Pakeneeko Tindermiehet, jos kerron että olen nuori eläkeläinen?

Tinder-Miesten itsepuolustuskurssilla opetetaan, että pitää harhauttaa naista, sitten nopeasti panna ja sitten paeta kirkuen kun nainen vielä loikoilee orgasmin jälkihöyryissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sä oot päässy eläkkeelle?? Mä olen käytännössä työkyvytön, enkä todellakaan pääse eläkkeelle. Töitä on jaksettava painaa, vaikka elämä on helvettiä joka päivä. En mä mitään tinder-miehiä ehdi miettimään, vaan sitä miten selviän päivästä toiseen!!

Oikeesti..

Vaikea persoonallisuushäiriö ja lamaannus asioiden hoitamisessa, mm. työnteossa. Olen kyllä yrittänyt, yli 20 työpaikkaa 10 vuodessa,

mutta en halua enää kiusata työnantajia.

En ole koskaan päässyt sairaalahoitoon,

ihan kotona pärjään.

Sekaantuminen väärään porukkaan oli minulle se viimeinen niitti, sitten linnatuomio ja epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön diagnoosi.

Vaihda lääkäriä, jos olet työkyvytön.

Joa ei auta, vaihda uudelleen. Pyydä diagnooseja jokaiselta. Kannattaa myös liioitella oireita, niin menee paremmin perille.

Mistä tulikin mieleeni:

pakeneekohan Tindermiehet, jos saavat selville että olen ollut vankilassa?

-ap

Aina paranee.. Miltähän mahdat näyttää?

Olen ns. hyvännäköinen nainen.

Miltähän itse mahdat näyttää?

Olen tavis. Niin tai näin; tosiasia kuitenkin on, että Suomessa ehdoton vankilatuomio tulee lähinnä väkivalta- tai huumerikoksista. Täytyy siis olla tosi tekijä jotta joutuu oikeasti istumaan. Ja ulkonäkö usein vastaa oletusta.

Talousrikoksista tuomitut on asia erikseen, mutta tuolla psyyketaustalla epäilen että et ole talousrikollinen.

Törkeitä petoksia ja/tai varkauksia?

Kavalluksia? Rahalaitos- tai rahankuljetusryöstö?

Ei nuo ole minusta pikkujuttuja.

Kuka väitti niitä pikkujutuksi?

Kommentissani väitin, että linnatuomion saa vain kovat tekijät. Siihen tuli vastauksina nämä ryöstöt ja muut. Tulkitsin niin, että vastaaja ei pidä ryöstöä/kavallusta tms. vakavana rikoksena ts. väkivalta- tai huumerikokseen verrattavissa olevana.

Kirjoitit että "ulkonäkö vastaa oletusta",

mikä on aika raskas väite.

Vastasin tietääkseni sille,

joka heitti ilmaan lennokkaan "puukkoämmä"- tms. kommentin.

Johtopäätöksenä: vankilatuomio on yhtä tyhjän kanssa, se ei riitä rangaistukseksi lainrikkomiseen, niinkö?

Edelleen, jos on nuorena ollut kriminaaleja ystäviä ja irtiottoja, sitä ei mitenkään himmennä tai korvaa kunnollinen loppuelämä ja lastenkasvatus ym.perhe-elämä?

Lisäksi kasvoista näkee heti kaikki nuoruuden synnit ja oikopolut?

Melkoisia tulkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Tavallisella työssäkäyvällä, ok-näköisellä yh:lla ei ole varsinaisesti jonoa oven takana. Siihen jos ymppää vielä persoonallisuushäiriön, eläkkeen ja linnatuomion, niin on siinä aika paljon jollekin tasaisempaa elämää viettäneelle.

Monella 4-kymppisellä on lapsia ja kyllä siinä ehkä miettii, minkätyyppistä naisystävää niille lapsille esittelee.

Niinpä niin.

Kerran törmäsin nuoruudentuttuun, mieheen, joka typeryyksissään lauloi kavereilleen, että usko tai älä, tuolla naisella on Menneisyys!

Tietyt miehet innostuvat sellaisesta.

Itse irtisanoudun yhteiskuntavastaisuudesta, enkä halua vääränlaista ihailua.

