Työkaverit laihduttaa *huokaus*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käsittänyt asian niin että sokeri estää joidenkin ravintoaineiden imeytymisen ottamalla sen paikan. Sokeri ei kuitenkaan toimi ottamallaan paikalla kuten se, mitä siellä pitäisi olla. .

Ei mene noin. Sokeri ei ota minkään paikkaa esim. sitoutumalla jonkun ravintoaineen reseptoreihin tms. Ainoa tapa millä noin ehkä voisi sanoa on, että usein sokerisissa herkuissa on aika vähän niitä ravinteita, joten jos kaloritarpeensa täyttää suurelta osin sokeriherkuilla, ei ruokavalioon mahdu tarpeeksi sitä ravitsevaa ruokaa josta saa vitamiineja ja kivennäisaineita. 

Mutta kyllä sokeria ja herkkuja mahtuu ruokavalioon pieni määrä, pääasia on että pääosa syömisistä on ravitsevaa oikeaa ruokaa.

Kyllä sokeri estää tiettyjen ravintoaineiden imeytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi, eikö sun työkaverit onnistuneetkaan kokeilemaan sulle valmiiksi sopivaa dieettiä? On aika paskoja työkavereita. Joudutko nyt ihan itse kokeilemaan itsellesi sopivan laihdutusmenetelmän vai jäätkö läskiksi syyttelemään läskejä duunikavereita?

Sulla ei taida olla edes työkavereita? Tai ylipäätään kavereita? Töitäkään? Älä kuitenkaan laihduta, voit muuttua vielä kiukkuisemmaksi ja vastenmielisemmäksi.

On kaikkia noita eikä laihduttaakaan tarvitse enempää :D Ei kuitenkaan olisi tullut mieleenkään odottaa että  työkaverit keksivät minulle sopivan laihdutusmenetelmän ja mollata heidän yrityksiään. Ihan vaan itse läskisi kannat (tai sitten et).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käsittänyt asian niin että sokeri estää joidenkin ravintoaineiden imeytymisen ottamalla sen paikan. Sokeri ei kuitenkaan toimi ottamallaan paikalla kuten se, mitä siellä pitäisi olla. Näin ollen nälän tunne vaivaa jatkuvasti, koska kroppa on jatkuvasti puutostilassa joidenkin ravintoaineiden suhteen. Tämä johtaa pahimmillaan vakaviin puutostiloihin.

Jonkun hammaslääkärin mukaan herkut tulisi syödä ruuan jälkeen jälkiruokana, jottei hampaat kärsi turhan useista happohyökkäyksistä. Ongelma tulee siinä, että kun hammas ei ole kuollutta solukkoa vaan tarvitsee ravintoaineita pysyäkseen kunnossa, sokeri blokkaa ruuasta saatavat ravintoaineet.

Ja nyt puhutaan valkoisesta sokerista. Hedelmistä tuleva sokerimäärä on eri kuin suoraan purkista. Ja hedelmäsokeri on myös eri asia kun hedelmässä oleva sokeri. Älkääkä korvatko sokeria aspartaamilla, sillä se on hermomyrkky.

Jos on kovia mielitekoja herkkuihin tai johonkin muuhun tiettyyn, niin googlaamalla löytyy taulukoita siitä minkä puutos voi näihin johtaa. Esimerkiksi suklaa-> magnesium, rasvaiset ruuat-> kalsium jne.

Ei sokeri ota minkään ravintoaineen paikkaa. Mutta sokeri aiheuttaa kehoon ns. matala-asteista tulehdusta (jota useimmilla meistä on vähän tai sitten enemmän), ja tuon sokerin aiheuttaman kehon jatkuvan pienen tulehdustilan vuoksi keholle ei riitä normaali määrä vitamiineja ym, eli sokeri tavallaan pilaa kehon kyvyn selviytyä ruoasta saatavilla vitamiinimäärillä.

Asia ei ole noin yksinkertainen että sokeri -> matala-asteinen tulehdus. Sokeri on yksi immuunivasteen vaakaa tulehduksen suuntaan kallistava tekijä, mutta niitä on monia muitakin, esim. kovat rasvat. Mutta tärkeintä on, että kokonaisruokavalio on tasapainoinen niin että tulehdusta lisääviä ruoka-aineita vastaan on tulehdusreaktiota vähentäviä ruoka-aineita, ei minkään ruoka-aineen totaalinen välttely.

Lisäksi ylipaino, erityisesti viskeraalirasva, aiheuttaa matala-asteista tulehdusta riippumatta ruokavaliosta. 

