Lapsi raivosi synttärilahjasta

Kaikki on tyytyväisiä kun jokainen keskittyy vain elämään sitä omaa elämää.

Myös mummelit.

Osasi ne lapset ennenkin. Mun 10-vuotissynttäreillä paras kaverini määräsi leikit. Sanoi lähtevänsä kotiin ja vievänsä lahjansa mennessään jos ei leikitä mitä hän haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on jo teinejä ja minä kävin tämän saman keskustelun oman äitini kanssa kun he oli pieniä.

"Ei meillä ennen vaan... ja kyllä kakun ja mustaviinimarjamehun pitää riittää..." jäkäjäkä.

Oikeassahan tuo isoäiti on. Kilpavarustelua ja näyttämistä on lasten synttärit monelle. Että kaikki nyt taatusti tajuaa, että meidän lapsi on se rikkain ja kaunein jne. Eniten hatuttaa se hirveä vimma loihtia ennennäkemättömät ekstrahuippujuhlat. Pikku kullanmurun toiveissa vain taivas on rajana. Kyllä siinä aikuisellakin hämärtyy käsitys kohtuullisuudesta.

P.S. Aika monet järjestää näitä huonon omantuntonsa ajamana, kun tavallisessa arjessa ei lapselle riitä aikaa eikä huomiota. 

Tuon isoäidin kuvailemat juhlat on kyllä ihan normaalia lapsiperhearkea. En näe mitään ilmiötä, enkä kilpavarustelua. Ihme marmatusta taas.

Ilmeisesti teillä siis huono käytös, raivoaminen ja kiittämättömyys on ihan normaalia? Kun kävin pienenä muiden synttäreillä, ei synttärisankari valittanut lahjoista tai vieraat kinunneet lahjapussukoita, käynyt mielessäkään. Kyllä se on niin että nykyään on lasten synttärit menneet älyttömiksi, aina vaan kalliimpaa, enemmän, hienommissa ja erikoisemmissa paikoissa. Ihan vaan että päästään kerskailemaan ja saadaan ostettua lapselle kavereita, vanhemmat kiillottaa omaa sädekehää. Sinä olet hyvä esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Osasi ne lapset ennenkin. Mun 10-vuotissynttäreillä paras kaverini määräsi leikit. Sanoi lähtevänsä kotiin ja vievänsä lahjansa mennessään jos ei leikitä mitä hän haluaa. 

:D Aika itsevarma kaveri sulla!

Aika raadollista menoa on lasten synttäritouhu nykyään. Useimmiten järjestelyiden ylimitoituksessa on takana se karu totuus, että lapsen ns. ystävät eivät viitsi saapua paikalle, ellei ole tiedossa megaluokan pirskeet. 

Mun synttäreillä oli lahjapusseja 70-luvulla.

Nyt kokemusta keskiluokkaisten lasten synttäreistä viimeisen 13 vuoden ajalta Helsingissä. Ei kilpavarustelua vaan ihan normi juhlia, suurin osa kotona mutta välillä hoplopissa tai vastaavassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on jo teinejä ja minä kävin tämän saman keskustelun oman äitini kanssa kun he oli pieniä.

"Ei meillä ennen vaan... ja kyllä kakun ja mustaviinimarjamehun pitää riittää..." jäkäjäkä.

Oikeassahan tuo isoäiti on. Kilpavarustelua ja näyttämistä on lasten synttärit monelle. Että kaikki nyt taatusti tajuaa, että meidän lapsi on se rikkain ja kaunein jne. Eniten hatuttaa se hirveä vimma loihtia ennennäkemättömät ekstrahuippujuhlat. Pikku kullanmurun toiveissa vain taivas on rajana. Kyllä siinä aikuisellakin hämärtyy käsitys kohtuullisuudesta.

P.S. Aika monet järjestää näitä huonon omantuntonsa ajamana, kun tavallisessa arjessa ei lapselle riitä aikaa eikä huomiota. 

