Olenko omalla toiminnallani pilannut tuoreen suhteeni?
Ollaan tilanteessa, että olemme seurustelleet hieman alle vuoden ja asumme eri kaupungeissa kaukosuhteessa. Neämme viikonloppuisin tai parin viikon välein "pidennettyinä viikonloppuina" ja aina silloin kun opiskelu sen sallii. Harvemmin olemme yli viikkoa näkemättä toisiamme. Minulle tämä on ihan sopiva järjestely, en tässä vaiheessa elämää edes kaipaisi avoliittoa, olen ymmärtänyt tämän sopivan myös poikaystävälleni. Toisen kanssa oloa odottaa tietenkin aina ihan hirmuisesti ja yhdessä on mukavaa.
Olen lähiaikoina enenevissä määrin alkanut huomata suhteessamme äiti-lapsi asettelua. Minä olen luonteeltani aika hoivaava, yritän kaikessa miellyttää poikaystävääni ja järjestellä asiat niin, että hänellä on hyvä olla ja mielenkiintoista puuhaa. Teen lähes poikkeuksetta kaikki ateriat jotka syömme, siivoan asunnon, viikkaan vaatteita, pesen pyykkiä, tiskaan... Kysyn aina ensiksi hänen mielipidettään ruokaa valmistellessani, käyn ostamassa ainekset toivomuksen mukaan poikaystävän ollessa salilla/koulussa. Jos haluaa katsoa leffaa tai pelata pleikkarilla, niin sitten teemme niin. Ehdottelen joskus tekemistä - leffaan, syömään tai ulkoilemaan menoa ja maksamme menomme fifty-fifty, opiskelijabudjetilla semmoinen ei tietty ole mitään yleistä ylellisyyttä.
Nyt kun mietin asiaa, hän ei ole tainnut yhtä ainutta kertaa valmistaa meille ruokaa tai siivota, ollessaan minun luonani. Ei myöskään ole koskaan kysynyt, mitä mahtaisin tarvita kaupasta. Hän pyytää minua kyllä mukaan salille, mutta menisi sinne kuitenkin yksinäänkin. Erossa ollessamme saan harvoin hyvän huomenen/hyvänyön toivotuksia tai kuulumisten kyselyä, viestittelymme on lähinnä sellaista, että hän kertoo päivästänsä, sitten minä omastani, juttelemme uutisista tai muusta.
Minusta tuntuu että olen aikamoinen itsestäänselvyys. Kaveri ja kotitalouden hoitaja, joka on kiva kutsua kylään huvittamaan ja hoitamaan. Seksiäkin saa milloin haluaa, kun ollaan yhdessä. Mitähän siitä seuraisi, jos joku päivä vaan makaisin ketarat ojossa sängyllä ja odottaisin hänen palvelevan minua? Johtuuko tämä vain nuoruudesta (parikymppisiä ollaan) vai siitä, että olen antanut jo suhteen alkumetreillä tällaisen rooliutumisen tapahtua? Minun on hyvin vaikea muotoilla tätä poikaystävälleni niin, etten vaikuttaisi syyttelevältä. Mutta tottahan se on, että haluaisin joskus tulla huomioiduksi ja että toinen osoittaisi välittämistään.
Kommentit (19)
Hankala tilanne. Keski-ikäisen näkökulmasta tekisi mieli sanoa että yksikään mies ei ole sen arvoinen että nainen kuluttaa ainoan elämänsä tämän kotiapulaisena ja taloudenhoitajana. Koeta ottaa mieheen vähän etäisyyttä. Jätä aloitteet hänelle. Kehittele itsellesi tenttiviikko.
Pari ajatusta:
Suurin osa miehistä passivoituu, jos heidän antaa passivoitua.
Oletko varma, että mies arvostaa sitä, mitä teet? Jos hän ei niitä arvosta, niin hänelle ei tule kiitollisuudenvelkaakaan. Hän ajattelee, että,tee jos haluat. Älä tee, jos et halua. Näin minun mieheni ajattelee.
Minäkin suosittelen, että nyt teet täysin radikaalin muutoksen. Et tee enää mitään hänen puolestaan. Päätä itse, mitä teette. Ja jää katsomaan, mitä tapahtuu.
N48
Olenko ainut jonka mielestä tämän voisi ottaa puheeksi?
Älä katso taaksepäin vaan eteenpäin. Tähän asti olet toiminut noin mutta mikään ei estä sinua muuttamasta käytöstäsi nyt kun olet tullut siitä tietoiseksi. Mennyttä et voi muuttaa, tulevaa voit, eikä mikään ole vielä pilalla.
