Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mielenkiintoisia, nopealukuisia klassikkokirjoja!
07.03.2017 |
Hakusessa oisi klassikkokirja. Mieluiten mukaansatempaava, ei liian hidas tai vaikea kerronnaltaan. Onko tämmöisiä?
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sieppari ruispellossa.
Itse pidän uudesta suomennoksesta enemmän, en Saarikosken.
Vierailija kirjoitti:
Virginia Woolfin tuotanto
Tämä menee jelinekin kanssa namedropping kategoriaan. En sanoisi nopealukuiseksi.
Waltarin: Mikael Karvajalka ja jatko-osa Mikael Hakim. Laila Hietamiehen/ Hirvisaaren tuotanto on ainakin helppolukuista ja historiallinen kerronta vie mukanaan.
Herman Hesse: Demian, Lasihelmipeli
Saul Bellow
Aleksis Kivi: seitsemän veljestä
Näytelmäkäsikirjoitukset Eeva-Liisa Manner, Reko Lundan.
Eikä vain se mitä lukee, vaan mitä kenties painottaa: esim vuosikymmeniä vanhoissa lääkärikirjoissa tiedetään liikuttavan vähän, ja niillä eväillä kuitenkin hoidettiin. Myöskin, jos luet dekkareita, tapahtumapaikka ei tarvi olla kallio tai tukholma, vaan dekkari voi sijoittua kiinaan, intiaan tai afrikkaan.
Voi hakea ihmisten, aikojen ja paikkojen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä.
Ainakin vanhemmat kirjastonhoitajat tietävät klassikoista, rohkeasti vain kysymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa luin monet klassikot, kannattaa lukea ne jotka puhuttelee itseä. Esim. 1984 on mielenkiintoinen koska se käsittelee muuttuvia käytäntöjä ja korruptiota. Karamazovin veljekset on raskasta luettavaa jos ei ole erityisen kiinnostunut Venäjästä. Pieni talo preerialla sarja ja Beatrix Potterin kirjat on hyviä lasten klassikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Agatha Christien tuotanto, ed Mc bain myös dekkareista koko tuotanto. Steinbeckin tuotanto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläinten vallankumous!
Lyhyt ja helppolukuinen, mielenkiintoinen, omaleimainen ja aina yhtä ajankohtainen.
Kärpästen herra ja Saatana saapuu Moskovaan tulee nyt ensimmäisinä mieleen.
Mutta miksi pitää lukea klassikoita, jos ne ei kiinnosta? Itse luen keskimäärin yhden kirjan viikossa, mutta luen vain sellaista, joka kiinnostaa. Esim. Dostojevskin Rikos ja rangaistus oli mielestäni ihan hukkaan heitettyä aikaa, olkoon kuinka klassikko tahansa. Kirja oli minuun makuuni tylsä ja moraalipohdinnat kummallisia nykyihmisen mittapuulla.
Jos nyt kuitenkin joku haluaa ns. itseään sivistää klassikoilla, eikä sen takia, että lukeminen itsessään on ihana harrastus, niin suosittelen äänikirjoja. Esimerkiksi Sinuhe egyptiläinen Lars Svedbergin lukemana äänikirjana oli aivan mahtava. Kirjaa en jaksanut alkua pidemmälle, mutta kuunneltuna oli oikein viihdyttävä. Ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoissa on ihan hyvä valikoima äänikirjoja.
John Steinbeckin Helmi. Steinbeckiltä myös Hiiriä ja ihmisiä.
Miksi pitäisi olla nopealukuinen? Jos haluat lukea nopeasti, lue dekkareita ja muita bulkkikirjoja. Klassikot ovat juuri ajattelua ja hidasta nautiskelua varten. Juostenkusten niistä ei saa yhtään mitään.
Miksi pitäisi olla nopealukuinen? Jos haluat lukea nopeasti, lue dekkareita ja muita bulkkikirjoja. Klassikot ovat juuri ajattelua ja hidasta nautiskelua varten. Juostenkusten niistä ei saa yhtään mitään.
Mikä se oli se Steinbeckin kirja, jossa oli linja-autossa kaakkuja ja finninen poika. Siitä taitaa olla elokuvakin tehty?
emily bronte: humiseva harju (ulkona ihan sopiva kelikin tälle kirjalle)