Tuon isoäidin kuvailemat juhlat on kyllä ihan normaalia lapsiperhearkea. En näe mitään ilmiötä, enkä kilpavarustelua. Ihme marmatusta taas.

Ilmeisesti teillä siis huono käytös, raivoaminen ja kiittämättömyys on ihan normaalia? Kun kävin pienenä muiden synttäreillä, ei synttärisankari valittanut lahjoista tai vieraat kinunneet lahjapussukoita, käynyt mielessäkään. Kyllä se on niin että nykyään on lasten synttärit menneet älyttömiksi, aina vaan kalliimpaa, enemmän, hienommissa ja erikoisemmissa paikoissa. Ihan vaan että päästään kerskailemaan ja saadaan ostettua lapselle kavereita, vanhemmat kiillottaa omaa sädekehää. Sinä olet hyvä esimerkki.

Nuo isoäidin kuvailemat juhlat on ihan tavallista lapsiperhearkea. Siis sisäleikkipuistot tai cakepopsit tai vieraiden lahjapussit.

Se että hän osuu johonkin riitatilanteeseen ei vielä edes kerro, mitä siinä on oikeasti tapahtunut. Omalla kohdalla ei koskaan ole tuollaista kuvailtua ollut ja varmaan 30 kertaa olen hoplopistakin omiani hakenut tai sinne vienyt.

Jospa sinäkin kasvattaisit itsellesi itsetunnon niin ei tarvitsisi siirtää tuollaisia kummallisia alemmuuskomplekseja seuraavalle polvelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Kun olin itse lapsi, synttärit olivat aika simppelit; kakku, limsaa, keksejä, sipsiä. Vanhemman ohjauksella jokin kilpailu tai leikki. Lahjojen avaamisesta ei tehty ohjelmanumeroa, vaan lahjat avattiin sitä mukaa kun vieraat tuli ovesta sisään, eikä niitä hirveästi vertailtu tai ainakaan arvosteltu. Kutsut tein monesti itse ja vein kouluun tai kaverin postiluukusta sisään. 

Nykyään synttärit, jossa 1-lk tyttöni käy, ovat lähes aina joko a) sisäleikkipuistosynttärit b) teemasynttärit kotona. Kaikki yksityiskohdat kutsua ja koristeluja myöten on tehty teeman mukaisesti. Kun lapsi tulee kotiin, hänellä on mukana jokin lahja tai krääsäpussi.

Ovathan ne kivoja, mutta tästä seuraa väistämättä paineita; pitäisikö meidänkin varata HopLopista juhlat? Pitäisikö palkata kotiin sirkustaiteilija? Leipoa cakepopseja tai mikä-nyt-sattuu-olemaan-muodissa? Ostaa Tigeristä neljä säkillistä pompomeja, viirejä ja konfettia ja kuvata juhlat Instagramiin?

Olen kuitenkin päättänyt suosiolla, että tavissynttärit saa riittää. Kun lapsia on useita ja synttäri- ja muita juhlia riittää monia vuoden mittaan, tulee paperikrääsälle ja lahjapussukoille hintaa. Mielummin panostan synttäreissä tarjoiluihin ja omaan ohjelmaan. Kertaakaan ei ole lapset valittaneet, että olisi olleet huonot juhlat. Isompana saattavat jo sitten vaatiakin enemmän, kuka tietää..

Eli mikä on ongelma?

Toiset tykkää järjestää juhlia, toiset ei.

Toiset pihistelee lapsissa, toiset matkustelussa, kolmannet törsää kaikkeen.

Meillä minä ostin juhlavarusteet yleensä aina kun niitä käveli vastaan, esim Espanjassa kaikki oli halpaa. Lastenkutsujen pöytäliinoina toimii kirpparilta hankitut Marimekon verhot. Monta vuotta. Viirit voi tehdä itse, esim miehen kulahtaneista kauluspaidoista... ja se itse elivottu on yleensä tosi halpaa tarjottavaa...

