Miten fobiasi vaikuttaa elämääsi?
Fobia on tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä todellisen uhkan olemassaoloon perustumaton pelko, kammo tai kauhu, jonka ahdistuneisuusoireita henkilö ei pysty hallitsemaan.
Vastenmielisyys jotain asiaa kohtaan ei ole fobia. Kaikki eivät pidä kaikesta ja se on täysin normaalia. Kun pelko aiheuttaa oireita ja vaikuttaa ihmisen arkielämään, sitä voi nimittään fobiaksi.
.
Itselläni on ollut kaksikymmentä vuotta oksennuskammo. Olen oppinut hillitsemään itseni paremmin sen kanssa, eli paniikkini ei näy samalla tavalla ulospäin enkä pakokauhun vallassa riennä pois tilanteesta.
Ja nämä "tilanteet" ovat luonnollisesti oksentamiseen liittyviä. Jotakuta oksettaa, joku kertoo olleensa juuri oksennustaudissa, joku kertoo tuntevansa sairastajan, näen jonkun oksentavan, joku yskii epäilyttävästi, jollakulla on vatsassa vaivoja tai kipuja... On myös uhkaavia ajankohtia, esimerkiksi tämän hetkinen norovirusepidemia tai bussissa matkustaminen.
Tilanteiden vakavuus riippuu monesta tekijästä. On eri asia nähdä oksennus kauppakeskuksen käytävällä tai kuivuneena keskustan kadulla jne.
.
Nykyisellään pelkoni vaikuttaa elämääni lähinnä niin, että yritän estää sairastumiseni ja tehdä mahdollisen sairastumisen miellyttävämmäksi. Pesen käsiä huolella, en koske kasvojani/hiuksiani kodin ulkopuolella, en käytä ulkona olleita vaatteita kotona... Ja jos huomaan jonkin pienimmänkin oireen joka voisi vihjata tulevasta oksentamisesta, varustaudun heti huolella. Raahaan vessaan ja sängyn viereen erinäisiä tarpeellisia esineitä ämpäristä ripulilääkkeeseen ja puhelimeen latureineen jne.
Toki nämä riippuvat tilanteista, esimerkiksi baarissa kyllä kohennan hiuksia käsillä, mutta sitten menenkin heti yöllä kotiin tullessa suihkuun.
En pidä näitä varotoimenpiteitä minkäänlaisena vaivana eikä niitä tule ajateltua. Ne helpottavat ahdistustani eli koen vaikutukset pelkästään positiivisina.
.
Olen kohdannut pelkoni oksentamalla, mutta silti pelkään.
Ampiaiset. En pidä kesällä ikkunoita auki, tuuletus tapahtuu silloin, kun voin olla siinä tuuletusikkunan vieressä vahtimassa koko ajan. Takapihalla ei oo yhtään kukkaa tai puuta houkuttamassa niitä sinne ja mulla on käden ulottuvilla sähköinen kärpäslätkä ja kengät kopistan ylösalaisin ennen jalkaan laittoa. Viime kesänä autossa oli amppari motarilla ja se oli mun jalalla, mies oli ratissa ja napista avas ikkunan kun minä hyperventiloin ja tärisin aivan hulluna paniikkikohtauksessa ja koitin suojata kaulaani ja olla liikkumatta. Onneks se lensi ulos. Mies sanoi, ettei oo ikinä nähnyt mua yhtä pakokauhuisena. Pelkään niitä kuollakseni, kerran pistänyt ja tuli sairaalareissu.