Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Masentunut lukiolainen, miten kannustan?
07.03.2017 |
Käy koulua, mutta yhtä paljon on päiviä kun jää vaan makaamaan kotiin. Hakeutuu meidän muiden seuraan onneksi eli ei ole huoneessaan yksin. Avun piirissä on, nyt aloitettiin lääkitys (nuori mietti tätä ensin nelisen kuukautta että haluaako aloittaa) jonka tietenkin toivomme auttavan.
Mitä voin tehdä?
Olemme olleet keskustelemassa myös, ammattilaiset sanoo ; olkaa omia itsejänne vaan. Mun tekisi mieli välillä nakata niskasta ulos ja huutaa "ryhdistäydy nyt jumalauta!" mitä en tietenkään tee. Tilanne on vaan niin turhauttava, ymmärrättehän, pelottaakin. Lukuoriennot ja muut tapahtumat jää kaikki väliin, surettaa ettei nuori kaunis ihminen elä nuoruuttaan ja ota siitä kaikkea irti, mene ja koe ja elä.
Onneksi on pitänyt jollain tapaa vielä kiinni ystävyyden rippeistä, vaikka sanookin että on loittoontunut, kokee olevansa ulkopuolinen ja erilainen. Yksi ystävä on sellainen kenen kanssa voi olla täysin oma itsensä, Luojalle kiitos hänestä, hän on meille muillekin perheejäsenille tärkeä <3
Kysymys kuuluukin, mitä voin tehdä??!
Tuolla se taas makaa. Kävin huoneessaan, kysyin meneekö kouluun, olen keittänyt kahvit, tuletko eka aamupalalle ... ei aio mennä kouluun, väsyttää ..
:/
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Tuolla se taas makaa. Kävin huoneessaan, kysyin meneekö kouluun, olen keittänyt kahvit, tuletko eka aamupalalle ... ei aio mennä kouluun, väsyttää ..
Myöhäistä enää tehdä mitään sillä olet selvästi passannut hänet jo pilalle.
Ei yli 15v ikäiseltä pitäisi enää kysellä menetkö kouluun tai tuletko aamupalalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkäri varmasti kunnollinen?
Niin lääkärihän on tietysti vääränlainen tai ei kunnollinen jos yli passattu kullannuppu ei jaksa, ei viitsi eikä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla se taas makaa. Kävin huoneessaan, kysyin meneekö kouluun, olen keittänyt kahvit, tuletko eka aamupalalle ... ei aio mennä kouluun, väsyttää ..
Myöhäistä enää tehdä mitään sillä olet selvästi passannut hänet jo pilalle.
Ei yli 15v ikäiseltä pitäisi enää kysellä menetkö kouluun tai tuletko aamupalalle.
Hän on masentunut.
Sairas.
En usko, että tilanne ainakaan paranisi, jos a) pakottaisin hänet ylös ja toimimaan, kun hän ei selkeästi ole toimintakykyinen
b) jättäisin hänet makaamaan ilman mitään huomiota, sehän osoittaisi etten juurikaan välitä
Ap
Masennus on sairaus. Ei siinä ole kasvatuksesta kyse.
Olennaista minusta olisi tietää mistä se on lauennut ja yrittää sitä kautta auttaa. Ja tosiaan sen hoidon pätevyyden miettisin myös.
Minun pikkusiskoni masentui kun isä kuoli.
Kauanko syönyt lääkkeitä nyt? Mietin vain onko lääke/annostus sopiva jos ei vieläkään pysty lähtemään opintoihin. Toisekseen onko hänelle tarjottu myös terapiaa? Mielestäni se olisi tosi tärkeää yhdessä lääkkeiden kanssa.
Mutta en mikään näkisi että teidän perheeni tarvitsee nyt muuta kuin olla itsenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on masentunut.
Sairas.
Tietenkin on. Kaikki ylipassatut nuoret jotka joutuvat ennemmin tai myöhemmin aikuisten maailmaan jossa pitää itsekkin tehdä jotain masentuvat. Tästä syystä näitä "masentuneita" on aina vain enemmän ja enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus. Ei siinä ole kasvatuksesta kyse.
Olennaista minusta olisi tietää mistä se on lauennut ja yrittää sitä kautta auttaa. Ja tosiaan sen hoidon pätevyyden miettisin myös.
Minun pikkusiskoni masentui kun isä kuoli.