Ongelma on siis se, että lapset tottuvat aina vain huikeampiin ja hienompiin synttäreihin ja alkavat kinuta samanlaista meininkiä omillekin synttäreille, johon mulla ei ole a) varaa eikä b) kiinnostustakaan.

Kilpavarustelun tuomat paineet ja jopa alemmuudentunto siitä, että omat juhlat eivät sisällä mitään tarpeeksi "spesiaalia" on siis se, joka ärsyttää. Tyttöni oli tosiaan vasta taas HopLop-synttäreillä ja kyseli, että miksei hänelläkin voisi olla sellaisia synttäreitä? Siinä sitten piti selitellä.. :)

Nuo sisäleikkipuistosynttärit on varmaan siksi yleisempiä pääkaupunkiseudulla, koska moni asuu pienessä asunnossa kerrostalossa. Ei ole tilaa kotona.

Meillä esikoisen synttärit toukokuun lopussa oli yleensä aina kotona, koska lapset leikki suurimman osan aikaa tohkeissaan ulkoleikkejä isolla pihalla.

Kuopuksen juhlat on lokakuun alussa ja hänellä oli sitten taas useita "ulkoistettuja" juhlia - ihan siitä syystä että se mutapiha ei houkuttanut ja siksi että hän kävi koulua 15 kilsan päässä, jolloin oli loogista ettei ne kaikki luokkakaverit joutuneet ajelemaan tänne ja takaisin. Yksinkertaisempaa juhlia ne synttärit siellä ja sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on jo teinejä ja minä kävin tämän saman keskustelun oman äitini kanssa kun he oli pieniä.

"Ei meillä ennen vaan... ja kyllä kakun ja mustaviinimarjamehun pitää riittää..." jäkäjäkä.

Oikeassahan tuo isoäiti on. Kilpavarustelua ja näyttämistä on lasten synttärit monelle. Että kaikki nyt taatusti tajuaa, että meidän lapsi on se rikkain ja kaunein jne. Eniten hatuttaa se hirveä vimma loihtia ennennäkemättömät ekstrahuippujuhlat. Pikku kullanmurun toiveissa vain taivas on rajana. Kyllä siinä aikuisellakin hämärtyy käsitys kohtuullisuudesta.

P.S. Aika monet järjestää näitä huonon omantuntonsa ajamana, kun tavallisessa arjessa ei lapselle riitä aikaa eikä huomiota. 

Tuon isoäidin kuvailemat juhlat on kyllä ihan normaalia lapsiperhearkea. En näe mitään ilmiötä, enkä kilpavarustelua. Ihme marmatusta taas.

Ilmeisesti teillä siis huono käytös, raivoaminen ja kiittämättömyys on ihan normaalia? Kun kävin pienenä muiden synttäreillä, ei synttärisankari valittanut lahjoista tai vieraat kinunneet lahjapussukoita, käynyt mielessäkään. Kyllä se on niin että nykyään on lasten synttärit menneet älyttömiksi, aina vaan kalliimpaa, enemmän, hienommissa ja erikoisemmissa paikoissa. Ihan vaan että päästään kerskailemaan ja saadaan ostettua lapselle kavereita, vanhemmat kiillottaa omaa sädekehää. Sinä olet hyvä esimerkki.

Nuo isoäidin kuvailemat juhlat on ihan tavallista lapsiperhearkea. Siis sisäleikkipuistot tai cakepopsit tai vieraiden lahjapussit.

Se että hän osuu johonkin riitatilanteeseen ei vielä edes kerro, mitä siinä on oikeasti tapahtunut. Omalla kohdalla ei koskaan ole tuollaista kuvailtua ollut ja varmaan 30 kertaa olen hoplopistakin omiani hakenut tai sinne vienyt.

Jospa sinäkin kasvattaisit itsellesi itsetunnon niin ei tarvitsisi siirtää tuollaisia kummallisia alemmuuskomplekseja seuraavalle polvelle.