Totta on, että ylipaino lisää kehon tulehdustilaa. Mutta kovat rasvat eivät lisää. Sokeri sensijaan lisää tulehdusta. Kovat rasvat ja sokerit (hiilarit) on toki tulehdusta lisäävä yhdistelmä. Mutta kovat rasvat siten että ruokavaliosta on sokerit vedetty minimiin, ei aiheuta tulehdustilaa kehoon.

Ihan ensiksi kokeile juoda puoli litraa vettä ennen jokaista ateriaa + heti herättyäsi.

Koita rajoittaa herkuttelu yhteen päivään viikossa.

Syö TUKEVA ja ravintorikas aamiainen, sillä selviää pitkälle päivään.

Älä syö kello 18 jälkeen enää mitään.

Nesteytä itseäsi tarpeeksi.

Alkaa kilot karista, eikä tarvitse miettiä mitään kuureja.

Mulle on toiminut parhaiten makrojen jakaminen 30/40/30, eli 30% proteiinia, 40% hiilaria ja 30% rasvaa. Harrastan liikuntaa 5-6 krt. viikossa (sali, lenkit, hyötyliikunta, uinti, kotijumppa, mikä milloinkin huvittaa tai odottaa tekemistään..). VHH:ta kokeilin, ja olin kuin tikittävä pommi joka saattoi räjähtää pienimmästäkin ärsykkeestä todella rajusti. Siinä vaiheessa kun heitin läppärin seinään koska se paskaiainen meni lepotilaan, heräsin ja lopetin VHH:n noudattamisen. Kaikki ei vaan sovi kaikille, mutta ei silti kannata luovuttaa.

Ainoa oikea keino laihduttaa ja pitää tulokset, on elämäntapojen muokkaaminen sellaisiksi, että niistä pystyy pitämään kiinni vaikka lopun elämää. Itselleni suurin ongelma on maitosuklaa. Pystyn helposti olemaan ilman karkkia ja sokerilimsoja, mutta maitosuklaa on toistaiseksi liian kova houkutus. Ainoastaan suunnittelemalla ruuat ja syömällä tasaisesti 5 krt päivässä pystyn edes joten kuten pitämään suklaanhimoni kurissa.

Perussairautena on keliakia, joten sekin vaikuttaa syömisiini jonkin verran.

Minulla on tehonnut semmoinen juttu, että syön paljon vähemmän. Liikuntaa ei kannata harrastaa laihdutusmielessä mutta jos haluaa paremman kunnon ja terveyden niin sitten. Jos on tosi läski, kannattaa ensin laihduttaa muutama 10 kiloa niin sitten se liikkuminenkin on helpompaa eikä esim. nivelet prakaa.

Hienointa oli kun sain lääkäriltäni kehuja miten olen onnistunut. On kuulemma harvinaista :)

Vierailija kirjoitti:

Ilmiönä tuo on varsin hauskaa seurattavaa, ja olenpa itsekin ollut mukana näissä laihdutuskokeiluissa useamman kerran. Viimeksi taisi olla joku 5:2 - dieetti :)

Se ei itseasiassa ole "dieetti" vaan sillä voi elää koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä sokeri pois. Väittäisin että iso osa tuosta vhh:n laihduttavasta vaikutuksesta on se, että siinä jää sokeri pois. Ja monet sokeriset tuotteet, kuten nyt vaikka suklaa, pitävät sisällään myös paljon rasvaa ja kaloreitakin tietty.

Tämä on hyvä,jos tosiaan on valmis jättämään sokerin pois koko loppuelämäkseen. Harva on. Pysyvä painonhallinta lähtee siitä, että miettii mihin olen valmis sitoutumaan koko loppuelämäkseni. Mikä sopii minulle? Lisäksi kaloreiden lasku on avuksi, että pysyy kartalla paljonko on varaa syödä. Liikuntaa ei kannata radikaalisti lisätä heti alkuun koska se lisää nälkää.

Miksi sokerien pois jättäminen on vaikeaa? Itse en jaksa laskea mitään kaloreita, mutta sokerin jättäminen pois ei tuottanut aikoinaan mitään vaikeuksia. Toki sitä tulee luonnostaan vähän marjoista ja hedelmistä, mutta esim. pullaa tai karkkia en ole kaivannut. Ihminen elää ilmankin.

Jos laiha syö tukevan lounaan, niin laihtuuko tukeva?

5:2 toimii mulla. Mulla on aina 2 päivää normaalia syöntiä, paasto, 3 normaalia ja paasto. Niinä normaaleina päivinä syön noin 900kcl ja paastopäivinä juon pelkästään nesteitä, vettä, omenatäysmehua, teetä yms. Oon jatkanut tätä nyt 5kk. Jos osuu joku juhla paaston kohdalle niin en jaksa välittää, yks päivä sinne tai tänne ei vaikuta lopputulokseen.

