Lue keskustelun säännöt.
Miten fobiasi vaikuttaa elämääsi?
07.03.2017 |
Fobia on tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä todellisen uhkan olemassaoloon perustumaton pelko, kammo tai kauhu, jonka ahdistuneisuusoireita henkilö ei pysty hallitsemaan.
Vastenmielisyys jotain asiaa kohtaan ei ole fobia. Kaikki eivät pidä kaikesta ja se on täysin normaalia. Kun pelko aiheuttaa oireita ja vaikuttaa ihmisen arkielämään, sitä voi nimittään fobiaksi.
.
Itselläni on ollut kaksikymmentä vuotta oksennuskammo. Olen oppinut hillitsemään itseni paremmin sen kanssa, eli paniikkini ei näy samalla tavalla ulospäin enkä pakokauhun vallassa riennä pois tilanteesta.
Ja nämä "tilanteet" ovat luonnollisesti oksentamiseen liittyviä. Jotakuta oksettaa, joku kertoo olleensa juuri oksennustaudissa, joku kertoo tuntevansa sairastajan, näen jonkun oksentavan, joku yskii epäilyttävästi, jollakulla on vatsassa vaivoja tai kipuja... On myös uhkaavia ajankohtia, esimerkiksi tämän hetkinen norovirusepidemia tai bussissa matkustaminen.
Tilanteiden vakavuus riippuu monesta tekijästä. On eri asia nähdä oksennus kauppakeskuksen käytävällä tai kuivuneena keskustan kadulla jne.
.
Nykyisellään pelkoni vaikuttaa elämääni lähinnä niin, että yritän estää sairastumiseni ja tehdä mahdollisen sairastumisen miellyttävämmäksi. Pesen käsiä huolella, en koske kasvojani/hiuksiani kodin ulkopuolella, en käytä ulkona olleita vaatteita kotona... Ja jos huomaan jonkin pienimmänkin oireen joka voisi vihjata tulevasta oksentamisesta, varustaudun heti huolella. Raahaan vessaan ja sängyn viereen erinäisiä tarpeellisia esineitä ämpäristä ripulilääkkeeseen ja puhelimeen latureineen jne.
Toki nämä riippuvat tilanteista, esimerkiksi baarissa kyllä kohennan hiuksia käsillä, mutta sitten menenkin heti yöllä kotiin tullessa suihkuun.
En pidä näitä varotoimenpiteitä minkäänlaisena vaivana eikä niitä tule ajateltua. Ne helpottavat ahdistustani eli koen vaikutukset pelkästään positiivisina.
.
Olen kohdannut pelkoni oksentamalla, mutta silti pelkään.
Kommentit (21)
Minulla on agorafobia eli julkisten paikkojen kammo. Kotoa on hyvin vaikea lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämähäkkikammoinen jatkaa. Ennen uskalsin tappaa hämähäkit. Pelkoni on mennyt pahemmaksi ja pelkään mennä tappamisetäisyydelle. On pitänyt kehittää muita keinoja, kuin perinteinen lehdellä lyöminen. Olen jopa pelännyt hämähäkkien kostoa enkä astu lattialla kohtiin, joissa hämähäkki on kävellyt ja kuollut (vuosia sitten).
Pimeänpelko. En uskalla talvella astua ulos katuvalon tms valaistuksen valokeilasta. Minut valtaa selittämätön kauhu ja paniikki.
Juuri nyt parempi kausi ja kylenen hillitsemään pelkoani ja jopa kävelemään puolihämärässä ainoastaan keskivahvaa epämiellyttävyydentunnetta tuntien. En tiedä mikä aiheuttaa vaihtelun.
Lentopelko. 11vuotta sitten olin ulkomailla ja vaihdoin konetta toiseen jatkolennolta uuteen maahan. Iski myrsky ja kone heitteli. Siitä on jäänyt niin älyttömät pelot että on jäänyt kaikki perhelomat ja muut reissut tekemättä. Mä siis vihaan tätä pelkoa! Jos ajan Helsinki-Vantaan lentokentän viereltä ja näen koneen mikä esim on nousemassa saatan mennä paniikkiin ja itkeä.
