoharhaisuutta.
Tai täydellisyyden tavoittelua?
Suorasuut siis tahtovat olla sellaisia kuin he tahtovat olla ja muitten pitää olla sellaisia kuin suorasuut tahtovat heidän olevan. ;)
Vierailija kirjoitti:
"Ugh, olen avautunut."
Mikä luolamies oikein olet? Ugh, ugh, ugh.
Kuule Ameriikan intiaani!
Olin itse teininä ja nuorena aikuisena juuri tällainen herkkänahkainen otus. Tosin en itse tiennyt tätä silloin vaan taustalla oli ajatus että ihmiset aina yrittävät oikeasti loukata. Ja tämän taustalla puolestaan tietysti oli elämänkokemukset (esim. suhteet vanhempiin, kiusaaminen) mitkä olivat edesauttaneet tällaisen elämänkatsomuksen muodostumista ja pelkoa siitä, ettei edes läheisten aikomuksiin ja tarkoitusperiin voi luottaa.
Ei ihminen loukkaannu ellei itsetunto ole jo valmiiksi matalalla ja ellei kokemus sano että joku yrittää sitä viimeistäkin rahtusta murtaa väen väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Suorasuut siis tahtovat olla sellaisia kuin he tahtovat olla ja muitten pitää olla sellaisia kuin suorasuut tahtovat heidän olevan. ;)
Ei mielensäpahoittajalle VOI puhua suoraan vaan koko ajan täytyy miettiä mitä sanoisi. Ja siltikin se pahoittaa mielensä AINA JOSTAIN!
Jep minäkin kärsin vuosia yli loukkaantuvasta ystävästäni :( sitten kerran loukkaantui viimeisen kerran ja nyt olo on oikeastaan aika helpottunut, ei tarvitse olla enää koko ajan pahoillaan joka asiasta.
Hän tykkäsi loukkaantua usein myös muiden kuin itsensä puolesta, varmasti aika rankkaa elämää sekin :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ugh, olen avautunut."
Mikä luolamies oikein olet? Ugh, ugh, ugh.Kuule Ameriikan intiaani!
Mitä, et kai noin helposti ottanut nokkiisi ;)
Vierailija kirjoitti:
Olin itse teininä ja nuorena aikuisena juuri tällainen herkkänahkainen otus. Tosin en itse tiennyt tätä silloin vaan taustalla oli ajatus että ihmiset aina yrittävät oikeasti loukata. Ja tämän taustalla puolestaan tietysti oli elämänkokemukset (esim. suhteet vanhempiin, kiusaaminen) mitkä olivat edesauttaneet tällaisen elämänkatsomuksen muodostumista ja pelkoa siitä, ettei edes läheisten aikomuksiin ja tarkoitusperiin voi luottaa.
Ei ihminen loukkaannu ellei itsetunto ole jo valmiiksi matalalla ja ellei kokemus sano että joku yrittää sitä viimeistäkin rahtusta murtaa väen väkisin.
Hei joo, sinähän sen sanoit! Huono itsetunto, niin tietysti! Jos on hyvä itsetunto, osaa suhtautua itseensäkin vähän höllemmin eikä koko ajan hetele niitä herneitä nokkaansa! Kiitos vastauksesta. :)
ap
Joko ap on näitä vitsin varjolla loukkaavia tai sitten kaveri on näitä ammattiloukkaantujia. Helpottaisi jos tietäisi edes suunnilleen minkä tyyppisestä jutusta kyse?
Kyllä nämä ammattiloukkaantujat tunnistaa yleensä siitä, että sinä et ole ainoa, jolle hän on loukkaantunut.
Monesti jokin mielenhäiriö voi synnyttää herkkänahkaisuutta. Itselläni oli taas persoonallisuushäiriöinen lähipiirissä, hän oli milloin kenellekin loukkaantunut ja sitten piti aina mykkäkoulua, kunnes toiset keksivät pyytää anteeksi. Todella raskasta seuraa valitettavasti. Tällaiset henkilöt jostakin syystä ajattelevat hirveän itsekeskeisesti, asiat käännetään liittyvään omaan itseen, vaikka niillä ei olisikaan mitään tekemistä toistensa kanssa.
Avautumisesi kuulostaa pikemminkin siltä, että loukkaat tahallasi ihmisiä! Sorry!