Laihduttaminen on helppoa. Tavoitepainossa pysyminen vaikeaa, koska painon laskiessa myös energiankulutus laskee ja jos on ollut pitkään lihava, voi metabolia olla aika viturallaan. Insuliiniresistenssiä sun muuta. Yhdessä painohallintadokkarissa mikä tuli Yleltä todettiin, että ihminen, joka on ollut lihava, saa syödä tavoitepainossaan ikuisesti VÄHEMMÄN kuin ihminen joka olisi ollut ko. painossa aina. Juuri siksi, että aineenvaihdunta on mennyt rikki. Sen dokumenttisarjan mukaan ne, jotka pystyvät pitämään painon poissa tekevät painonhallinnasta kerta kaikkiaan elämänsä ykkösprioriteetin.

Mitä elämää se sitten on, kysyn vaan?

Täytyy siis valita tapa, jolla voi syödä lopun elämäänsä tarvitsematta lainkaan itsekuria. Koska ennemmin tai myöhemmin tulee se niin kuormittava elämäntilanne, että itsekuri ei riitä.

Itse lihoin pari vuotta sitten rajusti erinäisistä syistä. Sitä ennen olin hoikka ja sporttinen. En ole vielä laihduttanut, en koskaan elämässäni. Olen nimittäin asiasta lukiessani oppinut, että se ensimmäinen laihdutuskerta on "Golden Chance": se on yleensä helppo, mutta jos sen jälkeen päästää itsensä lihomaan, homma muuttuu kerta kerralta vaikeammaksi.

Ylipainoa minulla on 10 kiloa. Sitä on siis sen verran vähän, että olen valinnut toisen tien: Minä en laihduta. En ota sitä riskiä, että kilot tulisivat korkojen kanssa takaisin, kun painoni on nyt selvästi asettunut näihin lukemiin eikä ihon helpolla lähde nousemaankaan.

Vierailija kirjoitti:

5:2 toimii mulla. Mulla on aina 2 päivää normaalia syöntiä, paasto, 3 normaalia ja paasto. Niinä normaaleina päivinä syön noin 900kcl ja paastopäivinä juon pelkästään nesteitä, vettä, omenatäysmehua, teetä yms. Oon jatkanut tätä nyt 5kk. Jos osuu joku juhla paaston kohdalle niin en jaksa välittää, yks päivä sinne tai tänne ei vaikuta lopputulokseen.

Toivottavasti tässä oli kirjoitusvirhe. 900 kcal ei missään nimessä ole normaalia syömistä.

Jos jostain löydät painonvartijat ohjeet,on ne kaikista parhaat. Mistään ei tarvitse luopua vaan itse teet päätöset mihin pisteet käytät. Nuo ohjeet toimii hyvin pidempiaikaiseen muutokseen.

Alkuun voi lähteä vaikkapa lautaskoon pienentämisellä ja katsoa, että puolet on kasviksia. Miettiä tarkkaan, syökö sitä pullaa/suklaata/sipsiä/muita hekkuja. Ja kuinka paljon niitä syö!

Ja sitten ei pelkästään se, mitä syö, monella kosahtaa siihen, mitä juo. Vaikka limpparit ei maistuisikaan, niin mehut voivat olla yhtä pahoja/pahempia. Ja sitten tietysti alkoholi on vielä asia erikseen.

Itse en laske kaloreita, mutta mietin annoskokoja, mistä ateriani koostuu ja että onko oikeasti nälkä. Ja lopetin ähkysyömisen. Eli otan pienen lautasellisen, kun olen sen syönyt, odotan 5-10 minuuttia, jotta näen tarvitseeko oikeasti santsata.

Lisäksi liikuntaa. Itse sanoin heihei 15 kilolle. Useita vuosia sitten.

Kuten todettu, elämäntapamuutos, ei mitään ihme dieettejä. Alottaa vaikka kasvisten lisäämisellä ja kunhan paino menee koko ajan alas (vaikka 100 grammaa), niin suunta on oikea. Jos on ollut vuosikymmenen läski, niin voi varmaan käyttää vuoden-kaksi siihen, että harjoittelee hyviä ruokailutottumuksia ja liikuntaa (valokuva itsestä toimii vaa'an kaverina oikein mainiosti, jos tuntuu että painonpudotus tyssää)

Laske kaloreita ja syö ihan tavallista ruokaa. Välillä on ok herkutella ja ei haittaa jos joku päivä menee kalorit yli jos kuitenkin keskimäärin päivittäiset kalorit pysyy tavoitteessa.