En halua täällä avata syitä sen enempää.. mutta taustalla on myös läheisen äkillinen kuolema.
En tiedä mistä voin lääkärin pätevyyden tarkistaa? Kyseessä kuitenkin psykiatrian lääkäri, ja nimenomaan nuorisopuolen. Luulen, että osaamista on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on masentunut.
Sairas.Tietenkin on. Kaikki ylipassatut nuoret jotka joutuvat ennemmin tai myöhemmin aikuisten maailmaan jossa pitää itsekkin tehdä jotain masentuvat. Tästä syystä näitä "masentuneita" on aina vain enemmän ja enemmän.
Olet varmaan tosi lämmin ihminen.
Taustoja tietämättä lauot tällaisia ihmiselle, ketä et edes tunne.
Jos sinulla ei ole aiheesta kokemusta, voit lopettaa tähän ketjuun kommentoinnin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on sairaus. Ei siinä ole kasvatuksesta kyse.
Olennaista minusta olisi tietää mistä se on lauennut ja yrittää sitä kautta auttaa. Ja tosiaan sen hoidon pätevyyden miettisin myös.
Minun pikkusiskoni masentui kun isä kuoli.
En halua täällä avata syitä sen enempää.. mutta taustalla on myös läheisen äkillinen kuolema.
En tiedä mistä voin lääkärin pätevyyden tarkistaa? Kyseessä kuitenkin psykiatrian lääkäri, ja nimenomaan nuorisopuolen. Luulen, että osaamista on.
Ap
No luota ihan vaikka omaan vaistoosi.
Tai hanki second opinion eli käykää kyselemässä toiseltakin lääkäriltä. Vaikka ilman nuorta jos et hänen kanssaan halua ravata.
Jos se lukio takkuaa tosi pahoin, voi miettiä sitäkin, että pätkäisee sen kokonaan ja ottaa täyden irtioton.
Meillä siskoa auttoi koira. Hänen piti ottaa vastuu sen hoidosta ja koira rakasti ehdoitta. Se rutiini piti arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa oikeen muuta voi kuin olla tukena. Lapsesi on sairas. Rähjääminen ja painostus eivät auta vaan luultavasti vain saavat nuoresi tuntemaan itsensä entistä huonommaksi. Hyvä että lääkitys on aloitettu. Aikaa paranemiseen varmasti menee mutta kyllä se siitä, ajan kanssa.
Tuttu tilanne.
Älä välitä noista pilalle passattu-kommenteista. Masennus on sairaus ja vaikka kuinka itseä ärsyttää toisen saamattomuus, ei rähjääminen auta mitään.
Meillä otettiin kuukauden sairasloma koulusta, lääkitys ja paljon tukea ja rakkautta. Kouluun palattua myös porkkanoita käytettiin (kun se ja se on tehty, saat/voit...). Ja todellakin tein aamupalan ja vieläpä vein kouluun, että tiesin sinne ainakin menneen ja usein vielä hainkin.
Parhaiten kuitenkin auttoi parhaan ystävän tuki ja patistelu. Lukio tuli suoritettua ja opiskelutkin hoidettua, mutta masennus nosti aina välillä päätään ja suurimmalta osaltaan siihen varmasti vaikutti se, että nuori ei sopinut mihinkään kaavaan eikä voinut/uskaltanut toteuttaa itseään. Kunnes sitten yhdessä tehtiin päätös, että hän voi kokeilla tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa ja me autamme taloudellisesti. Siitä pitäen hän puhkesi kukkaan ja nyt elämä näyttäisi hymyilevän. En tosin osaa sanoa joudummeko tukemaan häntä loppuelämänsä, mutta jos niin on, sitten on, meillä on onneksi resurssit siihen. Ja kuka sitä nyt omaa rakasta lastaan hylkäisi tai ei tekisi voitavaansa hänen eteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lukiolainen, jolla on ollut ajoittan vähän masennukseen viittaavia mielialoja. Uskon, että hän on välttynyt masennukselta sillä, että hänellä on koulun lisäksi mieluinen työ muutama tunti viikossa, sekä mieluinen harrastus kerran viikossa. Molenpiin liittyy liikunta ja eläimet, jotka ovat hänelle tärkeitä.
Myös se, että ei ota liian rankkaa lukujärjestystä, ja tiukkaa aikataulua opiskeluun, auttaa kummasti.