Muut nauraaa pelolleni mutta mä vihaan ja häpeän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on araknofobia, eli hämähäkkikammo. En tiedä mistä se johtuu, ehkä jotenkin siitä miten erilainen hämähäkki on muihin eläimiin verrattuna, tai sen kammottavasta liikkumistavasta. Se miten ne ojentelevat jalkojaan, yyyyhh! Kammoan myös lukkeja. Ihan pienetkin hämähäkit saavat minut pakokauhun valtaan. Opiston asuntolassa asuessani muut kertoivat kerran, että heidän huoneensa vessan viemäristä oli tullut epänormaalin valtava karvainen hämähäkki! Kaikki muut olivat nähneet sen, mutta itse olin kaupassa, onneksi. Ja kävi selväksi, ettei kertomus ollut valetta. Hämis oli huuhdottu kuumalla vedellä takaisin viemäriin. Valvoin muutaman yön miettien milloin se otus tulee minun viemäristäni ylös. Kerran aurinkoa ottaessani lensi tuulenpuuskan mukana hämähäkki mekkoni kaula-aukota sisään. Kiljuin hysteerisesti, itkin ja raastoin mekon päältäni. Onneksi olin oman kotini sivupihalla metsän vieressä, eikä kukaan nähnyt. Kerran taas pyöräilemäsä tultuani paitani akta löytyi lukki. En muista mitä tapahtui, enkä edes halua muistaa. Luojan kiitos, Suomessa ei ole tarantulan tms. kokoisia hämähäkkejä. Olen nähnyt niitä terraariossa, en katsellut kauaa...
Sosiaalisten tilanteiden pelko. Nykyään kaupassa käyntikin tuottaa tuskaa ja ongelmia. Aiemmin pystyin käydä, kunhan laskin tai tarkistin että rahat varmasti riittävät ostoksiin ja minulla oli selvä suunnitelma mitä ostan. Nykyään pelottaa eniten, että törmään johonkin tuttuun ja siinä sitten joudun höpistä vaikeena, tai että tulee jokin muu yllättävä tilanne.. Myös kirjoittaminen someen yms. nettipalstoille on epämukavaa ja HYVIN harvoin sitä teen. Toki pelko vaikuttaa muuhunkin kuin vain kaupassa asiointiin, mutta pelko ja ajatus siitä että joku tuttu tulee vastaan on ehkä suurin, ei niinkään tuntemattomat ihmiset ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan viime vuosina on minulle ilmaantunut tukehtumisen pelko. Pelkään kovempia ruokia kuten vaikka raakaa porkkanaa tai omenaa ja pureskelen ruoan hyvin tarkkaan. Jos ruoka vähänkin meinaa mennä väärään kurkkuun, iskee paniikki, että nyt tukehdun kuoliaaksi. Isojen pillereiden nielemistä en toisaalta ole koskaan pelännyt tai pitänyt vaikeana, vaikka se on kuitenkin yleisemmin ihmisille haastavaa.
Sosiaalisten tilanteiden pelko.
Vaikuttaa esim ryhmässä puhumiseen, jos pitää esitellä itsensä vaikka töissä tai koulussa monen ihmisen kuunnellessa niin se jännittää aivan helvetisti.
Sitä alkaa vältellä kaikkea mikä jännittää.. Tekee elämän yksinäiseksi, kavereita ei juuri ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkean paikan kammo. En kykene menenään lähellekään mitään reunoja, esim näköalapaikoilla, Siltojen yli ei ole toivoakaan kävellä. Kaikki huvipuistolaitteet ja harrastukset kuten kiipeily ja laskuvarjohyppy ovat poissuljettuja. Parvekkeillekaan en uskalla mennä jos parveke on korkeammalla kuin kolmannessa.