Mä söin melko lailla samoja ruokia kuin ennenkin. Vähemmän herkkuja. Sipsejä ei esim. tullu paljon syötyä, kun ei niitä saanut useinkaan päivän kaloreihin mahdutettua. Leipää söin myös vähemmän, koska juustoista yms leivänpäällisistä tuli turhan paljon energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Laske kaloreita ja syö ihan tavallista ruokaa. Välillä on ok herkutella ja ei haittaa jos joku päivä menee kalorit yli jos kuitenkin keskimäärin päivittäiset kalorit pysyy tavoitteessa.

Mä söin melko lailla samoja ruokia kuin ennenkin. Vähemmän herkkuja. Sipsejä ei esim. tullu paljon syötyä, kun ei niitä saanut useinkaan päivän kaloreihin mahdutettua. Leipää söin myös vähemmän, koska juustoista yms leivänpäällisistä tuli turhan paljon energiaa.

Söit vähemmän leipää. No mitenkäs juuston kalorit siihen liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laske kaloreita ja syö ihan tavallista ruokaa. Välillä on ok herkutella ja ei haittaa jos joku päivä menee kalorit yli jos kuitenkin keskimäärin päivittäiset kalorit pysyy tavoitteessa.

Mä söin melko lailla samoja ruokia kuin ennenkin. Vähemmän herkkuja. Sipsejä ei esim. tullu paljon syötyä, kun ei niitä saanut useinkaan päivän kaloreihin mahdutettua. Leipää söin myös vähemmän, koska juustoista yms leivänpäällisistä tuli turhan paljon energiaa.

Söit vähemmän leipää. No mitenkäs juuston kalorit siihen liittyy?

Siis juustoa tuli syötyä enimmäkseen leivän päällä. Jotkut voi vetää juustoa paljaaltaan tai ruuan seassa, mutta minä söin pääsääntöisesti leivän päällä. Eli kun leivän jättää pois, jäävät pois myös kaikki leivänpäälliset eli oivariini, kinkku, juusto, maksamakkara yms. Tämä oli siis esimerkki MINUN syömisistäni.

Sori jos oli huonosti selitetty

Mulla on toisenlainen 5:2 menetelmä ollut jo 10 vuotta, paino putosi 100kg-> 65kg ja siinä pysynyt. Idea on, että viikolla syön niukasti, lasken kalorit ja tavoittelen lieviä alikaloreita. Lounas on päivän pääateria, aamiaista en syö (kuppi kahvia vaan) ja illalla jotain suht. kevyttä esim salaatti tai munakas. Käytännössä 2 ateriaa siis päivässä, joskus otan väli tai iltapalaksi hedelmän. Juon paljon.

Viikonloppuna sitten syön näiden lisäksi oikeasti tukevan aamiaisen ja sallin herkuttelun aterioiden välissä. Käytännössä se jää vähäiseksi, sokerihimo on alun jälkeen ollut vähäistä, lähinnä juustoilla tms välillä herkuttelen.

Lisäksi en syö mitään yhdentekevää, kaiken pitää olla hyvää. Jos työpaikkaruokalassa ei ole mieluisaa ruokaa, jätän väliin tai menen muualle.

Lchf on ollut mun juttu. Viimeisen vauvan imetyksen loputtua aloitin ja sillä tiellä olen edelleen. Vauva on nyt eskarilainen. Mikään kuuri ei auta, jos palaa takaisin huonoihin elintapoihin. Mulla tää lchf ei ole kuuri vaan monen mutkan ja säädön jälkeen löytyi mulle sopivat makrosuhteet ja mulle sopivat ruoka-aineet. Mutta siis pääpaino rasvassa aina. Hiilarit ja prodet on sivuseikka, ne asettuu kohdilleen, kunhan rasvan määrä on runsas ja laatu hyvä.

Työkaverisi epäonnistuivat pitkälti siitä samasta syystä kuin mitä itse yrität nyt. Helppoa pikalaihdutusta ei olekaan. On olemassa bisnes nimeltä jojo-laihdutus. Mitäpä veikkaat, oletko tässä voittajana vai häviäjänä?

Mitäs jos vaikka aloittaisit vyötärönkavennuksen korsetilla. Saisit ne naiselliset muotosi takaisin ilman mitään väkisin väännettyä ruokavaliomuutosta. Samalla syömäsi ruokamäärät pysyisivät kohtuullisina, kun vatsa ei enää vedä samaan malliin.