Ja se on ehdottoman tärkeää masentuneelle, että häntä ei syyllistetä siitä olotilasta, vaan annetaan hänelle lupa olla väsynyt. Eli kannustetaan lepäämään ja tekemään asioita, joista hän nauttii oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne.
Älä välitä noista pilalle passattu-kommenteista. Masennus on sairaus ja vaikka kuinka itseä ärsyttää toisen saamattomuus, ei rähjääminen auta mitään.Meillä otettiin kuukauden sairasloma koulusta, lääkitys ja paljon tukea ja rakkautta. Kouluun palattua myös porkkanoita käytettiin (kun se ja se on tehty, saat/voit...). Ja todellakin tein aamupalan ja vieläpä vein kouluun, että tiesin sinne ainakin menneen ja usein vielä hainkin.
Parhaiten kuitenkin auttoi parhaan ystävän tuki ja patistelu. Lukio tuli suoritettua ja opiskelutkin hoidettua, mutta masennus nosti aina välillä päätään ja suurimmalta osaltaan siihen varmasti vaikutti se, että nuori ei sopinut mihinkään kaavaan eikä voinut/uskaltanut toteuttaa itseään. Kunnes sitten yhdessä tehtiin päätös, että hän voi kokeilla tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa ja me autamme taloudellisesti. Siitä pitäen hän puhkesi kukkaan ja nyt elämä näyttäisi hymyilevän. En tosin osaa sanoa joudummeko tukemaan häntä loppuelämänsä, mutta jos niin on, sitten on, meillä on onneksi resurssit siihen. Ja kuka sitä nyt omaa rakasta lastaan hylkäisi tai ei tekisi voitavaansa hänen eteensä.
Meillä myös nuori joka ns. ei sovi kaavaan ja kärsinyt masennuksesta. Kiitos kertomuksesta, ihana kuulla muistakin.
Meillä auttoi myös se että nuorelle tuli tietoisuus ja mahdollisuus olla oma itsensä, tehdä itseään kiinnostavia juttuja. Meillä oli myös surua ennen masennusta joka on varmasti omalta osaltaan vaikuttanut.
Ei ollut lääkitystä mutta sovitut käynnit nuorisopolilla.
Tärkeintä on välittäminen että tietää ettei ole hyljeksitty. Jokaisella meillä on oma kasvupolkumme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä vastauksia täällä!
Meillä tuettu kanssa masentunutta nuorta, mutta mitä tehdä pikkusisaruksen kanssa joka "matkii" sitä, ettei aina "tarvii" mennä kouluun jos ei huvita ...
Vierailija kirjoitti:
Hyviä vastauksia täällä!
Meillä tuettu kanssa masentunutta nuorta, mutta mitä tehdä pikkusisaruksen kanssa joka "matkii" sitä, ettei aina "tarvii" mennä kouluun jos ei huvita ...
Varmaan näitä samoja kasvattajan kimurantteja juttuja kuin millä selittää 7 vuotiaalle joka saa itkupotkuraivarit ettei voi saada mopoa kun 15 vuotiaalla semmoinen on.
Millä sen selittää niin ettei väheksy nuorempaa?
Itse olin lukioaikana masentunut. Oloa pahensi todella paljon se koulu, juuri se että syyllisyys kun asiat jäivät tekemättä. Olisiko mahdollista pitää vaikka yhden jakson mittainen sairasloma, että saa levättyä? Tämän jälkeen vaikka sellainen kevennetty lukujärjestys, että ei tarvitse joka päivä mennä koululle? Lukiota voi jatkaa loppuun sitten aikuislukiossa, ei haittaa vaikka venyy, tärkeintä että paranee. Varsinkin kun tulevaisuudessa haetaan todistuksella, ei nyt ole mitään järkeä suorittaa lukiota huonoilla arvosanoilla vain päästäkseen läpi, tällöin ei pääse yhtään minnekään jatko-opiskelemaan. Parempi opiskella paremmin terveenä. Terapia olisi todella tärkeää, vaikka "ei se mitään auta". Kannattaa selittää, että sen tarkoituksena ei olekaan helpottaa, vaan terapia auttaa kehittämään ajatusmalleja, joiden avulla selviää elämästä ja auttaa jäsentämään esimerkiksi menneisyyden kipeitä asioita tai muita masennusta aiheuttavia tekijöitä niin, etteivät ne evää vaikuta liikaa. Puhuminen on työväline itsensä kehittämiseen, ei se itsessään aina kaikkia auta. Vähän kuin lihaksia treenataan, niin myös ajattelua asioista selviämiseen.