Alemmuuskomplekseja mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Kun olin itse lapsi, synttärit olivat aika simppelit; kakku, limsaa, keksejä, sipsiä. Vanhemman ohjauksella jokin kilpailu tai leikki. Lahjojen avaamisesta ei tehty ohjelmanumeroa, vaan lahjat avattiin sitä mukaa kun vieraat tuli ovesta sisään, eikä niitä hirveästi vertailtu tai ainakaan arvosteltu. Kutsut tein monesti itse ja vein kouluun tai kaverin postiluukusta sisään. 

Nykyään synttärit, jossa 1-lk tyttöni käy, ovat lähes aina joko a) sisäleikkipuistosynttärit b) teemasynttärit kotona. Kaikki yksityiskohdat kutsua ja koristeluja myöten on tehty teeman mukaisesti. Kun lapsi tulee kotiin, hänellä on mukana jokin lahja tai krääsäpussi.

Ovathan ne kivoja, mutta tästä seuraa väistämättä paineita; pitäisikö meidänkin varata HopLopista juhlat? Pitäisikö palkata kotiin sirkustaiteilija? Leipoa cakepopseja tai mikä-nyt-sattuu-olemaan-muodissa? Ostaa Tigeristä neljä säkillistä pompomeja, viirejä ja konfettia ja kuvata juhlat Instagramiin?

Olen kuitenkin päättänyt suosiolla, että tavissynttärit saa riittää. Kun lapsia on useita ja synttäri- ja muita juhlia riittää monia vuoden mittaan, tulee paperikrääsälle ja lahjapussukoille hintaa. Mielummin panostan synttäreissä tarjoiluihin ja omaan ohjelmaan. Kertaakaan ei ole lapset valittaneet, että olisi olleet huonot juhlat. Isompana saattavat jo sitten vaatiakin enemmän, kuka tietää..

Eli mikä on ongelma?

Toiset tykkää järjestää juhlia, toiset ei.

Toiset pihistelee lapsissa, toiset matkustelussa, kolmannet törsää kaikkeen.

Meillä minä ostin juhlavarusteet yleensä aina kun niitä käveli vastaan, esim Espanjassa kaikki oli halpaa. Lastenkutsujen pöytäliinoina toimii kirpparilta hankitut Marimekon verhot. Monta vuotta. Viirit voi tehdä itse, esim miehen kulahtaneista kauluspaidoista... ja se itse elivottu on yleensä tosi halpaa tarjottavaa...

Ongelma on siis se, että lapset tottuvat aina vain huikeampiin ja hienompiin synttäreihin ja alkavat kinuta samanlaista meininkiä omillekin synttäreille, johon mulla ei ole a) varaa eikä b) kiinnostustakaan.

Kilpavarustelun tuomat paineet ja jopa alemmuudentunto siitä, että omat juhlat eivät sisällä mitään tarpeeksi "spesiaalia" on siis se, joka ärsyttää. Tyttöni oli tosiaan vasta taas HopLop-synttäreillä ja kyseli, että miksei hänelläkin voisi olla sellaisia synttäreitä? Siinä sitten piti selitellä.. :)

Ei meillä.

Kuka teillä on opettanut lapset kilpailemaan ja vertailemaan?

Meillä ei edes omat lapset laske saavatko keskenään aina kaiken samanlaista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on jo teinejä ja minä kävin tämän saman keskustelun oman äitini kanssa kun he oli pieniä.

"Ei meillä ennen vaan... ja kyllä kakun ja mustaviinimarjamehun pitää riittää..." jäkäjäkä.

Oikeassahan tuo isoäiti on. Kilpavarustelua ja näyttämistä on lasten synttärit monelle. Että kaikki nyt taatusti tajuaa, että meidän lapsi on se rikkain ja kaunein jne. Eniten hatuttaa se hirveä vimma loihtia ennennäkemättömät ekstrahuippujuhlat. Pikku kullanmurun toiveissa vain taivas on rajana. Kyllä siinä aikuisellakin hämärtyy käsitys kohtuullisuudesta.