Hyvä, että olet huomannut tilanteen jo tässä vaiheessa. Mies pitää itsestäänselvyytenä, että hoidat "naisten työt" ja jos joskus muutatte yhteen, ei aio laittaa tikkua ristiin yhteisen kodin hyväksi. Jospa kokeilisit joskus, ettet hänen luonaan ala kodinhengettäreksi, vaan kerrankin vain nautit yhteisestä ajasta. Onko ihan pakko hyysätä sitä miestä? Jos mies alkaa huomautella, että voisit siivota tai tiskata, niis sanot että jokainen hoitakoon oman kotinsa omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut jonka mielestä tämän voisi ottaa puheeksi?
Voi ottaa, mutta puheeksi ottaminen on helposti nalkutusta ja syyttelyä ja puolustusta. Siitä saa helposti riidan aikaiseksi. Konkreettinen toiminta on neutraalimpi. Jos saitten syntyy riita, niin ap tietää, mitä avoliitto tarkottaisi.
Älä ota kotiorjan roolia. Nyt vielä on helppoa vain silloin tällöin palvella, mutta jos opetat miehen tuollaisille tavoille, saat olla orjana aina. Ja kun asutte yhdessä, saati tulee lapsia, olet pulassa. Omien töiden lisäksi kotitöiden ja lasten hoitaminen yksin pistää riuskemmankin ihmisen uuvuksiin. Nimim. kokemusta on.
Entä jos vaan rehellisesti sanoisit, että kuule mua alkaa kyllästyttää tää hyysääminen, kun en tunnu saavan mitään sulta takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut jonka mielestä tämän voisi ottaa puheeksi?
Voi ottaa, mutta puheeksi ottaminen on helposti nalkutusta ja syyttelyä ja puolustusta. Siitä saa helposti riidan aikaiseksi. Konkreettinen toiminta on neutraalimpi. Jos saitten syntyy riita, niin ap tietää, mitä avoliitto tarkottaisi.
No perkele sentään, jos tällaista asiaa ei voi ottaa puheeksi. Siis millaisissa suhteissa te oikein olette, kun käyttöön täytyy ottaa ihme testitoimet? Mistä tällaiset parisuhdeneuvot oikein tulee? AV-palstalta....
PUHUMISTA!
Vierailija kirjoitti:
Pari ajatusta:
Suurin osa miehistä passivoituu, jos heidän antaa passivoitua.
Oletko varma, että mies arvostaa sitä, mitä teet? Jos hän ei niitä arvosta, niin hänelle ei tule kiitollisuudenvelkaakaan. Hän ajattelee, että,tee jos haluat. Älä tee, jos et halua. Näin minun mieheni ajattelee.
Minäkin suosittelen, että nyt teet täysin radikaalin muutoksen. Et tee enää mitään hänen puolestaan. Päätä itse, mitä teette. Ja jää katsomaan, mitä tapahtuu.
N48
Ei ole totta.
Exäni oli juuri tuollainen laiska paskiainen. Ajattelin, että olin sen itse aiheuttanut, kun tein hänelle kaikkea. Väärin.
15 vuotta yhdessä ja kaksi lasta vain pahensi tilannetta.
Nykyiselle miehelle teen myös kaikkea. Sen sijaan että hän olisi jotenkin passivoitunut, hän arvostaa mitä teen, ja yrittää vastavuoroisesti tehdä minulle kaikkea. Asumme myös eri paikkakunnilla. Hän tulee luokseni kaupan kautta, ja ostaa ruokia valmiina, ettei minun tarvitse kokata kun olemme yhdessä. Luonani hän täyttää tiskikonetta useammin kuin minä, vie omat pyykkinsä pesuun, ja tarttuu luonani usein imuriin. Aamuisin hän antaa minun nukkua hetken pidempään, ja laittaa meille aamupalan.
Kun menen hänen luo, minun ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä ellen itse halua ja ryhdy.
Miehiä vaan on erilaisia tuonkin asian suhteen. Toiset on luontojaan muita ihmisiä huomioonottavaa tyyppiä, toiset ei sitten yhtään.
Ap on nyt onnekseen huomannut ennen yhteen muuttamista, kumpaa lajia hänen "mies" on, eli tyyppiä vapaamatkustaja.
Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Keski-ikäisen näkökulmasta tekisi mieli sanoa että yksikään mies ei ole sen arvoinen että nainen kuluttaa ainoan elämänsä tämän kotiapulaisena ja taloudenhoitajana. Koeta ottaa mieheen vähän etäisyyttä. Jätä aloitteet hänelle. Kehittele itsellesi tenttiviikko.
Keski-ikäisen kokemuksella sanoisin, että tuollaisesta ei millään koulutuksella tule reipasta, tai minkäänlaista, kotitöiden tekijää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut jonka mielestä tämän voisi ottaa puheeksi?
Voi ottaa, mutta puheeksi ottaminen on helposti nalkutusta ja syyttelyä ja puolustusta. Siitä saa helposti riidan aikaiseksi. Konkreettinen toiminta on neutraalimpi. Jos saitten syntyy riita, niin ap tietää, mitä avoliitto tarkottaisi.