Valitsen tarkkaan läheiseni, jotta elämä olisi mukavaa, rauhallista ja eteenpäinpyrkivää.

Olen ihan nätti ja hyväkäytöksinen, huumorintajuinen nainen, mutta väliaikaisella eläkkeellä mt-syiden vuoksi, opinnot eivät etene lainkaan ja elämä on aika lamaantunutta. Haaveilen miehen löytämisestä, mutta olen torjunut kaikki harvatkin lähestymisyritykset enkä tee mitään sen eteen että tapaisin ketään, koska pelkään, että se, että en käy töissä tai opiskele, olisi niin suuri turn off ja mies kaikkoaa heti kun kuulee ongelmistani. Elän toivossa sen suhteen, että pystyn kuntoutumaan työkykyiseksi, ja hyvä parisuhde varmasti auttaisi eteenpäin, mutta tällä hetkellä olen arvoton enkä ansaitse suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan nätti ja hyväkäytöksinen, huumorintajuinen nainen, mutta väliaikaisella eläkkeellä mt-syiden vuoksi, opinnot eivät etene lainkaan ja elämä on aika lamaantunutta. Haaveilen miehen löytämisestä, mutta olen torjunut kaikki harvatkin lähestymisyritykset enkä tee mitään sen eteen että tapaisin ketään, koska pelkään, että se, että en käy töissä tai opiskele, olisi niin suuri turn off ja mies kaikkoaa heti kun kuulee ongelmistani. Elän toivossa sen suhteen, että pystyn kuntoutumaan työkykyiseksi, ja hyvä parisuhde varmasti auttaisi eteenpäin, mutta tällä hetkellä olen arvoton enkä ansaitse suhdetta.

Et ole arvoton.

Sinulla on ihmisarvo naisena, omana persoonasi on arvokas ja tutustumisen arvoinen.

Työkyky ja tittelit ovat toisarvoisia.

Elä nyt, tänään - älä odota huomista.

Valitse tarkkaan ihmiset ympärilläsi, ettei sinua vain vahingoiteta, kun olet muutenkin hauras ja epävarma.

up

Miksi olet eronnut hyvästä miehestä? Ja miksi olet tehnyt lapsen sen jälkeen, kun olet jäänyt tk-eläkkeelle? Osoittaa mielestäni tiettyä elämänhallinnan puutetta, ettei kykene miettimään, mitä se lapsenkasvatus vaatii (esim. kykyä elättää se lapsi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että vankilatuomio on isompi ongelma kuin eläkkeellä oleminen.

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö tässä mun mielestä huolestuttavinta. :D Ehkä ap kannattaa nyt unohtaa miehet ja seurustelu ja keskittyä tekemään elämästäsi tyydyttävää sun omalla tavalla. Niin mäkin tein. Vaikea bibolaari, enkä halua sotkea ketään muita mun ongelmiin.

Tekemään elämästäni mitä? Tyydyttävää?

Minun elämäni on tyydyttävää.

Takana pitkä avoliitto, olemme edelleen ystäviä, onhan meillä terve iloinen esiteini kasvatettavana,

käyn harrastuksessa vähintään 2 viikon välein, pidän seksistä ja siksi haluaisin taas jossain vaiheessa miesystävän.

En voi sotkea ketään "mun ongelmiin" kun ei oikein ole ongelmia. :/

Paitsi tämä häpeä tk-eläkkeestä. Sitäkö pitäisi keskittyä häpeämään yksin kotona? Haluan elää ja olla esimerkki ihanalle lapsellenikin.

Epäsosiaalinen ym. persoonallisuushäiriöt ovat pahimmillaan ihan nuorena,

ne helpottuvat iän myötä, toisin kuin vakavammat mielenhäiriöt, kuten esim. sinulla bipolaarinen häiriö.

Eikö epäsosiaalinen pershärö ole toinen nimitys narsistille? Mua ei itseäni haittaa psyykkiset ongelmat, mut vankila kyllä olisi ehdoton nounou.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet eronnut hyvästä miehestä? Ja miksi olet tehnyt lapsen sen jälkeen, kun olet jäänyt tk-eläkkeelle? Osoittaa mielestäni tiettyä elämänhallinnan puutetta, ettei kykene miettimään, mitä se lapsenkasvatus vaatii (esim. kykyä elättää se lapsi).