P.S. Aika monet järjestää näitä huonon omantuntonsa ajamana, kun tavallisessa arjessa ei lapselle riitä aikaa eikä huomiota. 

Tuon isoäidin kuvailemat juhlat on kyllä ihan normaalia lapsiperhearkea. En näe mitään ilmiötä, enkä kilpavarustelua. Ihme marmatusta taas.

Ilmeisesti teillä siis huono käytös, raivoaminen ja kiittämättömyys on ihan normaalia? Kun kävin pienenä muiden synttäreillä, ei synttärisankari valittanut lahjoista tai vieraat kinunneet lahjapussukoita, käynyt mielessäkään. Kyllä se on niin että nykyään on lasten synttärit menneet älyttömiksi, aina vaan kalliimpaa, enemmän, hienommissa ja erikoisemmissa paikoissa. Ihan vaan että päästään kerskailemaan ja saadaan ostettua lapselle kavereita, vanhemmat kiillottaa omaa sädekehää. Sinä olet hyvä esimerkki.

Ja sama ilmiö on myös monissa häissä, jossa morsian on väsännyt tarkat lahjalistat ja häiden sisäänpääsymaksut.

Puhumattakaan joululahjoista.

Jos lahja ei ole mieluinen, suuri eleisesti haukutaan lähipiirille lahjanantajat ja lahjat heitetään roskiin ja syyksi riittää vaikka väärä väri.

Luulen samojen mammojen olevan juuri niitä, jotka kilpavarusravat myös lastensa synttärit ja kaikki pitää mennä oman pillin mukaan.

Mistä muusta lapset ottavat mallin ja asenteet, kuin vanhempiensa esimerkistä.

Minun nykyään teini-ikäisen veljeni parilla luokkalaisella oli ala-asteella tapana pitää synttäreitä megazonessa. Siis synttärisankarin vanhemmat maksoivat 8-15 pojan megazoneliput ja mäkkiateriat siihen päälle. Eikä ne pojat edes lopulta hehkuttaneet niitä satojen eurojen arvoisia juhlia sen enempää, kuin köyhempien perheiden poikien kakku-limsa-ulkoleikki-hippoja.

Tuossa nyt mitään uutta ole, lapsilla aina kilpailua.

Mielestäni hyvä kun ilmaisee tunteitaan, synttärien tarkoitus ilahduttaa päivänsankaria?

Aikuisena ehtii patoamaan.

Näillä "supersynttäreillä" kasvatetaan lapsia, joille mikään ei riitä eikä tunnu miltään. Nykyään on kauhean paljon lapsia, joita on vaikea miellyttää ihan vain siksi kun ovat saaneet liikaa. Varsinkin toisten synttärivieraina he ovat hankalia, kun mihinkään ei huvita osallistua, tarjoiluista ei löydy mitään kelpaavaa (ja ne arvostellaan kovaan ääneen) ja ainoa kiinnostuksen kohde on riehuminen ja synttärisankarin lelujen rikkominen. Kutsumattakaan ei oikein kehtaa jättää, jos ryhmän kaikki muut tytöt tai pojat kutsutaan.

Hoplop-synttärit on ihan normisynttärit.

Samoin ihan normia on ns hahmokakut, jätskibaarit jne.

Meillä on ollut niitä kaikkia. Viimeksi oli hahmokakku (nalle puh) josta puhalleltiin kynttilät ja jonka aikuiset sitten söi, jätskibaari lapsille (jätskit ja strösselit lidlistä) ja siinä paljon hedelmiä ja marjoja myös, itsetehtyjä halpoja marenkeja. Kaverilahjat oli itsetehdyn pinjatan sisällä, Lidlin pikkuisia karkkipusseja. Olipas ihan kamalaa. Herrajumala.

Vierailija kirjoitti:

Minun nykyään teini-ikäisen veljeni parilla luokkalaisella oli ala-asteella tapana pitää synttäreitä megazonessa. Siis synttärisankarin vanhemmat maksoivat 8-15 pojan megazoneliput ja mäkkiateriat siihen päälle. Eikä ne pojat edes lopulta hehkuttaneet niitä satojen eurojen arvoisia juhlia sen enempää, kuin köyhempien perheiden poikien kakku-limsa-ulkoleikki-hippoja.

