Masentunut lukiolainen, miten kannustan?
Käy koulua, mutta yhtä paljon on päiviä kun jää vaan makaamaan kotiin. Hakeutuu meidän muiden seuraan onneksi eli ei ole huoneessaan yksin. Avun piirissä on, nyt aloitettiin lääkitys (nuori mietti tätä ensin nelisen kuukautta että haluaako aloittaa) jonka tietenkin toivomme auttavan.
Mitä voin tehdä?
Olemme olleet keskustelemassa myös, ammattilaiset sanoo ; olkaa omia itsejänne vaan. Mun tekisi mieli välillä nakata niskasta ulos ja huutaa "ryhdistäydy nyt jumalauta!" mitä en tietenkään tee. Tilanne on vaan niin turhauttava, ymmärrättehän, pelottaakin. Lukuoriennot ja muut tapahtumat jää kaikki väliin, surettaa ettei nuori kaunis ihminen elä nuoruuttaan ja ota siitä kaikkea irti, mene ja koe ja elä.
Onneksi on pitänyt jollain tapaa vielä kiinni ystävyyden rippeistä, vaikka sanookin että on loittoontunut, kokee olevansa ulkopuolinen ja erilainen. Yksi ystävä on sellainen kenen kanssa voi olla täysin oma itsensä, Luojalle kiitos hänestä, hän on meille muillekin perheejäsenille tärkeä <3
Kysymys kuuluukin, mitä voin tehdä??!
Tuolla se taas makaa. Kävin huoneessaan, kysyin meneekö kouluun, olen keittänyt kahvit, tuletko eka aamupalalle ... ei aio mennä kouluun, väsyttää ..
:/
Kaikki myötätuntoni sinulle. Itsellä lähipiirissä samaa, tiedän tunteen, pelottaa, huolestuttaa ja välillä tuntee valtavaa avuttomuutta ja aina välillä toivon pilkahduksia. Uskon, että selviätte, koska nuori saa ammattiapua ja mikä hyvin tärkeää, välittävää tukea läheisiltään. Virtuaalihalaus täältä sekä sinulle että lapsellesi.