Miten niin miksi olen eronnut? Mitä se nyt sinulle kuuluu?

Miksi sinä olet eronnut?

Lapsenkasvatus ei ole ongelmani, eikä lapseltani puutu mitään. Aika halpamaista puuttua lapsenhankkimiseen.

Kirjoitin aloituksen siitä aiheesta, mikä minua kiinnostaa, eli eläkeläisstatuksen ilmoittamisesta uudelle tuttavuudelle.

Teepä sinä uusi aloitus; Miksi joku on niin typerä että eroaa.

Ja toinen: Miksi joku tekee lapsen vaikka hänen elämäntilanteensa on sinun mielestäsi huono lastenkasvatukseen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että vankilatuomio on isompi ongelma kuin eläkkeellä oleminen.

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö tässä mun mielestä huolestuttavinta. :D Ehkä ap kannattaa nyt unohtaa miehet ja seurustelu ja keskittyä tekemään elämästäsi tyydyttävää sun omalla tavalla. Niin mäkin tein. Vaikea bibolaari, enkä halua sotkea ketään muita mun ongelmiin.

Tekemään elämästäni mitä? Tyydyttävää?

Minun elämäni on tyydyttävää.

Takana pitkä avoliitto, olemme edelleen ystäviä, onhan meillä terve iloinen esiteini kasvatettavana,

käyn harrastuksessa vähintään 2 viikon välein, pidän seksistä ja siksi haluaisin taas jossain vaiheessa miesystävän.

En voi sotkea ketään "mun ongelmiin" kun ei oikein ole ongelmia. :/

Paitsi tämä häpeä tk-eläkkeestä. Sitäkö pitäisi keskittyä häpeämään yksin kotona? Haluan elää ja olla esimerkki ihanalle lapsellenikin.

Epäsosiaalinen ym. persoonallisuushäiriöt ovat pahimmillaan ihan nuorena,

ne helpottuvat iän myötä, toisin kuin vakavammat mielenhäiriöt, kuten esim. sinulla bipolaarinen häiriö.

Eikö epäsosiaalinen pershärö ole toinen nimitys narsistille? Mua ei itseäni haittaa psyykkiset ongelmat, mut vankila kyllä olisi ehdoton nounou.

Narsistinen häiriö on ihan oma persoonallisuushäiriönsä,

jolla saattaa olla myös oheishäiriöitä.

Älä ihmeessä hankkiudu vankilaan!

Riittää kun harjoitat vähän itsehillintää ja koetat elää ja toteuttaa itseäsi muita ihmisiä kunnioittaen, niin pärjäät kyllä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet eronnut hyvästä miehestä? Ja miksi olet tehnyt lapsen sen jälkeen, kun olet jäänyt tk-eläkkeelle? Osoittaa mielestäni tiettyä elämänhallinnan puutetta, ettei kykene miettimään, mitä se lapsenkasvatus vaatii (esim. kykyä elättää se lapsi).

Miten niin miksi olen eronnut? Mitä se nyt sinulle kuuluu?

Miksi sinä olet eronnut?

Lapsenkasvatus ei ole ongelmani, eikä lapseltani puutu mitään. Aika halpamaista puuttua lapsenhankkimiseen.

Kirjoitin aloituksen siitä aiheesta, mikä minua kiinnostaa, eli eläkeläisstatuksen ilmoittamisesta uudelle tuttavuudelle.

Teepä sinä uusi aloitus; Miksi joku on niin typerä että eroaa.

Ja toinen: Miksi joku tekee lapsen vaikka hänen elämäntilanteensa on sinun mielestäsi huono lastenkasvatukseen.

-ap

Tämä viesti jo kertoo sinusta; hyökkäät samantien kun vähänkin koet epävarmuutta.

Kysyin siksi erosi syytä, koska puhuit kauniisti lapsesi isästä. Et viestissäsi vaikuttanut siltä, että mies olisi ollut kelvoton kumppani. Tavallinen, sinut hyväksyvä, koulutettu ym. Kehitys myös suhdettanne hyväksi.

Jos sinä halusit erota, niin rohkea veto tuolla statuksella. Anteeksi nämä suorat sanat. Jos taas mies halusi erota, niin ei meille tarvitse kertoa, mutta mieti itse edes mitä ne oikeat syyt ovat.