Ampiaiset. Pelkään vuosi vuodelta enemmän. Tää on jo menny ihan sairaaks. Viime kesänä peruin menoja koska en uskaltanut aurinkoisena päivänä lähteä ulos... :(
Minua ei ole koskaan pistänyt amppari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään: korkeita paikkoja, ampiaisia+mehiläisiä ja niiltä näyttäviä kärpäsiä + pörröisiä kimalaisia, hississä "matkustamista", mitä tahansa neuloja tosin eritoten injektioneulat saa aikaan väistämättä paniikkikohtauksen. Ja olisko mulla lisäksi myös agorafobia, vaikkakin kaikki paniikkikohtaukset ovat yleensä tulleet kaupassa jonossa. Lisäksi löytyy esiintymiskammo/sos.fobia, joka tosin on hallussa jotenkin beetasalpaajan avulla :)
Ampiaisia ja ed. mainittuja pörriäsiä juoksen karkuun "koomisesti" kiljuen, enkä todellakaan uskalla pyydystää/lyödä niitä jollain esineellä. Sisälle eksyneen pörriäisen pyydystämisen delegoin muille, jos vaan pystyn. Ulkona varon mahdollisia pörriäisten lempipaikkoja kuin ruttoa.
Hissit on helvetin esikartanoita, kävelen portaat oli kerroksia noustavana vaikka 20. Ja kaikista mieluiten jätän nousematta jos porrashuone on täynnä ikkunoita, joista näkee alas!
Olen taatusti jokaisen verinäytteenottajan unelmapotilas. Odotellessani vuoroani saan paniikkikohtauksen, näytettä ottaessa pyörryn ja lopuksi oksennan. Anteeksi. Jos minulta kysyttäisiin, näytteitä ei todellakaan otettaisi. Eikä neulaa kannata edes vilauttaa niin että näen. Eikä myöskään kannata sanoa "nyt minä pistän". Yritän ajatella söpöjä kissanpentuja enkä lähteä paniikkituntemuksiin mukaan.
Kaupassa on joskus vaikea käydä. Paniikkikohtaus tulee jos on tullakseen ja nimenomaan kaupassa :(
Sos.fobiasta en edes viitsi mainita. Opinnot laahaa kyseisestä syystä aika paljon :(
Käärmeet. Vältän kesäisin liikkumista alueilla joissa voisi olla käärmeitä. Metsäpoluilla koiran kanssa liikkuessa joudun siirtämään ajatukseni muualle, etten koko ajan pelkää että polulla näkyy käärme.
Oksennuskammo. Kyllä pelkään omaakin oksentamista mutta eniten muiden ja varsinkin humalaisten. Menisin varmaan tolaltani jos joku kännissä oksentaisi kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on araknofobia eli hämähäkkien pelko. Sehän on yksi yleisimpiä pelkoja ja jopa tietynlainen käsite. Naisten oletetaan pelkäävän ja miehet ovat pelottomia pelastajia. Muiden fobioiden kanssa ei taida olla samanlaista sukupuolijakoa. Ehkä juuri tuon yleisyyden (ja kotimaisten hämisten harmittomuuden) takia en ole laskenut kammoani oikeaksi fobiaksi, vaikka pelkoni vaikuttaakin rajoittaen elämääni.
Välttelen tilanteita, joissa on todennäköistä kohdata hämähäkki. Lyhyt lista missä hämähäkin todennäköisesti kohtaa: nurmikko ja luonto yleensäkin, varastot, pitkospuut, terassit, ullakot, kukkakaupat... Kaikkea ei voi välttää joten pitää varmistella ja olla tarkkana kuin porkkana.
Minulla sama. Lisäksi välttelen verhoja, ikkunanpieleitä, nurkkia, kävelyä paljasjaloin kesäisin, mökkiterassin ympäristöä, vessojen seiniä, vanhoja kenkiä, seinää vasten lepääviä pyyhkeitä ja pyykkejä, mökkisaunaa, kaikenlaisia heiniköitä sekä metsiä. Ulkovessat ovat kaikista pahin pelkoni, kun hämähäkki on heti lähellä estäen pahimmassa tapauksessa suoran ulospääsyn.
Mielestäni kyse on fobiasta, sillä koen suurta pelkoa jo esimerkiksi hämähäkin kuvaa kohtaan. Mikä tähän auttaisi?
