Ystäväni oli tavannut vihdoin miehen - ikäeroa 15 vuotta!

Ihanaa kun oot onnellinen. Suo se myös muille.

Joo, 1, mutta onhan tuo aika suuri ikäero. Siksi kysyinkin onko kokemusta tuollaisen toimimisesta, että en tiedä yhtään. Totta kai olen ystäväni puolesta onnellinen, vaikka hirvittääkin. Jos sitä joku miettii niin ihan suomalaisia ovat kumpikin. 

Miksei se voisi toimia? Maailmassa on paljonkin pariskuntia, joilla on sama ikäero, ja suhde toimii hyvin, ja on myös täysin samanikäisiä pariskuntia, jotka tappelevat ja eroavat. Mitä se kertoo sulle? 

Mulla ja miehellä on 15 v ikäero, hän vanhempi, ja ollaan todellatodella onnellisia. Riittikö kokemukseksi?

Ikäero ei oikeasti merkitse parisuhteessa mitään, jos on samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja elämäntilanteet. Voi olla, että nuori mies ei edes halua lapsia, vaan ennemmin ihanan sielunkumppanin. Minulla on ollut reilusti nuorempi mies jo yli 10 vuoden ajan, eikä suhde ole vieläkään alkanut maistua puulta. Meillä on niin paljon muuta yhteistä, ettei ikäero ole ollenkaan tärkeä asia meille.

Höh, mitä sä siihen puuttumaan. Anna aikuisen ihmisen tehdä ihan omat päätöksensä ja mahdolliset virheensä.

Ei kai ikäero enää aikuisena niin paljon tunnu?

Mulla yksi 9v nuorempi vaikuttaa kiinnostuneelta. Mutta..kyllä mua vähän mietityttää mitä hän oikeasti tämmöisestä rupsahtaneesta oikeestu haluaa..

Kuinkahan Katri-Helena ja Joan Collins mahtavatkaan kärsiä nuorten miestensä kanssa. Sääliksi käy. Jälkimmäinenkin on ollut naimisissa oman 30 vuotta nuoremman miehensä kanssa jo vuosikymmeniä. Varmaan se mies tahtoo vaan seksiä.

Vaikka palstalla pidetään yllä kuvitelmaa siitä, että kukaan mies ei huoli kuin parikymppisiä, totuus on tosiaan hyvin erilainen. Itse tiedän muutaman parin, joilla on ikäeroa noin päin yli 10 vuotta, onnellisilta ainakin vaikuttavat. :)

No, kerro ihmeessä, miksi tuo on sulle ongelma? Ja miten toi sun elämään vaikuttaa? Miksi sun suostumus tai hyväksyntä pitäs asialle olla? Miksi et vain voi olla onnellinen jos toinen on onnellinen ja tyytyväinen? Onko parempi sitten että ystäväsi on yksin? Olisko niin parempi?

Minun enoni (jota minä olen 6 vuotta nuorempi) tapasi 18-vuotiaana 28-vuotiaan naisihmisen. Seurustelivat kolme vuotta ja menivät kihloihin, tuli lapsi ja sitten ristiäisissä vihittiin. Kolmen lapsen joukosta nuorinkin 24 v,  ja vanhemmat asuu nyt keskenään,  käy yhdessä mm. mökeillä, melontaa harrastavat, ulkomaanmatkoilla....eno vinoilee lapsilleen, että saisitte jo alkaa hänestä ukkia tehdä, kello käy...Enoni siis 52 v, rouva 62 v ja onnellisia ovat.

Anna onnen kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan Katri-Helena ja Joan Collins mahtavatkaan kärsiä nuorten miestensä kanssa. Sääliksi käy. Jälkimmäinenkin on ollut naimisissa oman 30 vuotta nuoremman miehensä kanssa jo vuosikymmeniä. Varmaan se mies tahtoo vaan seksiä.

Mieti sitä vaihtoehtoa että ne saattavat seksiä jopa harrastaa 😊 tämä oli siis hirtehistä jos joku ei ymmärrä!

Yleensä tämä ikäongelma on ongelma nuorelle (alle 3-kymppiselle) joka ei ole sinut ikäänsä vaan yli 3-kymppiset on jotenkin "vanhoja" kunnes itse täyttää muutaman vuoden kuluttua 30 ja alkaa sisäistää miten vähän tuossa lopulta onkaan aikaa välissä. Pitää huomata miten itse oli juuri 20 ja nyt on 30 😊 Itse olen pian 40, juuri 20!!

Lähisukulaiseni oli 50-vuotias kun nai 25-vuotiaan vaimonsa parikymmentä vuotta sitten. Hyvin pyyhkii.

Mulla on 12 v nuorempi mies, olen 41 v. Paras, huolehtivaisin ja rakastavin puoliso, joka mulla on ikinä ollut. yhdessä oltu 2 vuotta.

Tuon ikäisille miehille ei ikäero merkitse mitään, tunnen muitakin samanlaisia pareja, pienemmällä ja suuremmalla ikäerolla.

Kyselin alussa, että eikö miestä häiritse, että olen nuorempi, sanoi, että osaa kyllä itsekin ajatella, ei mun tarvitse asiaa hänen puolestaan miettiä ja että maailmassa on isompiakin ongelmia kuin meidän ikäero.

Itse olen myös 42-vuotias ja suhteessa itseäni merkittävästi nuoremman miehen kanssa. Omasta näkökulmastani ajattelen, että minun ikäiseni -ainakin itse olen- ollaan sen verran elämän karaisemia, että ei meitä tarvi varoitella mistään "siipeensä saamisista". Sitäkin lajia on saatu ja kun mihin tahansa suhteeseen ryhdytään otetaan siitä tietoinen, itse valittu riski. 

Itse suorastaan ajattelen niin, että on todennäköistä ja miehen kannalta tavallaan jopa parempi jos suhde ei kestä. Nautin vaan jokaisesta hetkestä joka ollaan yhdessä, mutta jos mies haluaa lähteä, esim. saadakseen nuoremman naisen joka vielä haluaisi lapsia, niin täysin vapaa on enkä kanna minkäänlaista kaunaa. 

Min mummon veli oli naimisissa itseään 17 vuotta vanhemman naisen kanssa yli 50 vuotta vaimon kuolemaan saakka. Onnellisilta vaikuttivat.

Olen ihastunut 15 vuotta vanhempaan mieheen (mies on 52) ja täytyy sanoa, että ikää en ole juuri miettinyt. Ainoastaan hämmästellyt, että eihän se voi olla senikäinen, kun ei me näytetä mitenkään epäsuhdalta. Suurin häiritsevä asia on tupakointi.

Kun kyseessä on aikuiset ihmiset, ainakin yli 25-vuotiaat, niin mitä väliä jollain iällä.

Minä kai olen kamala anoppi kun toivon että poikani naisystävä ei ole 42v yhäiti, poika on 28v.

Ja ihan samasta syystä kuin 42v kirjoitti, tuskin 42v haluaa enää tehdä lapsia.

Ei kenenkään tarvii perustella suhdettaan sulle, ts. saada sua vakuuttuneeksi siitä, että ikäerosuhde voisi toimia, ei se ole sun päätöksesi. Kaverista pitää pitää huolta ja tukea, jos tilanne vaatii, mutta tollanen holhoaminen on turhaa ja alentavaa.