No perkele sentään, jos tällaista asiaa ei voi ottaa puheeksi. Siis millaisissa suhteissa te oikein olette, kun käyttöön täytyy ottaa ihme testitoimet? Mistä tällaiset parisuhdeneuvot oikein tulee? AV-palstalta....
PUHUMISTA!
No eikä kun tällaisessa asiassa juuri ei kannata ensimmäisenä ruveta kokeilemaan puhumista. Kun asiasta tehdään issue niin siitä sitten kans tulee issue. Parempi kokeilla ensin peruuttaa itse tilanteesta vähän ja katsoa mikä oli itseaiheutettua ja mikä ei. Paljon kertoo miehen oman asunnon siisteys. Jos kämppä on läävä, juokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut jonka mielestä tämän voisi ottaa puheeksi?
Voi ottaa, mutta puheeksi ottaminen on helposti nalkutusta ja syyttelyä ja puolustusta. Siitä saa helposti riidan aikaiseksi. Konkreettinen toiminta on neutraalimpi. Jos saitten syntyy riita, niin ap tietää, mitä avoliitto tarkottaisi.
No perkele sentään, jos tällaista asiaa ei voi ottaa puheeksi. Siis millaisissa suhteissa te oikein olette, kun käyttöön täytyy ottaa ihme testitoimet? Mistä tällaiset parisuhdeneuvot oikein tulee? AV-palstalta....
PUHUMISTA!
No eikä kun tällaisessa asiassa juuri ei kannata ensimmäisenä ruveta kokeilemaan puhumista. Kun asiasta tehdään issue niin siitä sitten kans tulee issue. Parempi kokeilla ensin peruuttaa itse tilanteesta vähän ja katsoa mikä oli itseaiheutettua ja mikä ei. Paljon kertoo miehen oman asunnon siisteys. Jos kämppä on läävä, juokse.
Lisäyksenä tähän että minä menin yhteen läävässä asuvan miehen kanssa eikä asia ollut silloin mikään kynnyskysymys koska itsekin olin nuori eikä tällaiset asiat merkinneet kovinkaan paljon. Asuttiin lopulta yhdessä läävässä ja jotenkin kuvittelin että olin vain laiskistunut, koska oma kämppäni oli aina ihan kohtuu siistissä kunnossa opiskeluaikoina. Ongelma asiasta tuli vasta sitten kun tuli lapsia, koska lasten kanssa ei voi asua kuin villi-ihmiset, eikä mies koskaan muuttanut tapojaan vaikka minä muutin. Se miten paljon asia rassasi minua selvisi vasta kun mies siirtyi reissutyöhön. Meidän kämpän siisteystasossa tapahtui ihan huima parannus. Eli paitsi että minä olin vuosia siivonnut käytännössä yksin, mies sen lisäksi sotki ihan hulluna koko ajan, enkä edes tajunnut mikä tilanne on. Kuvittelin että mulla ei vain jotenkin ole elämänhallintaa. Ei kannata tehdä tällaista virhettä jos vain voi sen välttää.
Miesystäväni myös laittaa minulle aina hyvän huomenen ja hyvän yön toivotukset, sekä siinä välissä pitkin päivää pikku viestejä että rakastaa ja kaipaa. Sellaisia miehiä on olemassa. Nyt jo 2,5 vuotta yhdessä. Ja teillä ei ole edes vuosi täynnä, ja poikkis ei viitsi mitään vaivaa nähdä sinun eteen... älä hyvä nainen katsele tuollaista enää yhtään enempää. Oikeasti ansaitset parempaa, eihän tuo ole mikään parisuhde.
13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut jonka mielestä tämän voisi ottaa puheeksi?
Voi ottaa, mutta puheeksi ottaminen on helposti nalkutusta ja syyttelyä ja puolustusta. Siitä saa helposti riidan aikaiseksi. Konkreettinen toiminta on neutraalimpi. Jos saitten syntyy riita, niin ap tietää, mitä avoliitto tarkottaisi.
No perkele sentään, jos tällaista asiaa ei voi ottaa puheeksi. Siis millaisissa suhteissa te oikein olette, kun käyttöön täytyy ottaa ihme testitoimet? Mistä tällaiset parisuhdeneuvot oikein tulee? AV-palstalta....
PUHUMISTA!
No eikä kun tällaisessa asiassa juuri ei kannata ensimmäisenä ruveta kokeilemaan puhumista. Kun asiasta tehdään issue niin siitä sitten kans tulee issue. Parempi kokeilla ensin peruuttaa itse tilanteesta vähän ja katsoa mikä oli itseaiheutettua ja mikä ei. Paljon kertoo miehen oman asunnon siisteys. Jos kämppä on läävä, juokse.