Olen itse eronnut, koska mies oli väkivaltainen.

^

*kehuit

On myös miespuolisia joilla sama ongelma. 

Mulla oli tai on edelleenkin fyysinen sairaus. Olin jatkuvassa hoidossa, siis sairaalassa ramppasin usein. Vaikka kyse ei ollut "pääsairaudesta" niin tapasin erään miehen. Meni ihan hyvin pari kertaa kunnes käytös muuttui. Syynä oli tää mun sairaus. Kerroin siis heti ku tavattii paarissa.

Vitutti.

Nyt oon parantunut fyysisestä sairaudesta mutta oon kontrollissa koko ajan. Mulla on mies, jolle uskalsin kertoa fyysisestä sairaudesta oisko ollut 5 treffien jälkee. Mua pelotti ja itkin luulin että seki hylkää muttei se hylänny. Kun parannuin fyysisestä mun masennus myös paheni ja käyn jatkuvasti psykoloogilla juttelemassa lääkitystä ei tuohon ole. Nykyinen mies pitää mua "hulluna" ja puhutaan musta "hulluna" mut sillee hyvässä mielessä. Ei sillee HULLU niinku u know.. Oon vaa herkkä. Mun mies on ihana ja se hyväksyy mun viat. Ja mä sen.

Mä en silti kertois sun sijassa vaikka ois fyysinen sairaus. Tunnustele eka mimmonen mies on ja sitten jos se on sen arvonen kerro. Takaan ettei se katoa pois elämästäsi. Kyllä intuitio kertoo koska kertoa. Mut älä nyt kerro ainakaan pariin ekaan kuukauteen.  Älä kuitenkaan salaa liian kauaa. Sulla vissiin mahdollisuus josku kouluttautua. Ei koulutus rahaa tartte. Ite en saa ees opintotukea. Mut vanhoista eläkkeistä on sääästöjä. Tsemppiä sinulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että vankilatuomio on isompi ongelma kuin eläkkeellä oleminen.

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö tässä mun mielestä huolestuttavinta. :D Ehkä ap kannattaa nyt unohtaa miehet ja seurustelu ja keskittyä tekemään elämästäsi tyydyttävää sun omalla tavalla. Niin mäkin tein. Vaikea bibolaari, enkä halua sotkea ketään muita mun ongelmiin.

Tekemään elämästäni mitä? Tyydyttävää?

Minun elämäni on tyydyttävää.

Takana pitkä avoliitto, olemme edelleen ystäviä, onhan meillä terve iloinen esiteini kasvatettavana,

käyn harrastuksessa vähintään 2 viikon välein, pidän seksistä ja siksi haluaisin taas jossain vaiheessa miesystävän.

En voi sotkea ketään "mun ongelmiin" kun ei oikein ole ongelmia. :/

Paitsi tämä häpeä tk-eläkkeestä. Sitäkö pitäisi keskittyä häpeämään yksin kotona? Haluan elää ja olla esimerkki ihanalle lapsellenikin.

Epäsosiaalinen ym. persoonallisuushäiriöt ovat pahimmillaan ihan nuorena,

ne helpottuvat iän myötä, toisin kuin vakavammat mielenhäiriöt, kuten esim. sinulla bipolaarinen häiriö.

Eikö epäsosiaalinen pershärö ole toinen nimitys narsistille? Mua ei itseäni haittaa psyykkiset ongelmat, mut vankila kyllä olisi ehdoton nounou.

Narsistinen häiriö on ihan oma persoonallisuushäiriönsä,

jolla saattaa olla myös oheishäiriöitä.

Älä ihmeessä hankkiudu vankilaan!

Riittää kun harjoitat vähän itsehillintää ja koetat elää ja toteuttaa itseäsi muita ihmisiä kunnioittaen, niin pärjäät kyllä.

-ap

"Narsistinen luonnehäiriö voidaan jakaa neljään tyyppiin: narsistiseen, epäsosiaaliseen, huomiohakuiseen ja epävakaaseen persoonallisuushäiriöön."

Ja lisää:"2. EPÄSOSIAALINEN PERSOONALLISUUSHÄIRIÖ

Ei sopeudu sosiaalisiin normeihin, esim. rikkoo lakia.