En uskalla mennä lähellekään metsiä, koska pelkään että sieltä tulee karhu kimppuuni tappamaan minut. Minä siis pelkään karhuja, koska ne ovat niin isoja, vihaisia, vaarallisia ja väkivaltaisia ihmisiä kohtaan. Onneksi minun ei juuri tarvitse olla luonnossa, koska asun kaupungin keskustassa ja tänne ei kovin usein taida karhu uskaltaa tulla. Silti mietin näin kevään ja karhujen talviunilta heräämisen lähestyessä, että mistä saisin aseen ja sen kantoluvan, että saisin kantaa mukanani pyssyä, että saisin ampua karhua, jos sellainen sattuisi tulemaan jossain vastaan. Minä vihaan ja pelkään karhuja todella paljon, ne pitäisi kaikki tappaa!
En uskalla mennä lähellekään metsiä, koska pelkään että sieltä tulee karhu kimppuuni tappamaan minut. Minä siis pelkään karhuja, koska ne ovat niin isoja, vihaisia, vaarallisia ja väkivaltaisia ihmisiä kohtaan. Onneksi minun ei juuri tarvitse olla luonnossa, koska asun kaupungin keskustassa ja tänne ei kovin usein taida karhu uskaltaa tulla. Silti mietin näin kevään ja karhujen talviunilta heräämisen lähestyessä, että mistä saisin aseen ja sen kantoluvan, että saisin kantaa mukanani pyssyä, että saisin ampua karhua, jos sellainen sattuisi tulemaan jossain vastaan. Minä vihaan ja pelkään karhuja todella paljon, ne pitäisi kaikki tappaa!
Sos. Tilanteiden pelko, araknofobia, lääkäripelko, soittamisen pelko, muualla kuin kotona kakkaamisen pelko, sairastumisen pelko, laskemisen pelko
Onhan näitä ja kaikki vaikeuttaa elämää.
Autolla ajamisen pelko. En tieda mista tama alkoi mutta olen nain 50-vuotiaaksi saakka saastynyt ajamiselta. Kortti minulla sentaan on ja sain sen ensikerralla, vaikka ajotuntien ottaminen ja inssiajo vaati tuhottomasti energiaa ja keskittymista. Olin aivan puhki tuntien jalkeen.
Olen ajanut kerran ihan yksin autolla - oli pakko koska piti hakea puoliso sairaalasta!
Kieltamatta tulee lapsellinen olo kun aina on toisten kuskattavana - minusta onkin tullut taitava valtttamaan ajamista vaativia tilanteita. Minulla ei ole autoa joten luontevaa tapaa "tutustua" autoonkaan ei ole. Luulisin etta helpottaisi jos saisin omaa tahtia opetella: istua ensin kuskin paikalla tekematta mitaan ja yrittaa hahmottaa mita kaikkea ajaessa pitikaan tehda...Nyt jo ajamisen kuvitteleminen tuntuu tuhottoman monimutkaiselta ja vaaralliselta, energia katoaa kasivarsista, vatsaa kouristaa..
Tsemppia kaikille!
Sosiaalisten tilanteiden pelko: välttelen kaikenlaisia kahvikekkereitä, joissa pitäisi yrittää luontevasti harrastaa small talkia entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa; ilmenee myös kahvikuppineuroosina. Tämä on rajoittanut elämääni vaihtelevasti.
Korkean paikan kammo: mikä siinä on, että korkealla esimerkiksi parvekkeelle ei kykene menemään siihen reunalle. Alkaa huimata ja tuntuu, että jokin voima suorastaan imaisee sut alas.
Minulla on araknofobia eli hämähäkkien pelko. Sehän on yksi yleisimpiä pelkoja ja jopa tietynlainen käsite. Naisten oletetaan pelkäävän ja miehet ovat pelottomia pelastajia. Muiden fobioiden kanssa ei taida olla samanlaista sukupuolijakoa. Ehkä juuri tuon yleisyyden (ja kotimaisten hämisten harmittomuuden) takia en ole laskenut kammoani oikeaksi fobiaksi, vaikka pelkoni vaikuttaakin rajoittaen elämääni.
Välttelen tilanteita, joissa on todennäköistä kohdata hämähäkki. Lyhyt lista missä hämähäkin todennäköisesti kohtaa: nurmikko ja luonto yleensäkin, varastot, pitkospuut, terassit, ullakot, kukkakaupat... Kaikkea ei voi välttää joten pitää varmistella ja olla tarkkana kuin porkkana.