Lisäyksenä tähän että minä menin yhteen läävässä asuvan miehen kanssa eikä asia ollut silloin mikään kynnyskysymys koska itsekin olin nuori eikä tällaiset asiat merkinneet kovinkaan paljon. Asuttiin lopulta yhdessä läävässä ja jotenkin kuvittelin että olin vain laiskistunut, koska oma kämppäni oli aina ihan kohtuu siistissä kunnossa opiskeluaikoina. Ongelma asiasta tuli vasta sitten kun tuli lapsia, koska lasten kanssa ei voi asua kuin villi-ihmiset, eikä mies koskaan muuttanut tapojaan vaikka minä muutin. Se miten paljon asia rassasi minua selvisi vasta kun mies siirtyi reissutyöhön. Meidän kämpän siisteystasossa tapahtui ihan huima parannus. Eli paitsi että minä olin vuosia siivonnut käytännössä yksin, mies sen lisäksi sotki ihan hulluna koko ajan, enkä edes tajunnut mikä tilanne on. Kuvittelin että mulla ei vain jotenkin ole elämänhallintaa. Ei kannata tehdä tällaista virhettä jos vain voi sen välttää.
Minulla yksi yhteen sama kokemus. Lapsiperheen kotimme oli ihan läävä, ja ajattelin vain että olenpa surkea työssäkäyvä perheenäiti. Kun erosimme, koti oli aika pian siisti kaiken aikaa, meille sai jopa vieraita tulla ihan koska vaan, eikä se ottanut edes koville. Tajusin minäkin, että mies oli kerännyt rojua jota ei käytetty mutta jota ei saanut heittää pois, sillä ei ollut paikkaa, ja sitä lojui röykkiöinä ympäri huushollia. Lisäksi ei siivonnut tai tiskannut mitään, ei edes saanut tiskejään keittiöön eikä pyykkiä koriin.
En voinut uskoa, millainen työmäärä ja rahanreikä lähti, kun se kotona asuva aikamiespoika otettiin harteiltani.
Minä ja mieheni aloitimme seurustelumme opiskeluaikana ja opiskelimme vielä kun menimme naimisiin ja saimme lapsia. Koska teimme "samaa työtä" (vaikka opiskelimme eri aloja) oli selvä, että kotityöt jaettiin puoliksi. Toisen tenttiaikana toinen teki enemmän ja sitten taas toisinpäin. Jos toinen oli töissä toinen teki enemmän kotona. Lapsille vaidettiin vaipat vuorotellen, jos oltiin molemmat kotona. Voi kuulostaa huvittavalta, mutta on oikeasti iso asia ja järjestely toimi hyvin.
Näin on jatkettu ja nyt ovat lapset muuttaneet kotoa ja toinen meistä on eläkkeellä ja edelleen jaetaan työt. Toinen laittaa ruuan, toinen tiskaa. Toinen siivoaa pöydän, toinen kattaa. Toinen käy kaupassa, toinen vie roskat jne. Meillä on sopuisaa ja mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni aloitimme seurustelumme opiskeluaikana ja opiskelimme vielä kun menimme naimisiin ja saimme lapsia. Koska teimme "samaa työtä" (vaikka opiskelimme eri aloja) oli selvä, että kotityöt jaettiin puoliksi. Toisen tenttiaikana toinen teki enemmän ja sitten taas toisinpäin. Jos toinen oli töissä toinen teki enemmän kotona. Lapsille vaidettiin vaipat vuorotellen, jos oltiin molemmat kotona. Voi kuulostaa huvittavalta, mutta on oikeasti iso asia ja järjestely toimi hyvin.
Näin on jatkettu ja nyt ovat lapset muuttaneet kotoa ja toinen meistä on eläkkeellä ja edelleen jaetaan työt. Toinen laittaa ruuan, toinen tiskaa. Toinen siivoaa pöydän, toinen kattaa. Toinen käy kaupassa, toinen vie roskat jne. Meillä on sopuisaa ja mukavaa.
Ihanaa. Olet osannut valita hyvän miehen. Minua harmittaa, että otin sellaisen, joka olikin kotona oppinut että kotityöt on naisten töitä. Elämä tuli kauhean raskaaksi. Olemme nyt teidän ikäisiä ja eronneet, ei mitään leppoisia eläkepäiviä yhdessä.
Entäs sitten kun olette siellä hänen luonaan? Onko tilanne silloinkin samanlainen vai huomioiko hän sinua silloin enemmän?
Ehkä voisitte puhua siitä, että vaikka olettekin sinun luonasi niin kotitöitä yms voisi jakaa tasapuolisemmin. Ja sovitte vaikka että yhtenä päivänä hän hoitaa ruuanlaiton ja kaupassakäynnin. Asiaa ei tarvitse ottaa esiin syyttelevästi.