Alkaakohan pää levitä...

Haahuilen täällä töissä kuin zombie, täysin iloton raato. Teen työni ja olen asiallinen jne mutta mitään small talkia tms ei irtoa enkä jaksa puhua työkavereille kuin pakolliset, vaikeata sekin. Olen täysin ulkopuolinen, en kuulu tänne eikä työnkuvani toteudu. Olen hyödyke ja helpoke (uusi termi?) muille, en muuta. Muitakin murheita on ja riittää eli ei tämä siis mitään.
Aivan hirveä olo, robottina päivästä ja viikosta toiseen, ilottomana velvollisuudentuntoisena zombierobottina.
Jos ei kolmea lastani olisi niin olisin kai jo päättänyt päiväni tai jotain. Ainakin olisi helpompi ja ylipäätään mahdollista riuhtaista itsensä irti tästä työstä, ei olisi taloudellista vastuuta niin suurta.