Ystäväni oli tavannut vihdoin miehen - ikäeroa 15 vuotta!

Vierailija kirjoitti:

Minä kai olen kamala anoppi kun toivon että poikani naisystävä ei ole 42v yhäiti, poika on 28v.

Ja ihan samasta syystä kuin 42v kirjoitti, tuskin 42v haluaa enää tehdä lapsia.

Olen pian 40 mutta ajatellut tekeväni iltatähden 5-10 vuoden väliin. Mikä juttu tämä on kun jopa esikoinenkin nykyään puserretaan n. 30- vuotiaana? Tuossa on myös mukana alle 20 sekä yli 40 laskuissa sekä uudelleensynnyttäjien ikä kasvaa kun esikoinen hankitaan myöhemmin.

Itselleni äitinä oleellisinta on lapseni onni, ei kumppanin ikä. Tuo on jotenkin outoa että joku pohtii toisin ikäeroa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 12 v nuorempi mies, olen 41 v. Paras, huolehtivaisin ja rakastavin puoliso, joka mulla on ikinä ollut. yhdessä oltu 2 vuotta.

Tuon ikäisille miehille ei ikäero merkitse mitään, tunnen muitakin samanlaisia pareja, pienemmällä ja suuremmalla ikäerolla.

Kyselin alussa, että eikö miestä häiritse, että olen nuorempi, sanoi, että osaa kyllä itsekin ajatella, ei mun tarvitse asiaa hänen puolestaan miettiä ja että maailmassa on isompiakin ongelmia kuin meidän ikäero.

Siis kumpi teistä olikaan se nuorempi?

Ensin kirjoitit että miehesi on 12 vuotta nuorempi ja lopuksi että sinä kun olet nuorempi suhteessa.

Pääasia, että molemmat haluavat suhteelta samoja asioita.

Anna toisten olla rauhassa. Tollainen "mukahuolestuneisuus" kyllä tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksessa ovat siis tavanneet ja siitä sitten alkaneet tapailla, nyt seurustelevat. Mies 27, nainen 42. Nainen oli pitkään eronsa jälkeen yksin.

En osaa oikein suhtautua. Kaiken järjen mukaan tuon ikäinen mies ei halua noin "vanhalta" mitään muuta kuin seksiä, pelkään että ystävä saa siipeensä. Tiedän heidän tunteneen jo ainakin 1,5 vuotta, kyse ei ole salamarakkaudesta. Ystäväni on ulkoisesti hieman ikäistään nuoremman näköinen, mutta toki ikäero mieheen näkyy.

Kertokaa, onko jollain toiminut tuollainen suhde? Mietin, pitäisikö onnitella vai puhua vakavasti ystäväni kanssa siitä, että homma ei todennäköisesti toimi.

Itse olen naimisissa lasteni isän kanssa, olemme samanikäisiä ja onnellisia liitossamme, kyse ei ole kateudesta. :)

Niin? Tajuatko yhtään miten ahdasmielinen olet, kun oletat, ettei kaverisi suhde voi olla oikeasti onnellinen kun se ei ole samanlainen kuin sinun suhteesi?

Tosiasiassa et tiedä yhtään mitään heidän väleistään, joten mitäpä jos pitäisit huolen vain omasta parisuhteestasi.

Reilu 70-vuotiaalla mummollani on itseään vajaa 20 vuotta nuorempi mies avopuolisona ja he ovat olleet onnellisesti kimpassa 15 vuotta. Aina ihana ja lämmin tunnelma kun mummolassa käyn :) Tapasivat myös harrastuksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Reilu 70-vuotiaalla mummollani on itseään vajaa 20 vuotta nuorempi mies avopuolisona ja he ovat olleet onnellisesti kimpassa 15 vuotta. Aina ihana ja lämmin tunnelma kun mummolassa käyn :) Tapasivat myös harrastuksen kautta.

mutta haittasiko mummoasi se että miehensä oli vajaa?

Ehkä kaksi aikuista ihmistä ihan itse voi ottaa vastuun onnestaan ja  yhdessäolostaan.

Jos tuossa suhteessa ei ole mitään oikeasti epäilyttävää (kuten taloudellista hyväksikäyttöä tai väkivaltaa) niin mitäpä siihen puuttumaan. Se, kestääkö tuommoinen vai ei, ei sekään ole oleellista.

Rakastuminen on ihanaa, iästä riippumatta.

Sitä paitsi kaiken maailmanhistorian tuntien on järjetön sattuma, että me ollaan täällä, just nyt. Sitä taustaa vasten yks 15v ikäero on aika pieni juttu. Tai tiettyyn sukupuoleen jumiutuminen.

Ihmettelen onko pakko puuttuu toisten asioihin kerta itsellään menee hyvin? Vai menee siksi hyvin että olette samanikäisiä ja kaverilla menee surkeemmin kun on 15 ikäeroa... Sillä ei kotirouvalla ole tarpeeksi perusteluita että miksi eivät voisi olla yhdessä antaa kaverin seurustella kenen tahansa kanssa...

Suhde päättyy siinä vaiheessa kun mies havahtuu siihen, että haluaa lapsia tai hänen statuksensa itseään nuorempien naisten ikäluokassa kasvaa. Tämä on yleensä siinä 30-35 ikävuoden paikkeilla. Ystäväsi voi aivan hyvin olla onnellinen, mutta hänen tulee myös ajatella tilannetta realistisesti.

Vierailija kirjoitti:

Suhde päättyy siinä vaiheessa kun mies havahtuu siihen, että haluaa lapsia tai hänen statuksensa itseään nuorempien naisten ikäluokassa kasvaa. Tämä on yleensä siinä 30-35 ikävuoden paikkeilla. Ystäväsi voi aivan hyvin olla onnellinen, mutta hänen tulee myös ajatella tilannetta realistisesti.

Mistä tiedät mikä sen miehen status on nyt?

Pelkän ikäeron perusteella et voi sanoa mitään. Eikä se ole mitenkään myöskään sun asiasi kertoa, etä "homma ei todennäköisesti toimi." Mies lähenee kuitenkin jo kolmeakymmpiä niin ei nyt mistään ihan nuoresta kuitenkaan enää kyse.  Kyllä se on heidän tehtävänsä puhua asiasta vakavasti, ei sinun.

Tää on taas näitä ikiksen juttuja....Ihmisella on AINA joku oma ongelma jos pitää taivastella ulkopuolisten  iikäeroa täällä tai jossain muualla.

Ei se ikäero kerro et sänky on ainoa kiinnostuksen kohde :D. Itse tapasin ja aloin seurustelemaan 6vuotta vanhemman kanssa. Itse olin 16vee ku aloimme seurustelemaan äijä 22v. Ei ongelmia, mies teki ruokaa ja kävi töissä, mä opiskelin. Ei siinä nyt pelkkä sänky ollut suhteessamme =) edelleen rakastan häntä vaikka olen jo 21vuotias =) ja hän kans kuulema minua:) anna muitten olla rauhassa rakastuneita. Et varmaan itse haluaisi, että susta kirjotetaan tähä sävyy miten ystäväsi puhut ja oikein kehut että olen onnellinen :D kielii että suhteesi ei ole täydellinen, kun on aikaa puuttua muiden rakkauselämiin :j