Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Masentunut lukiolainen, miten kannustan?

Vierailija
07.03.2017 |

Käy koulua, mutta yhtä paljon on päiviä kun jää vaan makaamaan kotiin. Hakeutuu meidän muiden seuraan onneksi eli ei ole huoneessaan yksin. Avun piirissä on, nyt aloitettiin lääkitys (nuori mietti tätä ensin nelisen kuukautta että haluaako aloittaa) jonka tietenkin toivomme auttavan.

Mitä voin tehdä?

Olemme olleet keskustelemassa myös, ammattilaiset sanoo ; olkaa omia itsejänne vaan. Mun tekisi mieli välillä nakata niskasta ulos ja huutaa "ryhdistäydy nyt jumalauta!" mitä en tietenkään tee. Tilanne on vaan niin turhauttava, ymmärrättehän, pelottaakin. Lukuoriennot ja muut tapahtumat jää kaikki väliin, surettaa ettei nuori kaunis ihminen elä nuoruuttaan ja ota siitä kaikkea irti, mene ja koe ja elä.

Onneksi on pitänyt jollain tapaa vielä kiinni ystävyyden rippeistä, vaikka sanookin että on loittoontunut, kokee olevansa ulkopuolinen ja erilainen. Yksi ystävä on sellainen kenen kanssa voi olla täysin oma itsensä, Luojalle kiitos hänestä, hän on meille muillekin perheejäsenille tärkeä <3

Kysymys kuuluukin, mitä voin tehdä??!

Tuolla se taas makaa. Kävin huoneessaan, kysyin meneekö kouluun, olen keittänyt kahvit, tuletko eka aamupalalle ... ei aio mennä kouluun, väsyttää ..

:/

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
07.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastaajille, kyllä on vaikeaa tasapainoilla vanhemmuuden kanssa kun ei tiedä mikä lähestymistapa olisi se oikea :/

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että nuorella on ammattiauttaja kenelle puhuu (käy siellä kerran viikossa) ja meille on sanottu just että olkaa omia itsejänne, että ei meidän tarvii olla ammattilaisia vaan olla vaan vanhempia.

Mutta jatkuva huoli, ja se näkyy sit kyllä .. ja mulla varsinkin sellaisina ylilyönteinä, etten osaa pysyä aina rauhallisena tilanteissa. Siinä taustalla on se pelko ja joku.. en tiedä. Isänsä on sit sellane "antaa ajan kulua kyllä se siitä" - tyyppi.

Ap

Kaikki myötätuntoni sinulle. Itsellä lähipiirissä samaa, tiedän tunteen, pelottaa, huolestuttaa ja välillä tuntee valtavaa avuttomuutta ja aina välillä toivon pilkahduksia. Uskon, että selviätte, koska nuori saa ammattiapua ja mikä hyvin tärkeää, välittävää tukea läheisiltään. Virtuaalihalaus täältä sekä sinulle että lapsellesi.

Vierailija
22/22 |
07.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla