Miksi tunne väittää että haluan lapsen

Tunne sanoo kyllä, järki taas ei. Ärsyttää. Usein ajattelen omaa lasta ja ilahdun aina kun mies ottaa asian puheeksi. Hän on sanonut aika varmasti haluavansa olla vuosien päästä isä. Kuvittelen välillä tilanteen kun esim raskaustesti näyttää positiivista tai kun vietämme mieheni ja lapsemme kanssa aikaa kotona.

Mutta järkipuoli minussa inhoaa kaikkea omassa lapsessa. Raskaus ja synnytys pilaavat vartalon täysin. En todellakaan halua tulla löysäksi alapäästä. Mies väittää ettei muka haittaisi. En halua että vartalosta tulee epämuodostunut ja etten pysty enää pidättämään ulostetta.

Lapsi tuo mukanaan myös melua, en kestä vauvan itkua. Lapsen vuoksi joudun noloihin sos tilanteisiin (kaikki haluavat nähdä lapsen ja minä inhoan esillä oloa.) Minulla ja miehelläni on sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Että ärsyttää kun tyhmät tunteet saavat minut haaveilemaan. Miksei järki ota valtaa.