Lisäksi kiva kuulla, että olet jaksanut tukea. Siinä vaiheessa kun väsymys alkaa hieman helpottaa, kannattaa askel kerrallaan "kuntouttaa" normaaliin elämään, eli hampaat on pestävä, suihkussa käytävä, vähitellen myös itse haettava se kahvi, jossain vaiheessa myös itse keitettävä se. Itse näen masennuksen lamaannuttavana sairautena ja kun siitä parantuu, kaikki yksinkertaiset asiat pitää opetella uudelleen. Ei auta että on parantunut ja sitten kaikki palaa silmänräpäyksessä entiselleen. Eli joustaa kannattaa, mutta tietyt rajat pitää. Eli ei passaamista lopun ikää, vaan kunnon mukaan haasta lasta tekemään vähitellen myös itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä vastauksia täällä!
Meillä tuettu kanssa masentunutta nuorta, mutta mitä tehdä pikkusisaruksen kanssa joka "matkii" sitä, ettei aina "tarvii" mennä kouluun jos ei huvita ...
Varmaan näitä samoja kasvattajan kimurantteja juttuja kuin millä selittää 7 vuotiaalle joka saa itkupotkuraivarit ettei voi saada mopoa kun 15 vuotiaalla semmoinen on.
Millä sen selittää niin ettei väheksy nuorempaa?
Niinpä ... tosi vaikeaa :/ kun on sitten erilaiset otteet lapsia kohtaan, tuota nuorempaa patistelen ja komentelen kouluun, isompaa en niinkään. Nuorempi tietää kyllä isomman masennuksesta, mutta on itse 9. luokalla ja yhä enemmän jää hän kotiin nukkumaan, nyt on sitten kännykkää pois otettu klo 21 illalla ettei mene yöt sen takia, ja valitus ja ulvonta miksi sitten isompi sisarus saa pitää kännykän (hän on 18v eikä käytä yötä kännykän näpräämiseen ja on masentunut) ja silti olla kotona päiviä välillä ...
Huokaus .. pelkään että nuorempi "masentuu" ihan vaan sen takia ettei tarviis mennä minnekään. On sen kanssa keskusteltu ja kai sen pitäisi ymmärtää mutta mutta ..
Todella hyviä vastauksia täällä! Olin itse lukioaikana pahasti masentunut, liittyi myös juurikin isoihin kriiseihin elämässä. Suosittelen kanssa että miettisitte kevennettyä lukujärjestystä tai sairaslomaakin; olo vain paheni ja lamaannuin entisestään tekemättömien tehtävien/kurssien myötä. Kotona korostettiin aina, ettei lukion venyminen haittaa, mikä kieltämättä helpotti oloani. Kävinkin lukion sitten neljässä vuodessa. Omalla kohdallani teki hyvää että oli edes pari kurssia, mutta tietenkin joissakin tapauksissa esimerkiksi jakson mittainen sairasloma voi olla parempi vaihtoehto. Tässä nyt vain omia kokemuksiani samantyyppisessä tilanteessa, koin nimenomaan kannustamisen hyvin tärkeäksi.
Kuulostat hyvältä vanhemmalta, kaikkea hyvää teidän perheelle!
Kiitos kaikille vastaajille, kyllä on vaikeaa tasapainoilla vanhemmuuden kanssa kun ei tiedä mikä lähestymistapa olisi se oikea :/
Olen kuitenkin onnellinen siitä, että nuorella on ammattiauttaja kenelle puhuu (käy siellä kerran viikossa) ja meille on sanottu just että olkaa omia itsejänne, että ei meidän tarvii olla ammattilaisia vaan olla vaan vanhempia.
Mutta jatkuva huoli, ja se näkyy sit kyllä .. ja mulla varsinkin sellaisina ylilyönteinä, etten osaa pysyä aina rauhallisena tilanteissa. Siinä taustalla on se pelko ja joku.. en tiedä. Isänsä on sit sellane "antaa ajan kulua kyllä se siitä" - tyyppi.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Miksi hän on masentunut? Onko lääkäri varmasti kunnollinen?