Lapsi raivosi synttärilahjasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Kun olin itse lapsi, synttärit olivat aika simppelit; kakku, limsaa, keksejä, sipsiä. Vanhemman ohjauksella jokin kilpailu tai leikki. Lahjojen avaamisesta ei tehty ohjelmanumeroa, vaan lahjat avattiin sitä mukaa kun vieraat tuli ovesta sisään, eikä niitä hirveästi vertailtu tai ainakaan arvosteltu. Kutsut tein monesti itse ja vein kouluun tai kaverin postiluukusta sisään. 

Nykyään synttärit, jossa 1-lk tyttöni käy, ovat lähes aina joko a) sisäleikkipuistosynttärit b) teemasynttärit kotona. Kaikki yksityiskohdat kutsua ja koristeluja myöten on tehty teeman mukaisesti. Kun lapsi tulee kotiin, hänellä on mukana jokin lahja tai krääsäpussi.

Ovathan ne kivoja, mutta tästä seuraa väistämättä paineita; pitäisikö meidänkin varata HopLopista juhlat? Pitäisikö palkata kotiin sirkustaiteilija? Leipoa cakepopseja tai mikä-nyt-sattuu-olemaan-muodissa? Ostaa Tigeristä neljä säkillistä pompomeja, viirejä ja konfettia ja kuvata juhlat Instagramiin?

Olen kuitenkin päättänyt suosiolla, että tavissynttärit saa riittää. Kun lapsia on useita ja synttäri- ja muita juhlia riittää monia vuoden mittaan, tulee paperikrääsälle ja lahjapussukoille hintaa. Mielummin panostan synttäreissä tarjoiluihin ja omaan ohjelmaan. Kertaakaan ei ole lapset valittaneet, että olisi olleet huonot juhlat. Isompana saattavat jo sitten vaatiakin enemmän, kuka tietää..

Eli mikä on ongelma?

Toiset tykkää järjestää juhlia, toiset ei.

Toiset pihistelee lapsissa, toiset matkustelussa, kolmannet törsää kaikkeen.

Meillä minä ostin juhlavarusteet yleensä aina kun niitä käveli vastaan, esim Espanjassa kaikki oli halpaa. Lastenkutsujen pöytäliinoina toimii kirpparilta hankitut Marimekon verhot. Monta vuotta. Viirit voi tehdä itse, esim miehen kulahtaneista kauluspaidoista... ja se itse elivottu on yleensä tosi halpaa tarjottavaa...

Ongelma on siis se, että lapset tottuvat aina vain huikeampiin ja hienompiin synttäreihin ja alkavat kinuta samanlaista meininkiä omillekin synttäreille, johon mulla ei ole a) varaa eikä b) kiinnostustakaan.

Kilpavarustelun tuomat paineet ja jopa alemmuudentunto siitä, että omat juhlat eivät sisällä mitään tarpeeksi "spesiaalia" on siis se, joka ärsyttää. Tyttöni oli tosiaan vasta taas HopLop-synttäreillä ja kyseli, että miksei hänelläkin voisi olla sellaisia synttäreitä? Siinä sitten piti selitellä.. :)

Ei meillä.

Kuka teillä on opettanut lapset kilpailemaan ja vertailemaan?

Meillä ei edes omat lapset laske saavatko keskenään aina kaiken samanlaista...

TÄMÄ! 👍🏼

Vierailija kirjoitti:

Nuo sisäleikkipuistosynttärit on varmaan siksi yleisempiä pääkaupunkiseudulla, koska moni asuu pienessä asunnossa kerrostalossa. Ei ole tilaa kotona.

Meillä esikoisen synttärit toukokuun lopussa oli yleensä aina kotona, koska lapset leikki suurimman osan aikaa tohkeissaan ulkoleikkejä isolla pihalla.

Kuopuksen juhlat on lokakuun alussa ja hänellä oli sitten taas useita "ulkoistettuja" juhlia - ihan siitä syystä että se mutapiha ei houkuttanut ja siksi että hän kävi koulua 15 kilsan päässä, jolloin oli loogista ettei ne kaikki luokkakaverit joutuneet ajelemaan tänne ja takaisin. Yksinkertaisempaa juhlia ne synttärit siellä ja sisällä.

Just näin. Lisäksi hoplop-synttäreissä pääsee tosi helpolla, mitä varmasti monet työelämässä olevat vanhemmat arvostavat. Ne joilla on aikaa ja tykkäävät itse leipoa, niin varmaankin mieluummin järjestetävät juhlat kotonaan. Olen kyllä eri mieltä tuosta kilpavarustelusta kyseisen mummon kanssa. Mitä kilpavarustelua leipomukset ja banderolit on? Eivät tule edes kalliiksi kun itse tekee. Ja nuo kiitospussit on yleensä sisältäneet vähän karkkia ja ehkä jonkun pienen jutun (ilmapallon/tarran/"rullapillin"/tms.) Ei mitään kallista. Jos olisi vaikka poniratsastusta ja pomppulinna kotipihalla, niin sitten ehkä voisi puhua kilpavarustelusta, mutta mikään mitä tuossa artikkelissa mainitaan ei ole mielestäni mitään erikoista. Ja sitten tuo lahjasta "raivoaminen". Itsellä tulee lähinnä mieleen, että juhliaan jännittänyt lapsi on ehkä ilmaissut pettymystään saadessaan jotain sellaista lahjaksi mitä hänellä jo on. Huonoa käytöstä toki, mutta kyseessä on kuitenkin vasta lapsi, itse ainakaan en jaksaisi vetää hernettä nenään tuollaisesta. Toki moukkamaisia vanhempiakin on, mutta emme voi tietää miksi vanhemmat eivät puuttuneet käytökseen, siihen on voinut olla syynä esim se, että tuntevat lapsensa ja tietävät että tunteenpurkaus menee nopeammin ohi kun siihen ei kiinnitä huomiota.