Mitä ihmeen köyhempien perheiden?

Aina-mummo siellä möyhkää. Kiva nyt sitten lapsen ja lapsenlasten olla...

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Kun olin itse lapsi, synttärit olivat aika simppelit; kakku, limsaa, keksejä, sipsiä. Vanhemman ohjauksella jokin kilpailu tai leikki. Lahjojen avaamisesta ei tehty ohjelmanumeroa, vaan lahjat avattiin sitä mukaa kun vieraat tuli ovesta sisään, eikä niitä hirveästi vertailtu tai ainakaan arvosteltu. Kutsut tein monesti itse ja vein kouluun tai kaverin postiluukusta sisään. 

Nykyään synttärit, jossa 1-lk tyttöni käy, ovat lähes aina joko a) sisäleikkipuistosynttärit b) teemasynttärit kotona. Kaikki yksityiskohdat kutsua ja koristeluja myöten on tehty teeman mukaisesti. Kun lapsi tulee kotiin, hänellä on mukana jokin lahja tai krääsäpussi.

Ovathan ne kivoja, mutta tästä seuraa väistämättä paineita; pitäisikö meidänkin varata HopLopista juhlat? Pitäisikö palkata kotiin sirkustaiteilija? Leipoa cakepopseja tai mikä-nyt-sattuu-olemaan-muodissa? Ostaa Tigeristä neljä säkillistä pompomeja, viirejä ja konfettia ja kuvata juhlat Instagramiin?

Olen kuitenkin päättänyt suosiolla, että tavissynttärit saa riittää. Kun lapsia on useita ja synttäri- ja muita juhlia riittää monia vuoden mittaan, tulee paperikrääsälle ja lahjapussukoille hintaa. Mielummin panostan synttäreissä tarjoiluihin ja omaan ohjelmaan. Kertaakaan ei ole lapset valittaneet, että olisi olleet huonot juhlat. Isompana saattavat jo sitten vaatiakin enemmän, kuka tietää..

Niin, joten mikä on ongelma? Itse pidän kovasti juhlien suunnittelusta ja toteuttamisesta. Nyt kun lapsia on, niin vihdoinkin saa "luvan kanssa" järjestää kaksi kertaa vuodessa. Kun edellisistä päästään, niin seuraavien teema alkaa raksuttaa takaraivossa. Koristeita ostan pikkuhiljaa kun sopivia (ja sopivan hintaisia!) osuu kohdalle. Ja mitä leipomuksiin tulee, niin määrä taitaa olla hyvin tavanomainen, ainut ero on, että ne on teeman mukaan suunniteltu. Rahaa ja aikaa ei välttämättä mene yhtään (tai ainakaan merkittävästi) sen enempää kuin ilman teemaa leipoville.

Pointti on siis se, että kaikki kuitenkin hankkii tarjottavia ja yleensä myös koristeita, joten mitä pahaa ja väärää siinä on, jos niitä on mietitty kokonaisuutena eikä yksittäisinä juttuina? Eikä se tarkoita, että "meikäläiset" ylenkatsoisivat millään tavalla muiden järjestelyitä. Kuten itsekin kirjoitit: "kertaakaan ei ole lapset valittaneet, että olisi olleet huonot juhlat". Juhlan tekee aina tunnelma ja vieraat; sen, millaisissa puitteissa, päättää juhlien emäntä/isäntä. Eivätkä nämä korreloi mitenkään keskenään, suuntaan tai toiseen.😊

[/quote]

P.S. Aika monet järjestää näitä huonon omantuntonsa ajamana, kun tavallisessa arjessa ei lapselle riitä aikaa eikä huomiota. [/quote]

Sulla on varmaan antaa tuolle väitteelle joku lähde vai ihan omasta päästäkö keksit?