Vilpillinen ja valehteleva.

Impulsiivinen ja kyvytön suunnittelemaan asioita etukäteen.

Ärtyinen ja aggressiivinen.

Piittaamaton omasta ja muiden turvallisuudesta.

Vastuuton, laiminlyö asioita.

Ei kadu mitään: välinpitämätön toisille aiheuttamiinsa vahinkoihin.

Esiintyy noin 2-3 prosentilla väestöstä. Miehillä 3-4 kertaa yleisempää."

http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/narsistiset-luonnehairiot/

Oletko sinä tuollainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet eronnut hyvästä miehestä? Ja miksi olet tehnyt lapsen sen jälkeen, kun olet jäänyt tk-eläkkeelle? Osoittaa mielestäni tiettyä elämänhallinnan puutetta, ettei kykene miettimään, mitä se lapsenkasvatus vaatii (esim. kykyä elättää se lapsi).

Miten niin miksi olen eronnut? Mitä se nyt sinulle kuuluu?

Miksi sinä olet eronnut?

Lapsenkasvatus ei ole ongelmani, eikä lapseltani puutu mitään. Aika halpamaista puuttua lapsenhankkimiseen.

Kirjoitin aloituksen siitä aiheesta, mikä minua kiinnostaa, eli eläkeläisstatuksen ilmoittamisesta uudelle tuttavuudelle.

Teepä sinä uusi aloitus; Miksi joku on niin typerä että eroaa.

Ja toinen: Miksi joku tekee lapsen vaikka hänen elämäntilanteensa on sinun mielestäsi huono lastenkasvatukseen.

-ap

Tämä viesti jo kertoo sinusta; hyökkäät samantien kun vähänkin koet epävarmuutta.

Kysyin siksi erosi syytä, koska puhuit kauniisti lapsesi isästä. Et viestissäsi vaikuttanut siltä, että mies olisi ollut kelvoton kumppani. Tavallinen, sinut hyväksyvä, koulutettu ym. Kehitys myös suhdettanne hyväksi.

Jos sinä halusit erota, niin rohkea veto tuolla statuksella. Anteeksi nämä suorat sanat. Jos taas mies halusi erota, niin ei meille tarvitse kertoa, mutta mieti itse edes mitä ne oikeat syyt ovat.

Olen itse eronnut, koska mies oli väkivaltainen.

Olet itse hyvin hyökkäävä ja negatiivinen.

Miksi mies olisi jättänyt minut, koska minä en voi jättää ketään, onhan minulla "tuollainen status"?

Huomaatko edes itse että tuo on loukkaavaa puhetta?

Tuli kyllä selväksi, mitä mieltä Sinä olet niistä, jotka ovat psyykkisistä syistä tk-eläkkeellä.

(Erosimme pitkästä suhteesta leipääntymisen takia, minä halusin erota. Mies on hyvä isä ja edelleen yhteistyökykyinen kaikessa).

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, kuinka neitimäisestä miehestä on kyse. Homoistahan nyt oli puhe?

Jos puhe oli normimiehistä heterosuhteeseen, niin siinä tapauksessa olet aika ulalla. Ei miehiä kiinnosta naisten työtilanteet. Ole kiva ihminen, niin se riittää jo pitkälle.

Lähes jokaisella on jokin intohimoinen mielenkiinnonkohde. Jos panostat voimavarasi siihen en usko ainakaan itse itsensä kanssa sinut olevien kavahtavan tilannettasi.

Kotona itsesäälissä pyörivä voi kavahduttaa

Vierailija kirjoitti:

Oletko myös ravikansaa?

Allan, mee sie pois täält.

Ap, sinun kannattaa perustella työskentelemättömyytesi / opiskelemattomuutesi Tinder-miehille sillä, että olet sellaisessa taloudellisessa asemassa, ettei sinun tarvitse elättää itseäsi työnteolla. Ei ole teknisesti ottaen valehtelua, mutta antaa mielikuvan lottovoitosta / suuresta perinnöstä / sijoituksilla elämisestä. ;)

Miehiä on reilusti enemmän kuin naisia (tilastollinen fakta), joten kyllä jokaiselle naiselle joku ukko löytyy. Ap on toki pohjasakkaa naisten keskuudessa, mutta em. syystä en olisi huolissani.